Olenko liian ankara 9 kk pojalleni?

Ihan oikein toimit, paitsi etten ymmärrä mitään hoitotasojuttuja ollenkaan, kun itse olen vaihtanut vaipat aina sylissä.

mutta minäkin mieluummin liitän EI-komennon oikeasti vaarallisiin asioihin, kuten sähköjohdoilla leikkimiseen tai lieteen tai kuumaan kahviin koskemiseen. Ei meillä toki vaarallisia sähköjohtoja sinänsä ole, mutta en tahdo olla epäselvä (toisilla johdoilla saa leikkiä, toisilla ei saa: mistä lapsi sitten tietää millä milloinkin saa).



Suosittelen myös housuvaippoja ja loruja, leikkejä ja lauluja. Ei ne silti aina tehoa ja ei on välillä sanottava, mutta itse en lähde sitä karjumaan (no et varmasti sinäkään) vaan kiellän ja puen ne vaatteet rimpuilusta huolimatta. Puen lähinnä sylissä tai sängyn päällä, hoitopöytä on mielestäni liian pelottava liikkuvan lapsen hoitamiseen putoamisen takia.

ku opettamalla ja kieltämällä... Siksi nykyään lapset ovat ihan vallattomia ku vanhemmat vaan ajattelee ettei sitä vielä voi kieltää ku on niin pieni eikä ymmärrä... Sitte vielä mietitään että miksihän ne lapset ei usko... Mun mielestä ihan oikee meininki! Mulla on saman ikäinen ja kyllä sitäki pitää jo kieltää asioissa ja hei ymmärtää kyllä.

ku opettamalla ja kieltämällä... Siksi nykyään lapset ovat ihan vallattomia ku vanhemmat vaan ajattelee ettei sitä vielä voi kieltää ku on niin pieni eikä ymmärrä... Sitte vielä mietitään että miksihän ne lapset ei usko... Mun mielestä ihan oikee meininki! Mulla on saman ikäinen ja kyllä sitäki pitää jo kieltää asioissa ja hei ymmärtää kyllä.

se EI on tärkeää mun mielestä pitää tiukkana tilanteissa joissa sitä ihan oikeasti tarvitaan. Ympäristö pitää tehdä mahdollisimman paljon liikkumista ja tutkimista tukevaksi, ettei kieltoja tarvita kovin paljon, että lapsi voi olla ja mennä ja tutkia. Se EI pitää liittää asioihin jotka on vaaraksi, ja silloin sanoa tiukasti. Jos voi pienillä toimenpiteillä pieneltä vauvalta poistaa "tarpeettoman" kiellon, niin minusta kannattaa tehdä ja säästää samalla sekä lapsen että omia hermoja.

Eikä se tarkoita, ettei muuten kieltäisi. Pian kuitenkin lapsi liikkuu enemmän ja toimii enemmän, ja niitä oikeasti tärkeitä kiellon paikkoja tulee vastaan. Silloin on muutenkin puheen ymmärrys paljon parempi ja hyöty kiellosta paljon suurempi.

Jos voi pienillä toimenpiteillä pieneltä vauvalta poistaa "tarpeettoman" kiellon, niin minusta kannattaa tehdä ja säästää samalla sekä lapsen että omia hermoja.

Eipä nuo pukemishetket meilläkään niin ihanaa yhdessäoloa ole, vaikka lauleskelenkin pukiessa mieluummin kuin hoen eitä. Siinähän se mato sylissä kiemurtelee ja väkisin on puettava. Sitä vaan näin useamman lapsen kanssa rupeaa kokeilemaan toisenlaisia tapoja tehdä asioita, jotka eivät meinaa sujua. Kyllä meillä ainakin nuorimmainen lakkaa venkoilemasta hetkeksi, kun kajautan Eldankajärven jään täysillä. Paremmin tepsii kuin kiukkuinen kielto, jota lapsi ei vielä ymmärrä. Ja kun kiemurtelu sekunniksi loppuu, niin vauhdilla jalat lahkeisiin ja vetskarit kiinni. Tsemppiä! :)

mun mielestä ei ole mitään syytä huudattaa vauvaa tuollaisella

Eli lapsi istuu sylissäni ja laitetaan vaipat ja puetaan. Inhosivat "olla vauvana" selällään.

Onneksi olet jo tiedostanut sen. Ohjaavalla asenteella onnistuu paremmin.

Mutta puen siksi sylissä ja annan liikkua samalla.

eit jätetään oikeasti vaarallisiin tilanteisiin ja vaatteet puetaan hassuttelemalla ja hämäämällä.



Jossain vaiheessa niitä ei asioita on niin paljon että kaikkia ei ehdi vahtia ja sitten sillä eillä ei ole mitään merkitystä. Ja joskus se voi pelastaa hengen tai ainakin kivun.

mutta sanon vaan, että ei meillä kyllä mikään hassuttelu ja loruttelu pukiessa tai vaippaa vaihtaessa auttanut. Teinpä mitä vaan ja miten vaan niin aina vauva huusi. On siis vilkas ja temperamenttinen tapaus sinunkin vauvasi:-)

Tsemppiä siis!



Ja ihme kyllä, en koskaan hermostunut vauvan rimpuiluun ym. Toista on nyt kohta 4-vuotiaan kanssa *huokaa*.

Onko sulla ap ketään toista äitiä lähiympäristössä jonka kanssa jutella tommosista "ahdistavista" asioista, joissa miettiin teenkö oikein.. hohhoijaa. Äitiys on vaikeaa nykypäivänä.



Minun mielipide on tämä (lapsi on 4 kpl, ja ikääkin niin että voisin olla kait ap.n äiti?):



Siirry pois sieltä hoitotasolta. Vaipan vaihto noin ison kanssa sujuu lattialla, kun lapsi on sylissä tai vuoteella. Silloin ei ole pelkoa putoamisesta ja sylissä onnistuu rimpuilevan pukemaan paermmin.



ET ole yhtään liian ankara. Kiellät lasta, koska toiminnallaan hankaloittaa pukemista. ja aina ei vaan jaksa lorutella, kutitella, laulaa ja puhellella. Ja kun ne muutkin vaattet on puettava.





Lapsi uhmaa, joo, 9 kk ikäinen voi tehdä sen jo !! ja toteaa sitten että ei kannata. Kyseessä ei ole mikään leikki- loru- tai satutuokio vaan pukeminen, ja silloin myös puetaan.



Jos jotain voit tehdä, on sanoa napakasti ja selkeästi sen EIn jälkeen: nyt puetaan! nyt laitetaan vaippa. Äänensävy voi olla lämmin ja pehmeä, mutta asia itsessään on kuitenkin komento tai käsky. Nyt tehdään, aikuinen määrää.



Nykypäivänä ON OIKEASTI just näitä lempeällä loruttelulla kasvatatettuja pikku riiviöitä. Mammat hyrisee lempeänä vieressä ja lapsi on pieni kiusankappale ja tekee mitä lystää kun tietää, ettei siihen kukaan puutu. Kun kukaan ei kiellä, ei tule sanktiota, se on luvallista.



Kaikki lapset ovat erilaisia. Jollakin 1,5 ikäinen jokeltelee turvakaukalossa helisin kädessä. Minulla 9 kk ikäinen istui autossa takapenkillä ja KARJUI koko tunnin mittaisen automatkan kylään. Muksulla oli kivaa, hän oli hyväntuulinen, häneen ei sattunut tms., mutta oli vaan niin kiva karjua ja pitää isoa meteliä. En voinut kuunella musiikkia. En voinut keskustella isomman muksun kanssa. isompi alkoi sitten parkua, että kun hän ei voi puhua mitään, kun pikkusisko karjuu koko ajan. yritin lempeästi monta monituista kilometriä ja kertaa, takapenkillä alkoi olla aina automatkoilla melkoista meteliä kun toinen karjuu ja toinen parkuu...



Tiedättekö mammat mikä lopetti tuon? mikä auttoi ?

Loruttelu, laulu, musiikki, kaunis kehoitus? EI mikään näistä. Vaan tiukka karjaisu ja käsky olla hiljaa / suu kiinni / tai jotain vastaavaa. Ja myöhemmin tajusin: sanoin ennen automatkalle lähtöä, ettei saa karjua.

annan lelun käteen jos/kun alkaa kieppua ja kitistä, kiinnittää huomion hetkeksi. Esim bodya ja paitaa pukiessa hassutellaan, että minne vauva häviää ja sitten nauretaan molemmat kun pää putkahtaa esiin kaula-aukosta. Siis että mielikuvitusta kehiin.

mutta mitä se haittaa? Vaatteet päälle vaan. Oletko ihan varma, että vauva ei hämäänny, jos laulaa luikautat sille vaikka Juice Leskisen "Daisarit" yllättäen kesken pukemisen? Kyllä meillä on kaikki hetkeksi kääntyneet katsomaan, että mikäs akalle nyt tuli -> silloin vaate nopeasti päälle.

mutta sanon vaan, että ei meillä kyllä mikään hassuttelu ja loruttelu pukiessa tai vaippaa vaihtaessa auttanut. Teinpä mitä vaan ja miten vaan niin aina vauva huusi. On siis vilkas ja temperamenttinen tapaus sinunkin vauvasi:-) Tsemppiä siis! Ja ihme kyllä, en koskaan hermostunut vauvan rimpuiluun ym. Toista on nyt kohta 4-vuotiaan kanssa *huokaa*.

vielä, kiellän kyllä kun menee esim. tutkimaan ulkokenkiä tai roskiskaappia tai mätkii telkkaria jne. Mutta on tarpeetonta kieltää pukiessa ankarasti, kun siinä ei voi tulla mitään vahinkoa. Rajat tarvitsee, mutta ei turhaa hämmennystä, kun ei tee mitään väärää.

annan lelun käteen jos/kun alkaa kieppua ja kitistä, kiinnittää huomion hetkeksi. Esim bodya ja paitaa pukiessa hassutellaan, että minne vauva häviää ja sitten nauretaan molemmat kun pää putkahtaa esiin kaula-aukosta. Siis että mielikuvitusta kehiin.

juuri sen takia koska ei pysynyt paikoillaan.

varmaan samanlainen natsi, kuin yksi sukulainen. Se on ainakin kammottava EI:n huutaja.



Onneksi olet huomannut asian, siitä se muutos lähtee :)



Koita itse rentoutua, kireytesi tarttuu vauvaankin.

Siis. Minä ainakin puen lasta _samalla_ kun laulan. Lapsi _ei_ saa tahtoaan läpi, vaan aikuinen. Vaatteet menevät päälle. Lapselle _ei_ kuitenkaan huudeta eitä kymmeniä kertoja päivässä turhista asioista vaan (kuten muutamia kertoja täällä onkin jo tullut mainituksi) eit säästetään tositilanteisiin. Itselläni on kolme lasta, jotka kaikki ovat olleet kovia mekastamaan. En silti voi uskoa, että joku 9-kuinen oikeasti _uhmaisi_ vanhempiaan. Helou. Eiköhän tuo vaan kilju, kun ei tykkää pukemisesta.

Onko sulla ap ketään toista äitiä lähiympäristössä jonka kanssa jutella tommosista "ahdistavista" asioista, joissa miettiin teenkö oikein.. hohhoijaa. Äitiys on vaikeaa nykypäivänä. Minun mielipide on tämä (lapsi on 4 kpl, ja ikääkin niin että voisin olla kait ap.n äiti?): Siirry pois sieltä hoitotasolta. Vaipan vaihto noin ison kanssa sujuu lattialla, kun lapsi on sylissä tai vuoteella. Silloin ei ole pelkoa putoamisesta ja sylissä onnistuu rimpuilevan pukemaan paermmin. ET ole yhtään liian ankara. Kiellät lasta, koska toiminnallaan hankaloittaa pukemista. ja aina ei vaan jaksa lorutella, kutitella, laulaa ja puhellella. Ja kun ne muutkin vaattet on puettava. Lapsi uhmaa, joo, 9 kk ikäinen voi tehdä sen jo !! ja toteaa sitten että ei kannata. Kyseessä ei ole mikään leikki- loru- tai satutuokio vaan pukeminen, ja silloin myös puetaan. Jos jotain voit tehdä, on sanoa napakasti ja selkeästi sen EIn jälkeen: nyt puetaan! nyt laitetaan vaippa. Äänensävy voi olla lämmin ja pehmeä, mutta asia itsessään on kuitenkin komento tai käsky. Nyt tehdään, aikuinen määrää. Nykypäivänä ON OIKEASTI just näitä lempeällä loruttelulla kasvatatettuja pikku riiviöitä. Mammat hyrisee lempeänä vieressä ja lapsi on pieni kiusankappale ja tekee mitä lystää kun tietää, ettei siihen kukaan puutu. Kun kukaan ei kiellä, ei tule sanktiota, se on luvallista. Kaikki lapset ovat erilaisia. Jollakin 1,5 ikäinen jokeltelee turvakaukalossa helisin kädessä. Minulla 9 kk ikäinen istui autossa takapenkillä ja KARJUI koko tunnin mittaisen automatkan kylään. Muksulla oli kivaa, hän oli hyväntuulinen, häneen ei sattunut tms., mutta oli vaan niin kiva karjua ja pitää isoa meteliä. En voinut kuunella musiikkia. En voinut keskustella isomman muksun kanssa. isompi alkoi sitten parkua, että kun hän ei voi puhua mitään, kun pikkusisko karjuu koko ajan. yritin lempeästi monta monituista kilometriä ja kertaa, takapenkillä alkoi olla aina automatkoilla melkoista meteliä kun toinen karjuu ja toinen parkuu... Tiedättekö mammat mikä lopetti tuon? mikä auttoi ? Loruttelu, laulu, musiikki, kaunis kehoitus? EI mikään näistä. Vaan tiukka karjaisu ja käsky olla hiljaa / suu kiinni / tai jotain vastaavaa. Ja myöhemmin tajusin: sanoin ennen automatkalle lähtöä, ettei saa karjua.

pitäskö sen lopettaa hengittäminen jäätyä paikalle vai mitä??? et ole yhtään johdonmukainen, ja lapsen ikä 9kk, olisko kannattanu lukea joku opaskirja lapsista enneku niitä hankit?

eit jätetään oikeasti vaarallisiin tilanteisiin ja vaatteet puetaan hassuttelemalla ja hämäämällä. Jossain vaiheessa niitä ei asioita on niin paljon että kaikkia ei ehdi vahtia ja sitten sillä eillä ei ole mitään merkitystä. Ja joskus se voi pelastaa hengen tai ainakin kivun.

Kun lapsi on menossa kaatamaan kukkapurkkeja, hassuttelet ja loruttelet hänet pois, käännät huomion muualle, koska EI sanotaan vasta sitten, kun alkaa kiipeämään telkkarin päälle - siis noin kärjistetysti. Koska jos ei sanotaan liian usein, se kokee inflaation, ja lapsi juoksee rekan alle vaikka karjut vieressä ei.tä. - edelleen kärjistäen.

No, on nuo minun mukulat uskoneet jatkossakin sen ein, vaikka ns. mitättömistä olen sitä sanonut. Ei se ole inflaatiota kärsinyt. Mutta minun lapseni eivät olekaan naapuruston kiusaaja-kakaroita. Ne on näitä lempeällä kädellä kasvatettuja.

Joten kerronpa miltä se näyttää kun muiden joukossa on lapsi, jonka kasvatukseen ei kuulu sanaa EI.

Tämä tapahtui sairaalassa kun odotettiin osastolle pääsyä leikkihuoneessa, jossa oli muitakin pikkulapsia vanhempineen. Yksi lapsi vei leluit muilta, teki sellaista kiusaa, mistä sekeästi ei ymmärtänyt että niin ei saa tehdä. Ihan koko ajan. Isä kulki lempeästi lapsensa perässä ja antoi aina lelun takaisin ja siirsi lapsensa toiseen paikkaan. Ihan koko ajan tätä. Muut lapset olivat aivan ymmällään - kaikki olivat max 2 v - eivätkä lopulta voineet leikkiä millään, eivät uskaltaneet, kun ikinä ei tiennyt milloin se yksi tulee ja vie lelut, tönäsee lelutornin nurin, tiputtelee palikoita päähän, ottaa palapelin palat... ja vanhemmat olivat vihaisia, ärtymys leijui ilmassa. Kukaan ei tohtinut sanoa mitään, ja tämä "kiusaaja"lapsi oli sellainen alle 2 v ikäinen, Ja isä koko ajan kökki selkä vinossa lapsen perässä ojentelemassa leluja ja siirtelemässä lasta pois, mutta yhtään kertaa isä ei sanonut EI.

Kun lapsi ja isä kutsuttiin osastolle sisään, äänetön huokaus ja käsin kosketeltava helpotus laskeutui leikkihuoneeseen. Ja lapset alkoivat leikkiä.

Tässä perheessä ei ollut negaatio-kieltokasvatusta, vaan ohjaava. Ei jätetään vaarallisiin tilanteisiin. Joo.