Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa että pysyn päätöksessäni jättää alkoholisti mieheni
06.11.2010 |
Mun mies juo, joka päivä, ei känniin, mutta joka ikinen päivä tissuttelee. Työnsä on jo juonut useampi vuosi sitten. En ole edes laskenut, montako mahdollisuutta hän on saanut, ja yhtä monta juonut.
Vaihdoin työpaikkaa ja jouduin heti alkuun koulutukseen ulkomaille viikoksi. Siellä koin heräämisen, en halunnut palata kotiin. Ikävöin lapsia, mutta onhan minulla lapset jatkossakin.
Nyt on ongelmana koko suku (sekä miehen, mutta jopa omani), joka painostaa minua kaiken maailman yksityisterapioihin ja alkoholistien läheisille tarkoitettuihin ryhmiin. Mies on luvannut, että nyt lopettaa.
Mies on jotenkin kääntänyt asian niin, että nyt on jotenkin tosi kyseessä, kun olen "uhannut" lähteä. Kukaan ei ota tosissaan, että olen päätökseni tehnyt ja lähden, perustan uuden kodin, jossa toivottavasti saan pitää lapsia mahdollisimman paljon. Uskoisin, että saan lähihuoltajuuden, koska mies on menettänyt luottotietonsa ja muitakin rikkeitä takana.
Löytyisikö täältä tsemppiä, pitää päätökseni lähteä ja alkaa hoitaa itseäni ja sitä myöten olla lapsille vielä parempi äiti.
Onko muilla kokemusta?
Kommentit (4)
vasta eron jälkeen tajuat, miten paljon tilanne on sinua ja lapsia rasittanut. Se on mieletön määrä energiaa mikä vapautuu kun ei tarvitse enää stressata saman katon alla elävää alko-ongelmaista.
Minulle ero oli helpotus ja näin jälkeenpäin kadun ainoastaan sitä, etten tajunnut lähteä aiemmin.
Lapsista tajusin todella vasta eron jälkeen, kuinka paljon perhetilanne oli heihin vaikuttanut.
Nyt minulla on kaksi tasapainoista, iloista ja fiksua koululaista:)
Älä kuuntele sukua, kuuntele itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä palaa vaikka tulis ikävä. Mun mies ei juo päivittäin, mutta ikinä et tiedä koska tulee humalassa kotiin! Lähtisin itsekin jos olisi voimia siihen!!
Mun mies juo, joka päivä, ei känniin, mutta joka ikinen päivä tissuttelee. Työnsä on jo juonut useampi vuosi sitten. En ole edes laskenut, montako mahdollisuutta hän on saanut, ja yhtä monta juonut.
Vaihdoin työpaikkaa ja jouduin heti alkuun koulutukseen ulkomaille viikoksi. Siellä koin heräämisen, en halunnut palata kotiin. Ikävöin lapsia, mutta onhan minulla lapset jatkossakin.
Nyt on ongelmana koko suku (sekä miehen, mutta jopa omani), joka painostaa minua kaiken maailman yksityisterapioihin ja alkoholistien läheisille tarkoitettuihin ryhmiin. Mies on luvannut, että nyt lopettaa.
Mies on jotenkin kääntänyt asian niin, että nyt on jotenkin tosi kyseessä, kun olen "uhannut" lähteä. Kukaan ei ota tosissaan, että olen päätökseni tehnyt ja lähden, perustan uuden kodin, jossa toivottavasti saan pitää lapsia mahdollisimman paljon. Uskoisin, että saan lähihuoltajuuden, koska mies on menettänyt luottotietonsa ja muitakin rikkeitä takana.
Löytyisikö täältä tsemppiä, pitää päätökseni lähteä ja alkaa hoitaa itseäni ja sitä myöten olla lapsille vielä parempi äiti.
Onko muilla kokemusta?
Sun ei tarvitse antaa miehellesi enää mitään mahdollisuutta. Jos susta tuntuu, että haluat antaa, muuta silti. Sano miehelle, että kun hän on vuoden näyttänyt selkeästi kykenevänsä muutokseen, voitte alkaa edes keskustella perheenä elämisestä. Mutta vain jos todella tahdot sitä.
Jos mittasi on täyttynyt, mene! Hyvä sinä!, Elämä kyllä kantaa.
Mä heräsin vasta pettämiseen. Se juominen ei lopu, usko pois. Tsemppiä!! Pidä pääsi, lapsetkin voi paremmin kun asuvat raittiissa kodissa. Nyt mulla on ihana uusi mies ja uusperheessä lapset voi sata kertaa paremmin kuin silloin ydinperheessä. Lapsetki on todenneet että hyvä päätös oli!