Miksi poikani ei opi MILLÄÄN uimaan? : (

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 21:53"]

älkää stressatko, on vielä nuori! Oma arkajalkani oppi niin että ensin tuli selällä kellunta, sitten siitä selkäuinti. Siitä tuli usko veden kelluttavuuteen ja omaan uimataitoon ja uskallus uida vatsallaan pää pinnalla. Sukeltamisen ilot aukenivat myöhemmin. Nyt ui kroolia 500m ja ikää 7v. Selällään kellumista voi harjoitella esim kahluualtaassa tai lastenaltaan portailla ihan matalassa vedessä, tai syvemmässä niin että pitää toisella kädellä altaan reunasta ja toisella aikuisen kädestä. Raajat haralleen, leuka ylös, peppu ylös ja katse kattoon!

[/quote]

entä jos ikää arkajalalla onkin 15 vee...

Unohda uimakoulut ja säännöllinen uimahallissa ramppaaminen. Mitä enemmän tosta uimisesta kohkataan pojan ympärillä, sitä vaikeampaa siitä tulee.

Anna pojan olla rauhassa mökkirannassa tai muulla rauhallisella rannalla, älä neuvo, kehoita tai koita antaa ideoita, älä tuijottele.

Itse en oppinut uimaan pitkään aikaan, vasta joskus 10-vuotiaana. Mökin rannassa tein liukuja ja koitin pysyä pinnalla lyhyitä matkoja, siitä se sitten lähti. Uimakouluista lähinnä jääneet ikävät muistot ja koulun uimakäyntien takia aloin lintsaamaan jo ekalla luokalla.

Veden alla tapahtuvien asioiden huomaamiseksi voi hommata uimalasit tai kunnon snorkkelimaskin, silloin kasvojen kasteleminen unohtuu, kun seuraa pikkukaloja.

Ehkä sen verran voi poikaa neuvoa, että veden pinnan tulisi nousta niinkin korkealle kuin alahuulen alle uimista varten ja koittaa että kauanko vesi kannattelee kun nostaa jalat irti pohjasta.

Eipä meillkään 7v. poika osaa uida. Minä en ota asiasta mitään stressiä. Itsekin olen ollut likimain 12v. kun edes jotenkuten aloin pysyä pinnalla.

Vesi ei ole pojalle mikään outo tai pelottava elementti. Uimassa käydään hallissa usein ja asutaan kivenheiton päässä merestä (lähin ranta noin viidenkymmenen metrin päässä) eli näin kesäisin mennään uimaan lähes joka päivä. Poika tykkää läträtä veden kanssa mutta ei edes halua yrittää erilaisia uimaliikkeitä. En aio pakottakaan. Jos se ahaa-elämys tulee joskus, se tulee sitten. Jos ei, niin mitäpä siitä.

Tiedän myöskin aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa uida ja silti ovat elämässä pärjänneet hyvin, ei ole ollut siitä uimataidosta kiinni =)

Meillä kellukkeet ja pelastusliivit ja mun oma uiminen on opettanut lapsen uimaan. Ei tuhat uimakoulua siihen aina auta. Tosin itselleni oli itsestäänselvyys, että lapsen täytyy osata uida. On varmaan eniten kiinni ihan vaan vanhempien esimerkistä.

Minun vanhahko isänikään ei muuten osaa uida ja on aina pelännyt mennä veteen, mutta on veneillyt todella paljon. On ollut kerran onnettomuudessakin, missä vene on keikahtanut ja kaikki veneessäolijat tippuneet järveen - pelastusliivit ja yhden nuoren mukanaolijan toiminta pelasti. Alkoholilla ei ollut mitään osaa onnettomuuteen, vaan kovalla tuulella ja rakennevika veneessä. 

Selkäuintia en ole kokeillut sitten niiden karmeiden koulun uimatuntien jälkeen ala-asteen alussa, kolmannesta luokasta lähtien lintsasin kaikki uimaopetukset. Varmasti monet Espoon Leppävaarassa koulun uintiopetuksessa käyneet muistelevat sitä yhtä kamalaa uintiopettajaa, hänen bambukeppiään ja omituisia opetustapojaan...

Ikää on 39 vuotta ja pinnalla pysyn ja eteenpäin menen, mutta siitä touhusta en ole oppinut tykkäämään. Perheen kanssa olemme veneilleet useita viikkoja Saimaalla ja Saaristomerellä ja siellä jokaisella on pelastusliivit päällä kannella ollessa. Lapsista 2/3 osaa uida, yksi on vielä innokas harjoittelija, mies on harrastanut sukellusta lähes ikänsä. En olisi huolissani 7 vuotiaan oppimisesta, jos kerran innokkuutta löytyy, niin jossakin vaiheessa luottamusta taitoihinsakin varmasti löytyy. En stressaisi ainakaan lapsen edessä asiasta.

Kerran viikossa uimaan ja sellaiseen paikkaa jossa voi hyppiä reunalta altaaseen. Sen parempaa tapaa oppia ei olekaan. Sinä sinne altaaseen varuiksi, mutta ohje on että kun on vajonnut veteen kääntyy ympäri ja "ui" reunalle. Siinä se ymmärrys siitä, miten se vesi toimii, tulee tutuksi ja sitten lähtee ihan automaattisesti uimaan. Meillä tällä tavalla, ja siis ihan vahingossa, oppi 2v3kk ikäinen uimaan. Ja tuon ikäisellä ei todellakaan ole vielä motoriset kyvyt sitä tasoa että sen pitäisi olla edes mahdollista. Eli leikin ja hauskan kautta, mikään ei tapa paremmin uimisen iloa kuin uimakoulu.

Kyllä hän vielä ehtii. Nykyään tuntuu, että kaikki pitää oppia niin aikaisin.

Itse opin uimaan vasta 12-vuotiaana, mutta lapseni osasi uida 200 m jo 6-vuotiaana.

Ja oma äitini puolestaan on täysin uimataidoton, vastaaja 50 lisää.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 16:46"]

Kyllä vaatii uimataito, että osaa sukeltaa, kellua ja liukua. Uimataito mitataan pohjoismaisella uintimerkillä 200 metriä. Hypätään muuten pää edellä syvään veteen ja siitä uidaan 50 metriä selkää ja 150 metriä toisella uintilajilla. Uimakoulut ei perustu väärällä opettamiseen vaan oikealla tavalla opettaa. Omani täytti juuri 9v. ja ui tuon merkin. 8v. suoritti jo 200 metrin matkauinnin ja siinä saa vaihtaa uintityyliä. Jos et osaa sukeltaa niin et ole uimataitoinenja se on vaan totuus. Tippuvan ihmisen pää menee veden alle, paitsi jos hallitset hengenpelastushypyn, joka on jo vaikea. Ei onnistu vielä omaltapojaltakaan.

[/quote]

Ei se pohjoismainen uimataito mitään pää edellä hyppyä kylläkään edellytä. Jossain uimakoulussa sitä saatetaan vaatia, mutta kyllä tuo pohjoismainen määritelmä edellyttää vain sen, että hyppää altaan reunalta veteen siten, että pää menee pinnan alle. Ei sen pään tarttee sinne ensimmäisenä mennä...

Vauvauinnit ja uimakoulut käytynä, kuopus 6 v ui nyt 25 metriä selkää ja koiraa. Helpottaa huomattavasti kesäisiä ja talvisia uinireissuja, aiemmin piti kiskoa välillä kuiville, kun on niin päättömiä tenavia.

Itse uimaopettajan kolkyt vuotta sitten pohdin, että uinti vaatii aika lailla motoriikan hallintaa. Yksi kuusivuotias sukelsi ja liukui, mutta ei uinut. Tilasin hirveän määrän merkkejä, joita ajattelin lasten suorittavan, vaan eipä niitä halunnut kuin muutama.

Uimakoulu oli kyllä silloin enimmäkseen leikkimistä rannalla ja pois vedestä, yksikin uimakoulupaikka oli purouoma, jossa lehmät kävivät juomassa ja vesi oli kkkkyyylmää. Niin ap, lapsi uimakouluun, jos tykkää siellä olla, mutta sitä opetuksetonta uimista pitää olla myöskin. Omien tenavien uimakouluvastaava turhan tiukastikin messusi siitä, ettei pidä odottaa, että lapsi oppii uimaan uimakoulussa, jos lasta ei viedä uimaa.

Meillä on nelosluokalle menevä poika(10v) joka ei myöskään osaa uida vaikka epäsäännöllisen säännöllisesti ollaan käyty uimassa. Käynyt pari kertaa uimakoulun alkeiskurssia.

Onko se nyt sitten vaan niin, että jotkut eivät millään opi uimaan, ja toiset sitten osaavat jo heti kun pääsevät veden kanssa kosketuksiin. Esim. pojan serkku joka on yksi vuosi nuorempi mutta osasi uida jo ihan pienestä, eivätkä koskaan ole käyneet missään uimakoulussa, eikä vanhemmatkaan mitenkään erityisen aktiivisia olleet asian tiimoilta.