Lue keskustelun säännöt.
Pienten apujen pyytämisen retoriikasta
06.11.2010 |
Minua on ruvennut harmittamaan ihmisten tapa pyytää pieni palvelus (tai jopa suurikin) siten, että sillä keltä pyydetään, ei tavallaan ole oikeutta kieltäytyä. Tai tietenkin aina on oikeus, mutta puhun nyt siitä, miten lause muotoillaan niin, että toiselle ei jää ikään kuin vaihtoehtoa.
Ovikello soi. Kaikki istuvat ruokapöydässä. Joku: meetkö sä ville avaamaan kun sä istut lähimpänä ovea.
Tai vaikka työpaikalla: kävisitkö sä kaupassa hakemassa xxx koska sulla on niin lämmin takki, mulla on vaan kesätakki.
Tai: voisitsä tehdä tän jutun kun sä olet tehnyt tän viimeksikin.
Saatteko kiinni mitä tarkoitan? Miksei voi vaan kysyä avoimesti sitä palvelusta, ilman että perustelee, että toisen oikeastaan näistä ja näistä syistä on suostuttava.
Kommentit (8)
Minustakin tuo on vain kohteliaisuutta. Tavallaan annetaan ymmärtää, että voisin toki itsekin, mutta sinun on kätevämpi. Kyllähän tuostakin voi ihan samalla tavalla kieltäytyä kuin pelkästä pyynnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap:ta vituttaa kun ylipäätään pyydetään apua.
Mutta koituuko noista pikku palveluksista loppujen lopuksi niin isoa haittaa, että pahastua kannattaisi? :) Toki minäkin huokaisen joka ikinen päivä, kun esimieheni pyytää asioita, jotka voisi tehdä itsekin, mutta katson että ongelma on kys. ihmisen päässä.
joku tehnyt jutun aiemmin, osaa siis ja saa sen sujuvammin tehtyä kuin ensikertalainen (joka silloin voi tehdä jotain muuta, jonka hän puolestaan tekee paremmin). Se, joka istuu lähimpänä ovea pääsee kätevimmin avaamaan.
Tuo takkiesimerkki on vähän kummallinen, mutta meillä, jos joku on menossa kauppaan hän kysyy muilta mitä voi tuoda. Tai jos huomaa jonkun menevän kauppaan ainakin minä pyydän häntä tuomaan jtkn, jos tarvitsen. Ei sinne kauppaan tarvitse kaikkien yhtä aikaa mennä.
kyse on kai useimmiten kohteliaisuudesta.
Huomaatko eron, ap: "Toivoisin sinun tekevän tämän, sillä se on sinulle helpompaa/osaat sen paremmin/sinulta se sujuu/tms.". kuin pelkästään "Toivoisin sinun tekevän tämän".
Ystävällisen pyynnön saa vielä ystävällisemmäksi perustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku epäili, etten tykkää auttamisesta. Se ei pidä paikkansa, autan mielelläni ja oma-aloitteisesti. Mutta puhun tässä viestinnällisestä näkökulmasta.
Minä koen helpompana, reilumpana viestintänä suorat pyynnöt.
"ottaisitsä mulle nää 50 kopiota"
Tässä minä koen, että multa pyydetään palvelusta ja 99% vastaan että tottakai, ja jos on erityinen este, vastaan ei: Sori, mun on juostava bussiin, nyt en ehdi.
Sen sijaan "Ottaisitsä mulle nää 50 kopiota kun sun työpiste on lähempänä kopiokonetta" sisältää minusta sen, että jos työhuoneeni faktana on lähempänä kopiokonetta, en voi sitä kiistää ja niinpä ne on otettava - tällöinkin toki otan ne kopiot, mutta koen sen enemmän "saneluna" kuin avunpyyntönä. minut on tavallaan "asemoitu" tekemään se. Mikä ei enää tunnu auttamiselta.
Mutta siis kyseiset esimerkit ovat pikkuasioita toki, tämä on tälläinen periaatteellinen kieleen ja viestintään liittyvä keskustelu eikä maailmanloppu :)
on vain kohteliaisuutta, ei kieltäytymisen mahdollisuuden epäämistä.