Ei ne kaikki down-lapset todellakaan nauti elämästään.

tappavat itsensä, potevat masennusta jne.. ei tuo ole mikään syy tehdä aborttia.

koska ovat vammaisia. Moni olisi halunnut, että olisi abortoitu

http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?603004

Mitään ongelmaa tosin ei olisi, jos he eivät paremmasta tietäisi, ts. näkisi muita kuin downeja.



Perustetaan siis Down-yhteiskuntia, joissa saavat elää ihan omillaan.

Tiedän parikin ihan terveeksi luokiteltua jotka ovat sanoneet, että jos olisivat saaneet päättää eivät olisi syntyneetkään.

Ei se ainakaan mitenkään hehkuttanut onnea, välillä valitti miten on rankkaa sen kanssa ja muiden lapsien. Tää sairas lapsi kävi kerran kuussa tukiperheessä missä oli viikonlopun että äiti sai vähän hengähtää.

Myös terveet voivat masentua, tehdä itsemurhan tai kokea elämänsä turhaksi ja arvottomaksi ja toivoa, että olisivat ennemmin kuten joku toinen. Voiko tästä päätellä, että kaikki terveet tulevat kokemaan elämänsä näin ja siksi heidät on abortoitava?



Lyhyet miehet eivät tutkitusti pärjää niin hyvin kuin pitkät; pitäisikö heidät abortoida? Mitkä kaikki kriteerit olet valmis hyväksymään abortin syyksi? Onko muilla oikeus sanoa esim. sinun lapsistasi, että heidän elämänsä ei ole elämisen arvoista ja että heidät olisi pitänyt abortoida?



Pelottava ajatus muuten, että oikeasti joku lasten kanssa työskentelevä (jos puhuit totta) ajattelee noin! Onko sinulla mitään kokemusta lapsista? Tiesitkö, että suurelle osalle lapsia tulee kehitysvaihe, jolloin he tajuavat kuoleman merkityksen ja testailevat ja pohtivat sitä asiaa puhumalla tyyliin "toivon että se ja tuo kuolisi" tai "minä tahtoisin/en tahtoisi kuolla" jne? Jos sen perusteella aletaan lapsia listimään niin aika hiljaista on tällä pallolla tulevaisuudessa...

Hyvät ihmiset ympärillä riittää siihen onneen ja erittäin vaikeasti vammainen taas ei osaa kertoa.

kuka haluaisi ettei olisi syntynyt? Mutta sen tiedän että heillä voi olla pahoja terveydellisiä ongelmia. Kaikki heistä eivät ole iloisia ja hyväntuulisia pikkuongelmaisia kuten aina uskotaan.

ja silloin voi kaikki olla ikävästi. Ihan samalla tavalla he ovat kuitenkin ihmisiä kuin mekin.

Tukemalla voi kehitysvammaisenkin elämä olla antoisaa. Ja yleensä onkin.



terv. kehitysvammaisen nuorten ope

miten iloisia itse olisitte, jos teistä tulisikin vaikka onnettomuuden myötä aivovammaisia samaan tyyliin kuin kehitysvammaiset ovat? Pystyisittekö olemaan yhtä onnellisia kuin silloin, kun olitte terveitä?