Odotin vielä viikko sitten kaksosia, en enää..

En ole kokenut samaa, mutta haluan kuitenkin sanoa sinulle jotakin, vaikka edes sen otan osaa.

Sure. Älä tukahduta oloasi. Olen kokenut saman ja tiedän että tunnet juuri nyt tosi kovaa tuskaa, välillä melkein sietämätöntä. Voimia sinulle!

En tiedä, odotinko yksöstä vai kaksosia. Hedelmöityshoidoilla oli raskaus alkunsa saanut ja kaksi alkiota laitettiin.



Pidin yhden päivän vapaata ja menin sitten töihin. Aluksi puhuin asiasta parille ystävälle, lopulta kerroin äidillenikin, mutta sitten alkoi reilun kuukauden jälkeen ahdistaa. Se oli kokonaisvaltaista ja järjetöntä pelkoa ihan kaikesta. Lopulta hakeuduin lääkäriin, ja kävin myös psykologin juttusilla. Siihen mennessä aloin olla taas normaali oma itseni. Helpotti älyttömästi, kun sai jollekin aivan ulkopuoliselle avautua. Omat sukulaiset teeskentelivät, että koko asiaa ei ollut olemassa, oma äitini itse itki, jos yritin puhua ja monet ystävät totesivat näitä latteuksia siitä, miten alkio ei ollut elinkelpoinen ja näin olikin parempi.



Suosittelen ulkopuolista apua. Itselleni riitti lääkärikäynti ja psykologikäynti - molemmat kerran. Mutta ehkä havahduin vielä ajoissa hakemaan apua. Ei keskenmenosta tarvitse selvitä loistavasti. Itse luulin, että pitää, koska lapsettomuusklinikalla meille ei "annettu lupaa" surra (näitä sattuu, tilastot kertovat, milloin uudestaan jne). Mitään sairaslomaakaan ei annettu eikä pidetty mahdollisena/tarpeellisena. Siinä sitten hampaat irvessä yhden "lomapäivän" jälkeen töihin. Ei ole tervettä pidemmän päälle teeskennellä, että asialla ei olisi ollut vaikutusta. Kannattaa mieluummin surra ja ottaa aikaa toipumiseen kuin romahtaa sitten puoli vuotta myöhemmin.



Keskenmenosta selviää mutta se vaatii aikaa.