Uskotko, että olemalla toisille hyvä, saat itsellesi

Ainakaan mulla ei ole ollut elämässä mitään hirveitä ihmissuhdedraamoja, välirikkoja, selkäänpuukottamista tai muuta pahaa verta. Sen sijaan mulla on läheisiä, joiden tukeen voin luottaa. Ei se mitään sen mystisempää ole.

Mä olen töissä esim. joustanut joka puolelle mutta kun minä olisin kerran tarvinnut vaihtaa työvuoro niin eipä onnistunut se.

ihmiset joita kohdeltiin hyvin ja ystävällisesti pistivät hyvän kiertämään. Ihmiset joilel oltiin ilkeitä ja vittumaisia käyttäytyivät muita kohtaan samalla tavalla. Siis noin yleistäen, toki aina löytyy poikkeuksia.



Olen toisille hyvä koska

-itselle tulee hyvä mieli kun muut ilahtuvat

-uskon että se antaa muille hyvää esimerkkiä, ts. jos hyvät tavat leviävät/pysyvät niin on isompi todennäköisyys että minuakin kohdellaan hyvin

-monesti se hyvän tekeminen on minusta vaan oikein (ts. en hyppää varatun sänkyyn vaikka tämä vikittelisikin)

mun elämässäni se ainakin on just niin. Onnistun luomaan paikassa kuin paikassa hyviä vastavuoroisia ihmissuhteita, joissa toista autetaan tarpeen tullen.

omantunnon ja se on paras päänalunen, jos olet sanontaa koskaan kuullut. Kun on yrittänyt toimia oikein, on itsellä parempi olla ja jos on saanut kuraa naamaan, niin tietää itse toimineensa ainakin oikein eikä asia jää niin vaivaamaan ja katkeroittamaan.

En silti ole muuttanut kovasti omaa käyttäytymistäni, olen edelleen 'hyvä ihminen' ja yritän tehdä hyvää, koska se on osa arvomaailmaani. 'Yli-hyvä' ja liian kiltti, en kuitenkaan enää suostu olemaan... niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... jos joku kohtelee minua kaltoin tai yrittää käyttää hyväksi hyvän tahtoisuuttani, etäännytän itseni hänestä enkä suostu yksipuoleisesti olemaan hyvä.

Ei se tarkoita että antaisin toisten kävellä ylitseni, mutta jossain asioissa olemalla toisille hyvä voi saada ystäviä, läheisiä, rakkaita, ja ihan vaan hyviä ihmissuhteita, joista voi olla hyötyä myös itselle joskus.

Ihmiset ovat niin itsekkäitä.

Olen aikani yrittänyt olla mukava ja kohdella ihmisiä niin kuin haulaisin itseäni kohdeltavan. Jouduin aina tallatuksi jalkoihin ja sain aina kaikki paskat niskaani. Oikeasti kaikki, mikä pystyi mennä pieleen, meni. Nykyään en kuuntele enään toisten napinoita, otan sen minkä haluan ja jos siitä jollekin tulee paha mieli niin voi voi.

En tiedä sitten, tuleeko satikutia seuraavassa elämässä, mutta en jaksa enään olla "vahvempien" (lue:röyhkeämpien) pompoteltavana.

itselle tulee parempi mieli, mutta en ole toisten pompotettavana.

toisille hyvää, ei tarkoita sitä, että antaa käyttää itseään kynnysmattona. Nämä asiat on syytä erottaa toisistaan.

se, että pyrkii tekemään toisille hyvää, ei tarkoita sitä, että antaa käyttää itseään kynnysmattona. Nämä asiat on syytä erottaa toisistaan.

Vaikka kuinka kohtelisi toista hyvin, voivat toiset ihmiset kohdella sinua kynnysmattona. Näin ollen sinun *hyvät tekosi* eivät ole lisänneet sinuun kohdistuvia hyviä tekoja...

Eli en usko, että yksi ihminen voi muuttaa kovin paljon tässä maailmassa.

se, että pyrkii tekemään toisille hyvää, ei tarkoita sitä, että antaa käyttää itseään kynnysmattona. Nämä asiat on syytä erottaa toisistaan.

kysymyshän kuului, uskotko,että tekemällä hyvää saat siitä palkinnon.

Vaikka kuinka kohtelisi toista hyvin, voivat toiset ihmiset kohdella sinua kynnysmattona. Näin ollen sinun *hyvät tekosi* eivät ole lisänneet sinuun kohdistuvia hyviä tekoja... Eli en usko, että yksi ihminen voi muuttaa kovin paljon tässä maailmassa.

Minä saan palkinnon, nimittäin sen hyvän mielen. Ja tunteen, että olen tehnyt oikein.

En vertaa näitä siihen, mitä minulle annetaan, se on ihan eri asia.

Oikeuteni kyllä vaadin, minua ei sorsita - eli se, että teen hyvää, ei tee minusta kynnysmattoa.

että olen tehnyt jonkun muun elämästä vähän parempaa. Eikä edes se, että MINÄ olen tehnyt, vaan että jonkun muun ihmisen elämä on helpottunut tms. Se on arvo sinällään.

Ajattelen niin, että kaikki hyvä tulee Jumalalta. Jo se, että saan Jumalalta rakkautta rakastaa muita ja tehdä muille hyviä tekoja, on jo hyvää itsessään. Todellinen hyvyys on pyyteetöntä.

Jos ei muuten se heijastuu omien ajatusten kautta omaan itseensä. Kärjistettynä haluaako kohdella itseään hyvin? Täyttää itsensä ja mielensä lämpimillä ja puhtailla, virkistävillä ajatuksilla? Vai mustilla, läpimädillä ja ilkeillä ajatuksilla?



Ajatusten sävy tihkuu ihmisestä, olemuksesta, silmistä, teoista, rivien välistä ulos vaikka kuinka yrittäisi teeskennellä muuta. Siksi en suutu enkä provosoidu tällaisen ihmisen loukkauksista, koska näen vain edessäni murenevan, itseään hitaasti tuhoavan olennon.

Jokaista yksittäistä hyvää tekoa ei palkita, mutta kun isompaa kokonaisuutta katsotaan niin toisille hyvän tekeminen on monin tavoin palkitsevampaa kuin lyhyen tähtäimen oman edun tavoittelu.



Toisille hyvän tekemisestä ilmeisin palkinto on se että tulee pidetyksi ja näin ollen saa sitä tykkäämistä takaisin monin tavoin. Tykättyä ihmistä kohdellaan hyvin.



Joskus olen myös kiinnittänyt huomion siihen, miten nopeasti ystävällinen teko palautuu ihan selkeänä vastapalveluksena: kun esim. tarjoaa illallisen jollekulle, kohta on jo kutsu illalliselle hänen luonaan odottamassa. Kun vie tutun lapselle omia tarpeettomaksi käytettyjä lastenvaatteitaan niin kohta se haluaa tarjota lounaan. Kun tarjoutuu tekemään työkaverin puolesta jotain niin seuraavalla viikolla tilanne onkin yhtäkkiä käänteinen. Eikä mikään näistä tilanteista ole etukäteen laskelmoitu.