Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte kolmen tai useamman lapsen yh:t?
03.11.2010 |
Mä jäin tuossa pohtimaan sitä kun mainitsen olevani kolmen pienen lapsen yh äiti sitä huokailujen ja säälin määrää mitä saan osakseni.
Oikeasti voin käsisydämellä sanoa että jaksan paremmin tässä nyt yksin kaikkien lapsien kanssa kun sillon kun olin parisuhteessa. Erosin vuosi sitten ja sen jälkeen alussa toki oli rankkaa, mutta nyt tunnen oikeastaan olevani hyvin onnellinen ja tyytyväinen tähän arkeen. Käyn koulua ja opinnot vievät paljon aikaa, mutta kun tulen koulusta kotiin niin jaksan ihan hyvin tehdä kaikki kotityöt, läksyt, ruoanlaitot ja aikaa jää vielä arkena ihan lasten kanssa keskusteluun ja leikkeihin. Illalla on ihanaa kun on asunto hiljainen ja ei ole mikään ärsyttävä ukkoa siinä urputtamassa. En kaipaa tähän ketään enkä mitään ja tämäpä ihmetyttääkin monia.
Onko muita elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä? Minä nautin siitä että hallitsen kodin ja kaikki asiat ihan itsekseni. En tarvitse mihinkään miestä. Toki välillä stressipainaa minuakin, mutta aina olen asioista selvittyt ja saanut jossain välissä huilattua liiat väsyt pois.
Kommentit (3)
Minäkin olen kolmen lapsen yh, esikoinen on koululainen ja kaksi pienempää päivähoidossa. Ja opiskelen. Rahatilanne on ainoa asia, mikä painaa mieltä, mutta muuten jaksan vallan mainiosti. Nyt on paljon parempi olla kuin huonossa suhteessa. Seksiä ja hellyyttä kaipaan tietenkin, mutta silti en ketään miestä tähän haluaisi asumaan. Näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyllä se arki välillä vie kaikki mehut kenestä tahansa- ja riippuu tietenkin perheestä-mut se että yhden ihmisen pitää tehdä töitä elättääkseen lapset, ja niskoilla on vielä kaikki kodin työt. Jossain pikku lähiöasunnossa ei varmaan töitä niin paljon olekaan, mutta jos on iso talo, pihat, autot, lasten läksyt, harrastukset, sairastamiset yms ja se työ, niin onhan siinä ihan älyttömästi töitä yhdelle ihmiselle, ei vuorokausi riitä vaikka kuinka priorisoi. Ja vielä lapsille kun yrittää olla läsnä ja olishan se kiva että itsellekin elämä olis muutakin kun puurtamista ja velvollisuuksia. Huokailen itseni ja monen tuttuni vuoksi. Elämä on tietenkin henkisesti paremmin kun huono liitto päättyy, mut käytännön arki voi olla tosi työläs ja yöunikin kortilla. Ja kukaan ei- ei edes superyh- ole kaikkivoipa. Voimat on rajalliset. siksi. Myötätunnosta.
Alue: Aihe vapaa
Joten rinnastan itseni useamman lapsen äidiksi työmäärän takia.
Opiskellessa jaksoin hyvin, nyt töissä ja tuntuu että aika ei riitä niin hyvin, eikä jaksaminen. Teen pakolliset. Ihmisiä ei jaksa tavata niin usein, sitä vaan on kotona, ja optimoi kapuassakäynnit ja kaikki. Joskus toivoo, että olisi joku joka voisi vahtia lapsia, että voisin käydä kaupassa, tai lenkillä pari kertaa viikossa yksin.
Parempi silti ilman urputtavaa ja huutavaa ja joka asiasta mäkättävää ukkoa.
Seurustelen kyllä vakavasti myös uuden miehen kanssa, mutta emme asu yhdessä, ja suhde ei ole vielä niin pitkällä, että voisin pyytää miestä auttamaan lapsenhoidossa, joskus hän kyllä kyyditsee, ja auttaa jossain.
Olen melko tyytyväinen. Kyllä perhe muodostuu mielestäni kahdesta aikuisesta kuitenkin.
Töissä pitää selitellä ja on järjestelemistä erkkalapsen hoitojen takia ja teen lyhennettyä työaikaa, tosin tekisin sitä muutenkin, mutta silloin jäisi ehkä tunti omaa aikaa päivässä, jos vuorottelisi vientejä ja hakuja. Erkkalapsi on siis koulussa jo, mutta ei pärjää yksin kotona hetkeäkään vielä.