Olenko sitten ainoa, joka pitää Sofi Oksasen

ja luen sen vielä joskus varmasti uudelleen. Heti perään piti lukea toinen Oksanen; se missä se kuvaa bulimiaa ja Viron historiaa, ja sen jälkeen piti lukea vielä kelpo tietokirja Stalinin puhdistuksista Virossa. Oksasen kirjat tuovat meitä henkisesti lähemmäs asioita, jotka ovat meitä sekä ajallisesti että maantieteellisesti ihan lähellä, mutta silti emme niitä pahemmin tiedosta.



Ei massiivista inhimillistä kärsimystä voi sivuuttaa. Kaunokirjallisuus voi toimia näinkin, vaikka se ei mikään sen päätehtävä olekaan.