Lue keskustelun säännöt.
Puheterapiaa saaneiden lasten vanhemmat! Oliko teillä ongelmia syömisen kanssa?
02.11.2010 |
Meillä on kaksivuotias poika, joka ei juurikaan puhu. Tulee n. 20 sanaa, ei lauseita. Ja juu, tiedän, ei ole vielä suurta hätää, mutta kiinnostaisi vain tietää, että oliko teillä ongelmia syömisen kanssa? Meillä nimittäin on ollut suuria ongelmia KAIKEN syömisen kanssa: rintaruokinta, pulloruokinta, kiinteät, IHAN KAIKKI. Muistan jostain lukeneeni, että etenkin rinnan imeminen kehittää suun alueen lihaksia niin, että puheen oppiminen on helpompaa. Ja meillä ei vieläkään mene karkea ruoka kovinkaan helposti alas, poika kakoo todella helposti.
Kommentit (39)
Senhän voi todeta helposti itsekin.
Synnärillä lastenlääkärin mielestä kielijänne ei ollut kireä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy molempiin voi olla sama. Ei siis niin, että yksi aiheuttaisi toista.
Eli pohjimmiltaan ehkä sama syy.
ap
Muuten meilläkin poika oli alunpitäen hyvin vilkas, suorastaan hyperaktiivinen, oppi kävelemään ja liikkumaan verrattaen aikaisin jne. Ulospäin hänestä ei oikeastaan huomaa, että mitään motoriikkaongelmia onkaan, mutta taustalla on silti tietynlaista voimankäytön holtittomuutta. Se sitten heijastuu niin kynäotteeseen kuin vaikkapa kovan vauhdin lopettamiseen tai pallon heittoonkin.
Meilläkin meno on välillä niin holtitonta, ettei perässä tahdo pysyä. Esim. juoksee sellaista vauhtia, että törmää seinään.
ap
ruuan käsittelyssä suussa, leukojen ja kielen liikkeessä. Näitä myös kuntoutetaan erityisellä suuterapialla, juomisotteilla, asentohoidoilla. Kaikki liitty kaikkeen, kyllä.
Meillä 1 dysfaatikko ja 2 vaikeammin vammaista lasta, joiden kommunikaatio on ääntelyä ja kuvia+ viittomia
ikäinen poika ja ollaan nyt aloitettu puheterapia. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut syömisen kanssa, pikemminkin päinvastoin. Kaikki on maistunut, rintamaito ja normaaliruoka. Tutti ei tosin koskaan kelvannut.
Meidän pojalla on käytössä n. 20-30 sanaa ja lisäksi tukiviittomia. Olen kyllä ihan toiveikas että puhe vielä joskus luistaa, viime aikoina uusia sanoja on tullut viikoittain/päivittäin. Puheterapiasta on kyllä ollut apua paljon, vaikka vasta muutaman kerran käyty. Reipas poika muuten, puhe vaan viivästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka puheenkehitys (ja muu kehitys) oli pahasti jäljessä. Alkuun dg oli dysfasia ja hoidettiin puheterapialla, kahdeksanvuotiaana dg varmistui aspergeriksi.
Koko ajan on ollut syömisessä hankaluuksia, kiinteiden kanssa ei meinattu edetä sileästä soseesta karkeampaan kun laps kakoi. Kasvikset on yhä vaikeita, maussa ja rakenteessa on jotain, joka saa yökkäämään.
ruuan käsittelyssä suussa, leukojen ja kielen liikkeessä. Näitä myös kuntoutetaan erityisellä suuterapialla, juomisotteilla, asentohoidoilla. Kaikki liitty kaikkeen, kyllä.
Meillä 1 dysfaatikko ja 2 vaikeammin vammaista lasta, joiden kommunikaatio on ääntelyä ja kuvia+ viittomia
Meillä poika nimittäin "säilöö" ruokaa suuhunsa, eikä suostu nielemään sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puheenkehityksen kanssa, 2 käynyt puheterapiassa. Kuopus vielä sen verran pieni, että vielä odotellaan miten puhe kehittyy. Tarpeen mukaan puheterapiaan jos tilanne ei parane lähikuukausina.
Yhdelläkään ei ole ollut ongelmaa syömisen kanssa. Jokainen on syönyt rintaa pitkään, ovat lisäksi syöneet pullosta ja imeneet tuttia. Kiinteisiin siirtyminen on sujunut ongelmitta eikä karkea ruoka ole tuottanut ongelmaa. Jokainen on syönyt 1-vuotiaasta saakka normaalia kotiruokaa muun perheen kanssa. Motoriikan (sekä hieno- että karkea-) osalta ovat kaikki taitavia.
leuat liikkuvat vain ylös-alas ja kieli ei osaa pyörittää ruokaa hampaisiin ja sieltä pois. Leuoissa ei ole sivuttaista jauhavaa likettä. Lapsilla on myös ollut vauvana kielen työnnältämistä suusta.
Dysfasiapojalla on yliherkkä hajuaisti ja makuaisti, valikoi ruokansa todella kriittisesti. Hän myös vierastaa tietynlaisia tuntemuksia suussa. Vaikeinta on syödä jotakin leimimäistä, jossa on murusia seassa, helpointa tasajakoista, paksua sosetta (perunamuussi).
Nuoremmille sakutan nestemäiset ruuat, vanhempi syö haarukalla pilkottuna.
Dysfaatikkopoika oli pienenä 2-vuotiaana tosi villi, ei osannut arvioida etäisyyksiä ja törmäili seiniin. Ei hahmottanut abstrakteja sanoja kuten "takana" ja alla, kun piti etsiä palloa. Kuuloherkkä. Ei alkanut rakentaa sanapareja "anna maitoa" ja unohteli jo oppimiaan sanoja. Pääsi puheterapiaan ja tutkimuksiin 3,5-vuotiaana kielenkehityksen viivästymän takia, sai kehitysvammadiagnoosin 6-vuotiaana. Normaalin näköinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän nyt ekaluokkainen tyttö kävi puheterapiassa kolmesta ikävuodesta, olisiko ollut, neljän tai neljän ja puoleen vuoden ikään. (Hyvin auttoi ja s ja r:kin tulivat todella nopeasti mukaan).
Hän söi pelkästään rintamaitoa 4kk asti ja vuoden vanhaksi kiinteän lisänä. Siinä suhteessa syöminen onnistui, mutta kiinteän ruuan kanssa oli ruuan karkeuden kanssa ongelmia. Hienojakoinen ruoka meni, mutta jo yksikin kökkö sai yskimään/oksentamaan. Oli niin kutsuttu "sihtikurkku". Kurkku/nielu on selvästikin ollut herkempi kuin yleensä, koska iso itkukin sai oksennuksen aikaan ja myöhemmin myös tarhassa (meni vasta 3v. tarhaan) jo ikävä tilannekin... luulen, että pystyi oksentamaan, jos vaan halusi (ei halunnut nukkua päiväunia hämärässä -> oksensi).
Tuttia tyttö käytti vauvana/taaperona.
Nyt on reipas ekaluokkalainen, kieliongelmista ei mitään jälkeä ja ruoka maistuu hyvin edelleen :)
Luulen, että jos olisi mennyt tarhaan aiemmin, olisi puheenkehitys saattanut nopeutua... mutta hyvä näinkin.
En ehtinyt lukea kaikkia viestejä mutta halusin kertoa puheterapeuttituttavan kertoneen meille, että on johdonmukaisia yhtetyksiä syömisen ja puheen tuottamisen vaikeuden välillä, tosin ehkä ennemmin puheen fyysisen tuottamisen (esim. äännevirheet, epäselvä puhe) kuin se, ettei lapsi yritä puhua/osaa sanoja.
Ei kuitenkaan (vain) niin, että rinnan imeminen edesauttaisi suulihasten kehitystä vaan että jos nuo lihakset ovat heikkoja niin sama asia haittaa rinnan imemistä (ei tuttipullon), karkeiden ruokien syömistä/pureskelemista ja (tiettyjen) äänteiden puhumista. Ei kai mitenkään vaarallista kuitenkaan käsittääkseni, aika auttanee.
Näin puheterapeutti meille. Näillä lapsilla ei kuitenkaan pitäisi olla ongelmaa esim. puheenymmärtämisessa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaan alle erään edellä kirjoittaneen tekstiä, koska meillä ollut kehitys juuri samanlaista. Lisäksi meillä oli tukiviittomat käytössä 3-5 vuoden iässä puheen tukena, kun ei poika pystynyt kommunikoimaan muiden kuin vanhempiensa kanssa. Meno oli myös holtitonta 1,5-3 v ikäisenä, spurttaili ilman kontrollia ja törmäili seiniin, kaatuili vähän väliä vielä 4 vuotiaanakin.
Meidän pojalla on ollut ja on vieläkin viivästystä puheen kehityksessä. Hänellä on kyllä muitakin motoriikkaongelmia ja oppimisen hitautta. Nielemisen kanssa ei hänellä koskaan ole ollut ongelmia, vaikka suun lihaksisto on hänellä ylipäätään jollain tavalla hypotoninen eli vähän veltto. Siitä taas on seurannut mm. vaikeuksia imuotteen oppimisessa - synnärillä opettelimme syömistä muistaakseni kokonaisen viikon ennen kotiutumista -, lisääntynyttä tai yhtämittaista kuolaamista ja sittemmin vaikeutta muodostaa äänteitä ja sanoja.
Poika on käynyt puhe- ja toimintaterapiassa parivuotiaasta lähtien. Kotiharjoituksina suun vahvistuttamiseen meillä on ollut lähinnä pillillä puhaltelua (puhalla höyheniä, styroksipallukoita, paperipalleroita tms. esim. kumollaan olevaan kuppiin), kun taas puheterapiassa ja sittemmin eskarissa ollaan keskitytty muihin kieliharjoituksiin.
Muistan, millaista se puheviivästymän "diagnosointi" oli - lähipiiri tuntui sanovan, että kyllä se siitä, "kun meidänkin tyttö rupesi yhtäkkiä puhumaan sujuvaa suomea nelivuotiaana" tai muuta vastaavaa. Eikä se maaginen h-hetki meillä koskaan tuntunut koittavan.
Kuulo kannattaa kuitenkin tsekata, ja mainita kaikilla neuvola- ja lääkärikäynneillä nielemis-, syömis- ja mahdollisista kuolaamisongelmista.
Nykyään poika dysfasialuokalla ja pärjää hyvin, puhuu sujuvasti, kertominen takkuilee vielä, sanavarasto ikätasoaan paljon korkeammalla tasolla.
joka vietiin syömisvaikeuksien vuoksi vihdoin jollekin spesialistille - ja lapsella todettiin kitalakihalkio.
Lasta oli tutkittu aiemminkin, eikä mitään vikaa oltu havaittu.Lpasella oli syöminen ollut aina hyvin hankalaa; juurikin kakomista ja yökkäilyä; tyttö oli todella pieniruokainen - ja ikäisekseen todella pieni.
En tiedä asiasta enempää, mutta vanhemmat tekivät ainakin valituksen hoitovirheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on opittu syömään karkeata ruokaa vasta puolitoistavuotiaana. Se on yksi merkki suun motoriikasta toimiiko se vai ei. Jos epäilee puheongelmaa niin tutit, tuttipullot pois heti käytöstä. Ne pitää kielen alhaalla. Kannellisistakin mukeista kannattaa yrittää päästä pois mahdollisimman pian. Jos on tunne, että kaikki ei ole ok ja asia vaan mietityttää viikosta toiseen, niin kannattaa pyytää lähetä puheterapeutille. Mitä nopeammin saa apuja ongelmaan sitä nopeammin se auttaa lasta kehityksessä.
jolla verbaalinen dyspraksia, eli hänellä on ongelmia äänteiden tuottamisessa puutteellisen suun motoriikan takia.
Pikkulapsena se näkyi nimenomaan syömisessä. Tyttö suostui syömään vain sileitä ja pehmeitä ruokia, lihaa ja kanaa ei kauhean mielellään syö vieläkään. Sitkeämpi pureskelua vaativa ruoka "varastoitui" poskiin, jotka ruokailun lopussa olivat kuin hamsterilla. Tämä johtui siitä että hänelle tuotti vaikeusia hallita suun lihaksistoa niin että olisi saanut ohjattua ruoan hampaille pureksittavaksi ja myös pureskelu on "tehotonta".
Puheen ymmärrys ja sanavarasto on kehittynyt normaalisti, mutta tiettyjen äänteiden tuottaminen on vaikeaa. Ä, ö ja y löytyivät tämän vuoden aikana. Nyt harjoituksen alla on vielä r, s ja l.
Täällä aika moni sanoikin samaa mitä itselle tuli mieleen: usein puheen ja syömisen ongelmilla on yhteys jos niitä molempia esiintyy. Se sama naamavärkkihän se kuitenkin olla millä nuo molemmat hommat hoidetaan.
Verbaalinen dyspraksia tarkoittaa nimenomaan sitä, että motoriikassa on häikkää, niin kuin sanoitkin. lapsi siis tietää mitä haluaisi sanoa, eli kielikyvyssä ei välttämättä ole vikaa (tässä tärkeää erottaa toisistaan puhe ja kieli!). ja toki nämä samat ongelmat heijastuu syömiseen. esim dysfaattisella lapsella ei ole vikaa puheen mekaanisessa tuotossa vaan kielessä: hän ei osaa pässään muotoilla lauseita jotka haluaisi sanoa. motoriikka voi siis hänellä olla täysin normaali eikä syömisongelmia ilmene.
Syita syömisen ongelmiin voi olla muitakin kuin motoriikka, esim. tuntoherkkyydet eli yli- tai aliherkkä tuntoaisti. Tällöin syöminen voi tuntua epämiellyttävältä ja toisaalta taas puheenoppiminen ei suju odotetusti koska lapsi ei saa tuntoaistista sitä oppimiseen tarvittavaa palautetta (siis missä asennossa se suu on kun saan aikaan tällaisen ääntee).
puheterapiassa harjoiteltavat taidot heijasuu varmasti myös syömisen paranemiseen, sillä siellä tosiaan treenataan sitä suun aluetta ja sillä naamalla tehtäviä liikkeitä.
t. puheterapeuttiopiskelija
ja AP:lle. teillä voi olla samankaltainen tilanne kuin 39:n lapsela. eli lapsen kielikyvyssä ei välttämättä ole vikaa, eli sanavarasto voi kehittyä normaalisti, mutta lapsella ei suun alueen ongelmien vuoksi ole resursseja ja haluja tuottaa niitä sanoja. nuo syömisen ongelmat on tärkeää mainita neuvolan/puheterapeutin arviossa.
t. 40
Senhän voi todeta helposti itsekin.
Synnärillä lastenlääkärin mielestä kielijänne ei ollut kireä.
ap
Kieli ei tule suusta ulos, kielen kärki on "herttamainen" eli jänne kiristää kieltä keskeltä.
13. varmaan kertoo omat kokemuksensa, mutta tulinpa tähän minäkin (15.) lisäämään pari vinkkiä, kun on kokemusta sekä puhe- että toimintaterapiasta.
Eniten meidän poika on ollut kiinnostunut sanojen tavujen taputtamisesta ja/tai soittamisesta esim. rummulla, tamburiinilla, triangelilla jne. Tällä autettiin kokonaisten sanojen ja pienten lauseiden muodostamista ja "vokalisointia". Soittimista oli myös se hyöty, että äänenkäyttöä voi harjoitella eläytyen, esim. paukutetaan rummulla ja sanotaan mahtavalla äänellä KIS-SA! tai sama triangelilla hiljaa suhisten kis-sa.
Lauseiden muodostuksessa kai käytetään vielä nykyäänkin usein kortteja, joissa on kuvattuna jonkun toiminnan eri vaiheet, vaikkapa nallella on likaiset kädet - nalle pesee kädet - nalle kuivaa kädet. Nämä kortit pitää sitten laittaa oikeaan järjestykseen ja kertoa mitä ensin, sitten ja lopuksi tapahtuu. Meidän pojalle täysin EVVK viisivuotiaaksi asti.
Muuten meilläkin poika oli alunpitäen hyvin vilkas, suorastaan hyperaktiivinen, oppi kävelemään ja liikkumaan verrattaen aikaisin jne. Ulospäin hänestä ei oikeastaan huomaa, että mitään motoriikkaongelmia onkaan, mutta taustalla on silti tietynlaista voimankäytön holtittomuutta. Se sitten heijastuu niin kynäotteeseen kuin vaikkapa kovan vauhdin lopettamiseen tai pallon heittoonkin.