Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaisessa tilanteessa huostaanotto olisi paras ratkaisu?
01.11.2010 |
Meillä on sanotaan nyt vaikea elämäntilanne tällä hetkellä ja tukiverkkoja ei pahemmin ole. Tähän tilanteeseen emme ole itse pahemmin voineet vaikuttaa.
Meillä on 4kk ikäiset kaksoset ja heidän lisäksi neljä muuta lasta, yksi koululainen, yksi eskarilainen, ja 2v ja 4v plus tietysti kaksoset.
Esikoinen on sairas ja tämän takia hän on paljon sairaalassa. Keskimmäiset ovat onneksi nyt olleet terveitä kun päästiin pois hometalosta, mutta kaksoset itkevät lähes yötä päivää ja itkun syytä/syitä haetaan, mutta vielä ei ole kaikkia ainakaan löytynyt ja itku sen kun jatkuu. Varmasti sanomattakin selvää, että univelkaa on vaikka muille jakaa. Tämän lisäksi meidän talossa todettiin iso homevaurio raskauteni ollessa puolivälissä ja jouduimme muuttamaan sieltä pois. Minä ja lapset asumme toistaiseksi miehen vanhemmilla ja mies asuu toisella paikkakunnalla yksiössä töiden takia. Jos olisi rahaa niin asuisimme kaikki vuokralla, mutta yhtään ylimääräistä ei ole ja hädin tuskin selvitään nytkään kaikista menoista.
Neuvolasta ollaan pyydetty apua, lähes tuloksetta. Ensin ehdottivat 2v ja 4v hoitoon laittamista, mutta heidät olisi pitänyt molemmat viedä eri hoitopaikkoihin jotka olisivat olleet nekin eri puolilla kaupunkia. Sitten kun olin tarpeeksi kauan sanonut, että olen oikeasti väsynyt ja kaipaan unta tai apua arkeen, jotta saisin edes välillä nukkua, niin meille tuli perhetyöntekijä. Luulin, että hän auttaisi lasten hoidossa, mutta ajan myötä selvisi, että hän vain keskustelee ja kun sitten soitin neuvolaan ja sanoin, ettemme tarvitse mitään keskusteluapua vaan apua lastenhoitoon niin sain kommentin, että jos tarjottu apu ei kelpaa niin taitaa olla paras huostaanottaa lapset. Huostaanottoa perusteltiin minun väsymyksellä, esikoisen sairaudella jne, vaikka nämä kaikki olisi hoidettavissa, jos saisimme edes muutamana päivänä lastenhoitajan.
Jos meillä olisi varaa niin palkkaisimme itse lastenhoitajan, mutta kun rahat ei meinaa riittää edes tämänhetkiseen elämiseen eli ylimääräistä ei todellakaan ole. Miehen vanhemmat ovat molemmat melko iäkkäitä eli heistä ei pahemmin apua ole, vaan ikänsä takia heitäkin joutuu hieman auttamaan arjessa. Pärjäävät kyllä isompien lasten kanssa, mutta vauvoja ei heidän hoitoon voi jättää.
Olen niin väsynyt, etten enää tiedä mitä tehdä tai mistä pyytää apua. Lähipiiri auttaa nyt miltein sen minkä voi, ei ole rahaa palkata hoitajaa ja neuvolasta ei näköään tule enempää apua, paitsi huostaanotto...
Kommentit (44)
oman kunnan sosiaalitoimistoon,sieltä varmasti saisit apua.
Itse olin aikoinani yhden lapsen yh ja sosiaalitoimi järjesti minulle 2 kertaa viikossa kodinhoitajan, joka vei lasta ulos ja sain omaa aikaa, vaikken olisi edes tarvinnut.
Myöskin rahatilanteenne kuullostaa huonolta,joten sieltä saisitte nekin asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitteko sieltä apua?
Kyllä mä laittaisin nuo terveet 3 lasta päiväkotiin. Kunta voi kuljettaa, jos ei itse järjesty.
Jos tämäkään ei onnistu, niin tarhalapset isänsä luokse asumaan ja siellä sitten päiväkotiin. Pienellä odottelulla varmasti pääsevät samaankin päiväkotiin.
Mikä paikkakunta? Avun saanti riippuu kyllä paljon paikkakunnastakin, joten on vähän hyödytöntä neuvoa, kun ei tiedä, asutteko Helsingissä vai Kuhmossa.
Mä en kyllä ymmärrä, miten voi saada 6 lasta, ilman että vaikuttaa asiaan itse?!
sillä vaikealla elämäntilanteella tässä ei tarkoitettu 6 lasta, vaan ihan muuta, jonka kyllä olisit ymmärtänyt jos sitä ymmärrystä olisi sulle suotu enemmän kuin lusikallinen.
Saisitteko sieltä apua?
Kyllä mä laittaisin nuo terveet 3 lasta päiväkotiin. Kunta voi kuljettaa, jos ei itse järjesty.
Jos tämäkään ei onnistu, niin tarhalapset isänsä luokse asumaan ja siellä sitten päiväkotiin. Pienellä odottelulla varmasti pääsevät samaankin päiväkotiin.
Mikä paikkakunta? Avun saanti riippuu kyllä paljon paikkakunnastakin, joten on vähän hyödytöntä neuvoa, kun ei tiedä, asutteko Helsingissä vai Kuhmossa.
Kyllä tuossa tilanteessa lapsien lukumäärä on juurikin se, joka tekee tilanteesta hankalan. Ihan normaalissa arjessakin 6 lapsen hoitaminen ilman tukiverkkoa on melko vaikeaa; eli tietoista riskin ottoa?
Minkälaista huostaanottoa lapsille on ehdotettu? Voisivatko asua esim. viikot lastenkodissa? Olisiko joku tukiperhe mahdollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että kolme tarhaikäistä isän kanssa pieneen yksiöön?
Ehkäpä riittaisi vain ne 2- ja 4-vuotiaat, koska eskarilainen varmaan käy eskarissaan nytkin.
Kyllä tuossa isä pääsee melko vähällä, äidin hoitaessa toisella paikkakunnalla 6 lasta.
Millä paikkakunnalla lapsi on sairaalassa? Isän vain äidin asuttamalla?
Ap, ota tosiaan yhteys kaupungin kotihoitoon, sieltä voisi olla mahdollista saada apua.
Uskomatonta käytöstä neuvolan taholta.
Niin ja paranemisia esikoisellesi ja jaksamista sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti teillä on nyt ehkäisy kunnossa, siis tämä ei ole mitään vittuilua, vaan ihan tosissani sanon. Olen nimittäin itse raskautunut todella vaikeassa elämäntilanteessa, kun sille ehkäisylle ei riittänyt ajatusaikaa, ja seksiäkään ei periaatteessa ollut. Eli ap. hoida se puoli nyt ensin kuntoon ainakin.
Laita niille keskimmäisille NYT vetämään hakemus pk-paikan saamiseksi. SIinä voi kestää tovi, mutta jos ei ole edes hakemus sisällä, ei voi itkeä, ettei paikkoja saa tai ne on eri paikoista.
Tee itsellesi vaikka anonyymi sp-osoite, koska tälläkin palstalla on aika moni ilmoittautunut valmiiksi auttamaan. Ota ihmeessä nyt vastaan kaikki apua mitä on tarjolla!
Ja seurakunta oli myös oiva taho ottaa yhteyttä.
Ja nyt sitten vaan päivä kerrallaan eteenpäin. Vaikka olisi miten hirveää ja vaikeaa, aika kuluu joka tapauksessa. Vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen, kun lapsetkin ovat taas vuotta isompia.
Kyllä tuossa tilanteessa lapsien lukumäärä on juurikin se, joka tekee tilanteesta hankalan. Ihan normaalissa arjessakin 6 lapsen hoitaminen ilman tukiverkkoa on melko vaikeaa; eli tietoista riskin ottoa?
Minkälaista huostaanottoa lapsille on ehdotettu? Voisivatko asua esim. viikot lastenkodissa? Olisiko joku tukiperhe mahdollinen?
Tilanteessa, jossa niin sanotusti on jo tavarat housuissa.
MUTTA ehkä ihan hyvä kuitenkin mainita, josko jollain toidella vaikka silmät aukenisi sen suhteen, että on aika typerääkin ottaa isoja riskejä omien lastensa hyvinvoinnin kustannuksella. Kyllä niitä lapsia voi olla vähemmänkin, tai ainkin niitä voi sitten tehdä pidemmällä aikavälillä. Vaikka tilanne olisi ap:n perheessä parempi on silti 6 lasta seitsemässä vuodessa sellainen lauma, että väistämättä siellä jokunen joutuu aika heitteille.
Kyllä mullakin on vauvakuumetta jatkuvasti, meillä on 3 lasta, joista vanhin on 7 ja nuorin 2. Ja on ihan selvää, että meille ei vuosikausiin tule nyt lisää lapsia. Jos milloinkaan. Koska ymmärrän voimavarani, ja sen, että lapseni ansaitsevat huomiota, rakkautta, myös materiaalista hyvää, eikä vain äidin, joka toteuttaa villisti lisääntymisviettiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaaehtoistoimintaa? Esim. tyyliin SPR:n ystävätoiminta? Löytyisikö jostain joku pirteä eläkeläinen joka haluaisi tulla joskus viettämäään aikaa lastesi kanssa "varamummona"/-vaarina? Jotain teiniä, joka haluaisi vähän taskurahaa? Partiolippukuntaa, joka voisi ottaa teidät "hyvän työn kohteekseen"? Käytä mielikuvitustasi ja kartoita kaikki mahdolliset seurat, yhdistykset, seurakunnat ja kuppikunnat, joista voisi apua saada ja ota reippaasti yhteyttä. Mitäänhän et häviä kysymällä, sen sijaan voit saada paljonkin.
tällä palstalla et nuo perhetyöntekijät eivät auta asiaan millään tavalla. Tulevat vaan toisen kotiin lässyttämään paskaa ja sit niille pitää vielä suurinpiirtein kahvitkin keittää. Ymmärrän et rahat on tiukalla mut entä jos vaikka yhden kerran tilaat kotiisi siivoojan, paljonko sellainen käynti maksaisi? Sen kai saa kotitalousvähennyksiin? Entä Mannerheimin lastensuojeluliitto? Paljonko ne lastenhoitajat siellä veloittaa jos vaikka joku tulis ihan silloin tällöin muutamaksi tunniksi et saat nukkua? Voimia sulle, pure hammasta! Sano neuvolan akalle et haistaa pitkän paskan! Huostaanotto my ass...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan täti närkästyi, kun hänen hommaama apu ei kelvanutkaan.
Ei niitä perhetyöntekijöitä saa käydä arvostelemaan.
Meillä käy lastensuojelun kautta perhetyöntekijä. Täällä ei muuta kautta sellaista saisikaan.
Jos ilmottaisin etten halua häntä enää meille juttelemaan, niin varmasti lähtisi lapset huostaan. Eikä se ole minun päätettävissä vaan lastensuojelun käykä perhetyöntekijä meillä.
Tosin meillä käyvä perhetyöntekijä juttelee myös lasten kanssa kahdestaan ja silloin en saa olla paikalla.
Tätä on nyt kestänyt kohta 3 vuotta. Kiva elää sen pelon kanssa, että todetaan jonkin asian vuoksi, että en ole riittävän hyvä vanhempi lapsilleni. Olen käsittänyt, että huostaanotot tulee aina yllätyksenä. Siksi en luota siihen, ettei ole ollut mitään puhetta huostaanotosta.
On sellainen olo, ihankuin perhetyöntekijä etsisi koko ajan todisteita huostaanotolle. Näin ei varmaan ole, mutta sellainen olo tulee perhetyöntekijän käytöksestä.
Entä omilta vanhemmiltasi?
Eikö teillä ole sisaruksia?
Kyllä tuollaisessa "paska tuulettimessa" tilanteessa laittaisin hakemusta esim. seurakunnalle hoito- ja siivousavun saamiseksi. Vaikka itsellä on voimat loppu, niin vähän tsemppaamalla saa varmasti jotain apua. Mies voisi näitä asioita hoitaa, jos ei osallistu lapsen hoitoon asuessaan toisella paikkakunnalla.
Myykää se hometalo jollekin grynderille, niin pääsette useamman asunnon loukusta eroon.
Jos ei mikään auta, niin myykää juttunne iltapäivälehteen ja pyytäkää kansalaisilta rahaa tai hoitoapua teille. Varmasti tulee ikkunoista ja ovista; julkkiksia teistä myös tulee silloin tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan täti närkästyi, kun hänen hommaama apu ei kelvanutkaan.
Ei niitä perhetyöntekijöitä saa käydä arvostelemaan.Meillä käy lastensuojelun kautta perhetyöntekijä. Täällä ei muuta kautta sellaista saisikaan.
Jos ilmottaisin etten halua häntä enää meille juttelemaan, niin varmasti lähtisi lapset huostaan. Eikä se ole minun päätettävissä vaan lastensuojelun käykä perhetyöntekijä meillä.
Tosin meillä käyvä perhetyöntekijä juttelee myös lasten kanssa kahdestaan ja silloin en saa olla paikalla.Tätä on nyt kestänyt kohta 3 vuotta. Kiva elää sen pelon kanssa, että todetaan jonkin asian vuoksi, että en ole riittävän hyvä vanhempi lapsilleni. Olen käsittänyt, että huostaanotot tulee aina yllätyksenä. Siksi en luota siihen, ettei ole ollut mitään puhetta huostaanotosta.
On sellainen olo, ihankuin perhetyöntekijä etsisi koko ajan todisteita huostaanotolle. Näin ei varmaan ole, mutta sellainen olo tulee perhetyöntekijän käytöksestä.
Olette ihan normaali työssäkäyvä perhe ja silti teillä käydään kolmen vuoden ajan juttelemassa sekä yhdessä että erikseen? Hmm.
Eli ensinnäkin tietysti lapsilukuun olemme voineet vaikuttaa ja päätimmekin kun neljännen lapsen ollessa vauva esikoinen sairastui tai sairaus todettiin sillon, että nyt ei ainakaan muutamaan vuoteen meille tule lapsia, ehkä iltatähti sitten joskus. Tulin kuitenkin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja pitkän pohdinnan jälkeen päätimme antaa raskauden jatkua.
Olen kyllä itse sitä mieltä, että jos meillä olisi "vain" sairas lapsi ja valvottavat kaksoset, mutta saisimme elää kodissamme ym. normaalia elämää niin ei varmasti olisi näin raskasta, sillon kun olisi varaa siihen lastenhoitajaankin.
Mies asuu siis todella pienessä yksiössä (isompaan ei ole varaa) eikä sinne kyllä mahtuisi edes 2v ja 4v. On kyllä harkittu 2v ja 4v hoitoon laittamistakin, eskarilainen siis käy eskarissa, mutta jos menevät hoitoon niin sitten tulee maksettavaksi myös hoitomaksut.
Joku sanoi, että mieheni pääsee helpolla, en kyllä sanoisi niinkään. Mies tekee töitä viikot toisella paikkakunnalla 15-18tuntisia päiviä, jotta rahat riittää. Vapaapäiviksi tulee vanhemmilleen ja valvoo kaksosten kanssa ja hoitaa lapsia, jotta minä saan nukkua. Tiedän, että univelkaa on myös miehelläni.
Esikoinen on sairaalassa, joka on lähempänä miehen vanhempia ja onneksi yksi esikoisen kummi pystyy olemaan esikoisen kanssa sairaalassa sillon kun itse en voi siellä olla.
ap
kun suostuimme siihen, että perhetyöntekijä tulee meille. Minulle ei mainittu mitään, että joudumme lastensuojelun asiakkaiksi, jos meille tulee perhetyöntekijä, tämä selvisi vasta kun ilmoitin, ettei meillä ole tarvetta keskustelulle vaan tarvitsemme apua lastenhoitoon.
ap
Neuvolan täti närkästyi, kun hänen hommaama apu ei kelvanutkaan.
Ei niitä perhetyöntekijöitä saa käydä arvostelemaan.Meillä käy lastensuojelun kautta perhetyöntekijä. Täällä ei muuta kautta sellaista saisikaan.
Jos ilmottaisin etten halua häntä enää meille juttelemaan, niin varmasti lähtisi lapset huostaan. Eikä se ole minun päätettävissä vaan lastensuojelun käykä perhetyöntekijä meillä.
Tosin meillä käyvä perhetyöntekijä juttelee myös lasten kanssa kahdestaan ja silloin en saa olla paikalla.Tätä on nyt kestänyt kohta 3 vuotta. Kiva elää sen pelon kanssa, että todetaan jonkin asian vuoksi, että en ole riittävän hyvä vanhempi lapsilleni. Olen käsittänyt, että huostaanotot tulee aina yllätyksenä. Siksi en luota siihen, ettei ole ollut mitään puhetta huostaanotosta.
On sellainen olo, ihankuin perhetyöntekijä etsisi koko ajan todisteita huostaanotolle. Näin ei varmaan ole, mutta sellainen olo tulee perhetyöntekijän käytöksestä.
että lasten päivähoito tulisi kalliiksi? Jos vaihtoehtoina on huostaanotto tai maksullinen päivähoito, valitsisin kyllä päivähoidon. Lapset saavat siellä myös syödä.
Sairaan lapsen kuluja saatte varmaan katettua Kelan tuilla. Jos olette äärimmäisen vähävaraisia, saatte myös toimeentulotukea ja myös harkinnanvaraista sellaista voi hakea. Käänny myös diakoniatyön puoleen, heilä on varoja hätätilanteisiin.
Esikoinen on koululainen, mutta hän on 12v. Ja myöhemmistä kirjoituksistani voit lukea, ettei viimeisin raskauteni ollut suunniteltu.
ap
Kyllä tuossa tilanteessa lapsien lukumäärä on juurikin se, joka tekee tilanteesta hankalan. Ihan normaalissa arjessakin 6 lapsen hoitaminen ilman tukiverkkoa on melko vaikeaa; eli tietoista riskin ottoa?
Minkälaista huostaanottoa lapsille on ehdotettu? Voisivatko asua esim. viikot lastenkodissa? Olisiko joku tukiperhe mahdollinen?
Tilanteessa, jossa niin sanotusti on jo tavarat housuissa.
MUTTA ehkä ihan hyvä kuitenkin mainita, josko jollain toidella vaikka silmät aukenisi sen suhteen, että on aika typerääkin ottaa isoja riskejä omien lastensa hyvinvoinnin kustannuksella. Kyllä niitä lapsia voi olla vähemmänkin, tai ainkin niitä voi sitten tehdä pidemmällä aikavälillä. Vaikka tilanne olisi ap:n perheessä parempi on silti 6 lasta seitsemässä vuodessa sellainen lauma, että väistämättä siellä jokunen joutuu aika heitteille.
Kyllä mullakin on vauvakuumetta jatkuvasti, meillä on 3 lasta, joista vanhin on 7 ja nuorin 2. Ja on ihan selvää, että meille ei vuosikausiin tule nyt lisää lapsia. Jos milloinkaan. Koska ymmärrän voimavarani, ja sen, että lapseni ansaitsevat huomiota, rakkautta, myös materiaalista hyvää, eikä vain äidin, joka toteuttaa villisti lisääntymisviettiään.
lisälaina, joka oli pakko ottaa, jotta saadaan talo kuntoon ja myytyä ja sitten päästäis joskus pois miehen vanhemmilta ja koko perhe saman katon alle. Tuon jälkeen jää elämiseen ja muihin laskuihin todella vähän. Lisäksi esikoisen lääkkeistä on suuri osa sellaisia, joita ei kela korvaa.
ap
että lasten päivähoito tulisi kalliiksi? Jos vaihtoehtoina on huostaanotto tai maksullinen päivähoito, valitsisin kyllä päivähoidon. Lapset saavat siellä myös syödä.
Sairaan lapsen kuluja saatte varmaan katettua Kelan tuilla. Jos olette äärimmäisen vähävaraisia, saatte myös toimeentulotukea ja myös harkinnanvaraista sellaista voi hakea. Käänny myös diakoniatyön puoleen, heilä on varoja hätätilanteisiin.
Ota yhteys kunnan kotihoidon yksikköön tai mikä se nyt onkaan nimeltä ja kysy sieltä mahdollisuutta saada lapsiperheeseen kodinhoitaja käymään. Ainakin täällä Helsingissä kun itse sain kaksoset, olisimme saaneet kodinhoitajan käymään (ennestään oli vain yksi lapsi), mutta emme sitten tarvinneetkaan sitä tukea, kun isovanhemmat halusivat tulla apuun.
Ota yhteys paikkakuntasi monikkoyhdistykseen, sitäkin kautta voit saada apua, sillä joissakin sosiaalialan oppilaitoksissa opiskelijat voivat suorittaa käytännön harjoittelujakson monikkoperheessä, ja teillähän olisi ideaalit olosuhteet jollekin lähihoitajaopiskelijalle, kun talossa on sekä lapsia että vanhuksia. Tsemppiä ja jaksamista! t. Neljän äiti