Mulla ei ole yhtäkään kummilasta :(

Siskollanikaan ei ollut yhtään ja luuli jo jäävänsä kokonaan ilman, mutta sitten saikin yhtäkkiä kaksi ihan pienen ajan sisällä!



Voisitko ajatella olevasi kummi jollekin jossain kaukana kehitysmaassa? Kummius olisi erilaista, mutta varmasti palkitsevaa!

Mulla taas on 8 kummilasta, ikähaarukassa 22-2, joille en harmi kyllä ole pystynyt enkä pysty lähiaikoinakaan antamaan sitä, mitä pitäisi.. lähinnä aikaa siis. Omia lapsia on nyt 3.



Sitä välillä manaa, että on niin munaton ollut, ettei ole osannut nätisti kieltäytyä, mutta toisaalta, ei siitä VOI kieltäytyä ja onhan se kiva, että minua pidetään niin hyvänä tyyppinä, että monen lapsen kummiksi kelpaan.

Joo mä en totisesti varmaan ennättäis ja jaksais erityisesti pitää huolta ja lystiä kummilapsen kanssa. Oma lapsi ja omat jutut vie jo niin kovasti aikaa. Eikä me edes kuuluta kirkkoon niin voip olla että ei ikinä tarvitse kieltäytyä kunniastakaan (vaikka tuskin kehtaisin). Omalla lapsella on kaksi "kummia" kyllä, mutta heillä ei ole mitään velvoitteita, tulevat kyläilemään jos jaksavat ja ovat kyllä jaksaneet todella kiitettävästi.

En kyllä kuulu kirkkoonkaan.



Voithan sinä olla ystäväsi lapsille sellainen mukava/ihana täti joka huolehtii ja viettää aikaa niiden ihanien lasten kanssa. Varmasti vanhemmat eli ystäväsikin osaisivat arvostaa tätä elettä.

Miehen sisarukset on vielä nuoria & sinkkuja. Niiltä tuskin on odotettavissa lapsia vielä lähivuosina.



Mun sisarukset on kyllä jo pariutuneet ja toisella on jo 1 lapsi. Valitsivat kummiksi puolison sisaren.



Mun paras kaveri valitsi ainokaisen lapsensa kummiksi toisen kaverinsa, jonka lapsen kummiksi häntä itseään oli pyydetty. Olen sitten toiminut jonkinlaisena varakummina.



Ei pitäisi valittaa, mutta taas 1 kaveri hehkutti facebookissa omaa uutta kummilastaan. Kirpaisee jostain syystä näin vanhemmiten enemmän.

ja otan mielelläni lisää.

Ja meillä taas uudelle syntyvälle vauvalle ei tahdo löytyä kummia, joka osallistuisi edes joskus hänen elämäänsä ja olisi kiinnostunut lapsesta! Muidenkin lasten kummien kanssa mennyt pariskunnan erojen tai muiden meistä riippumattomien syiden vuoksi tilanne vaikeaksi. Surullista!

Mä joskus täälläkin kyselin, olenko ainoa, jolla ei ole yhtäkään kummilasta. No, sittemmin olen päässyt sisaruksen lapselle kummiksi ja olen kyllä todella onnellinen tästä luottotehtävästä. Ehkä sinutkin joku vielä pyytää..?

sama vika. :( veljen vaimo ei jostai syystä pidä minusta,ni ei ollu uutinen että valkkasivat kaikki muut sisarrukset kummeiksi,mutta minkäs teet.

meillä taas on totaalii puute kummista,mikäli viidennen lapsen saisimme.

veljen vaimon perheen kuopuksen kummiksi, mutta samasta syystä valitsivat jotkut ihan muut. No, lopputulos on kuitenkin ollut se, että mä olen ko. lapsen elämässä paljon paljon enemmän kuin hänen kumminsa koskaan..

Siis tarkoitin sanoa mieheni siskon perheen kuopuksen.

enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä, kun on sellainen ujo tapaus, että juoksee karkuun, kun nähdään. Ekaluokkalainen on. 3 sisarusta hänellä on ja kaikki muut kyllä tulevat syliin ja juttelemaan... itselläni 3 poikaa, joita kummityttöni myös pelkää :(

Olen toivonut kummilasta ripillepääsystä saakka, yli puolet elämästäni, mutta en ole vieläkään päässyt kummiksi. Minullakin on kaksi omaa lasta, mutta haluaisin olla myös kummi jollekin lapselle, viettää aikaa hänen kanssaan, olla tärkeä aikuinen... Haluaisin muistaa häntä merkkipäivinä ja muutenkin, ottaa hoitoon, tehdä kaikkea mukavaa.



Välillä tuntuu, että taidan olla todella huono ihminen, kun kukaan ei kelpuuta minua kummiksi lapselleen. Ja itse ajattelen, että olisin varmasti asialleni omistautuva kummi.



Ehkä jonain päivänä... Ystäväpiirini vain on valitettavan pieni, eli mahdollisuuksia ei kauhean usein edes osu kohdalle.

Olen toivonut kummilasta ripillepääsystä saakka, yli puolet elämästäni, mutta en ole vieläkään päässyt kummiksi. Minullakin on kaksi omaa lasta, mutta haluaisin olla myös kummi jollekin lapselle, viettää aikaa hänen kanssaan, olla tärkeä aikuinen... Haluaisin muistaa häntä merkkipäivinä ja muutenkin, ottaa hoitoon, tehdä kaikkea mukavaa. Välillä tuntuu, että taidan olla todella huono ihminen, kun kukaan ei kelpuuta minua kummiksi lapselleen. Ja itse ajattelen, että olisin varmasti asialleni omistautuva kummi. Ehkä jonain päivänä... Ystäväpiirini vain on valitettavan pieni, eli mahdollisuuksia ei kauhean usein edes osu kohdalle.

lohduttaa,ei se sun huonoudesta taatusti johdu! mäkin oon tosiaa ripille pääsystä asti haaveillu.

Yksi on kuollut, toinen ei ole yhteydessä meidän perheeseen eikä kummilapseensa enää erotapauksen takia ja kolmas on siskoni, mutta hän hoitaa vain pakolliset "kumminvelvollisuutensa" eli joulu- ja synttärilahjat :(

voit tehdä kaikkea haluamaasi jonkun ystäväsi/sukulaisesi lapsen kanssa?? Itse en kuulu kirkkoon, enkä ole siis kenenkään kummi, mutta teen ja olen juuri mainitsemiasi asioita muutamalle läheiselle lapselle. Ei ole käynyt mielessäkään, että mulla pitäisi olla joku titteli??!