Leijonanpennut loppua kohti

Ihanaa että näin moni on taas aktiivinen palstan suhteen. Itellä vähän tää istuminen tökkii (tai siis tuntuu kuin joku tökkis sukkapuikoilla SINNE...) ja selkä on kipeä, joten olen juosten vaan kurkannut muiden kuulumiset ja sit taas taukoillut.



*Bertta*, samanlainen ilmiö mullakin on alkanut ton täyden mahan suhteen. Vielä varmaan jotain viikko sitten saatoin syödä ihan "työmiehen annnoksen" vaikka jotain salaattia tms. mutta nyt on pakko vaan uskoa että vähän ja usein. Tylsää, kun ei huvittais koko ajan olla tekemässä jotain popsittavaa. Millaisia sun supparit on, sellaisa tukalia että vatsa vaan jäykistyy vai onko kipuja kanssa? Siinä mielessä kadehdin ei-ensisynnyttäjiä, että tietää ehkä jo vähän mikä on mitäkin. Ettei tartte jokaista kivistystä säpsähtää. Kiitti tsempaauksista., mutta ei nää krempat kyllä ole vähentyneet vaan enemmänkin pahentuneet. En kyllä ymmärrä miksi kukaan nainen tähän rääkkiin lähtee toista kertaa :-/



*Pöppis* on sit edelleen supermamma. Mä en tajua mistä sä noi energiat revit! Mites protskut? En muista onko sitä ollut puhetta eikä sun tietty tarvi kertoa jos ja kun ei se meille kuulu, mut miks sulla on suunniteltu sektio? Tietty suunniteltu on parempi kuin kiireellinen, mutta mua ainakin leikkaus ja siitä toipuminen hirvittää miljoona kertaa enemmän kuin mikään mitä voin synnytyksestä kuvitella (vaikka tosiasiassa mulla ei kyllä oikein ole siitäkään varmaan realistista kuvaa).



*Mandu*, onnea remontin etenemisestä. Mä kuulin just viikonloppuna että sukulaismiehet meinaa vielä ennen synnytystä tulla meille vihdoin repimään alas rikkinäisen puuhellan ja sit muuraavat mun puolison ohjauksessa uuden. En ihan älyttömästi ole innostunut ajatuksesta... Mutta toisaalta se hella on ihana saada vihdoin kuntoon joten en kiukuttele vaikka olisinkin suonut että olis tullut vähän aikaisemmin. Paljon sulla on ollut hempat nyt? Mun ei ole tarvinnut aloittaa rautaa, on pysynyt siinä 120+ melkein koko ajan. Kestääkö sun masu ne? Kyllä sullekin niitä viikkoja vielä kertyy, älä huoli :) Kuulostaa aika optimaaliselta toi sun serkun synnytys. Tilataan meille kaikille alateitse synnytäville samanlaiset, tai ainakin tänne kiitos! Sillä erotuksella tosin että hyvin nukutun yön jälkeen käynnistyy.



(-) Maanantaina oli äitipoli. Sulo-Einari olis nyt sellaiset 2360 gr ja lääkäri veikkas että jos tulee laskettuna aikana olis jotain 3200 gr eli varsin sopivan kokoinen pikkuinen. Kohdun kaula vähän lyhentynyt, pehmeä ja ulkosuu yhdelle sormelle auki. Kaikki edelleen niin kuin pitää, hyvät virtaukset napanuorassa ja siisti istukka yms. Viikon päästä on sitten tarpeeksi päiviä kasassa että saa jo synnyttää Lohjalla joten sit mä ainakin henkäisen helpotuksesta paitsi että sitten meidän leijonan pennusta tuliskin rapu. Tänään aamulla tosin tuli vähän paniikki kun herätessä alkoi niin hirveä selkäkipu (ei rangassa/lihaksissa vaan siellä menkkakipualueella) ettei voinut kuin voihkia ja ulista ääneen. Oksetti eikä puhettakaan että olis voinut puhua mitään. Onneksi sitten suunnilleen puolen tunnin kokonaiskärvistelyllä helpotti, mutta ihan hirveätä. Tuollaistako se sitten on kun lähdetään tosi toimiin, kertokaa kokeneemmat? Millä hitolla sitä tommosessa jotenkin niinku rentoutuu...



Jep. Iltapalan aika tällä emolla! Hyvää vointia kaikille. Voimia mahdollisesti alkaviin helteisiin!



Tiuh ja S-E 35+1

Kiva että täällä oli taas uusi viesti odottamassa.

Veikkaan muuten ekaksi synnyttäjäksi Tiukkusta, jolla taisi olla la jo heinäkuun lopussa ja tuplat tulossa, eikö. Missähän kyseinen mamma luuraa???



Tiuhtiksella tuntuu olevan asiat oikealla tolalla tuon vauvan koon suhteen. Ei sun sokeriongelmat ainakaan tuohon ole pahasti vaikuttaneet. Mikäs se sokrutilanne nyt on, senkö takia kävit äitipolilla?

Mäkin saan varmaan maanantain synnytystapa-arviossa jonkin painoarvion, ihan jännä kuulla kun vauva on ollut ihan solmussa pari päivää eli olisko vettä paljon tai muuten vaan reilusti tilaa. Maha on kyllä tosi pinkeä...



Manduhan tässä melkoinen supermamma on! Miten jaksat saikulla vielä remonttihommia ahertaa? Muista levätä kuitenkin ettet saa riesaksesi kamalia peräpukamia tai suonikohjuja alapäähän (nimim. kokemusta on...). Pistä ukko hommiin ;)



((.)) Mulle tulee suunniteltu sektio sen takia että molemmat pojat on syntyneet sektiolla. Kahden sektion jälkeen yleensä kolmaskin on sektio ellei äiti ole tosi motivoitunut synnyttämään alakautta.

Meilla eka syntyi kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen takia ja toka pitkittyneen synnytyksen takia kun ponnistettiin urakalla eikä poika silti edes laskeutunut. Oli niin korkealla ettei voinut edes imukuppia käyttää, ilmeisesti siis joku este synnytyskanavassa koska tarjonta oli aivan oikea. Eka synnytys oli pelon takia jo sektioksi sovittukin, tokalla kertaa ajattelin että rohkeasti yritän alakautta mutta en siihen enää ryhtyisi: synnytys käynnistettiin kun verenpaineet nousi, olin tosi kivulias (mm. sain 8 epiduraalia) ja lopulta kuitenkin päädyttiin sektioon, eli kyllä se sektio on mulle se "oikeampi" synnytystapa. Puhumattakaan siitä että olen kotiin lähtiessä jo pärjännnyt täysin ilman kipulääkkeitä ja voinut viikon sisällä liikkua täysin normaalisti. Mutta kyllähän se totta on että sektioon liittyy paljon enemmän riskejä. Eikä siinä saa vauvaa heti rinnalle tms. No, pojat on molemmat olleet isin hellässä hoivassa kunnes olen päässyt heräämöstä. Ekalla kertaa siellä tosin vierähti koko päivä kun paineet nousi huippuunsa, pojankin näin sitten kunnolla vasta 1vrk:n ikäisenä. Tokalla kertaa olin synnytyksestä niin poikki etten ollut kovin kiinnostunut koko vauvasta, olin vaan kiitollinen että homma oli ohi. Kieltämättä käy kateeksi sellaiset jotka muutamassa tunnissa pyöräyttää vauvansa maailmaan ilman eppareita tms kommervenkkejä. Ja pääsee aloittamaan totuttelun uuteen perheenjäseneen jo heti alkuhetkistä.



Energisyys on rapissut kankkulan kaivoon. Tänään on sellainen päivä että voisin vaan nukkua. Tässä on pari päivää lasten kanssa kyläilty enemmänkin joten nyt loput 4vk voinkin omasta puolesta löhöillä kotona. Tulkoon muhammedit vuoren luo koska tämä vuori ei enää jaksa liikkua minnekään ;)



terkuin pöppis 35+5



ps. mun vauva täyttää tänään 2-vuotta. Milloin se ehti kasvaa noin isoksi?

Onnea Pöppiksen 2 vuotiaalle vauvalle ; ) Sullahan on jo "isot" lastenhoitajat apuna! Meistä on sun kanssa tullut nyt super-palstailijoita, vaikka mulla ois taas olevinaan enrgiaa, ihan mihin vaan!!!!!

Nytkin istunut 2 tuntia auringossa, syönyt, lukenut ja nyt täällä....Tosi reipasta ; )



Mandu; mulla oli ihan samat fiilikset ekaa odottaessa, kauhuscenaariot synnytyksestä, ja pelon takia oikeestaan lykkäsin lasten hankintaa, ja eihän niitä sit niin vaan hankittu......Pelko haihtui täysin odotusaikana, enkä kokenut tarvitsevani pelkopolin apua, sitä kovasti tarjottiin neuvolasta, kun kerroin että aikanani pelkäsin kovasti, sitten se vaan hävis! Synnytyshän oli mulla sitten oikeesti helppo, kivuton ja 2:ella tikillä selvisin, nekin vaan nirhaumia ulkosynnyttimissä.



Tiuhtis, mun supistukset ollut pari kertaa kivuliaampia, tai siis et joutunut pysähtyy, ja hengittelee rauhassa. On ne nyt erilaisempi, kun pelkkää mahan kovettumista, mutta niinän ne pitää vähän muuttua. Oikeessa olet, tieto luo tuskaa, ja erilailla synnytystä mietin, kun olen sen kokenut. Sillon olin matkalla vaan kohti uutta ja tuntematonta......Täytyy vaan toivoa että menee yhtä helposti ja puolet ajasta ; )

Pelottaa vaan, että tajuuko lähteä ajoissa klinikalle,(kun viimeksikin aikasta kivuttomat supparit) kun meiltäkin menee ajomatkaan n. 30 min. ja onko mies kotona vai yön töissä, lapsi naapuriin hoitoon jne.....tilaanko ambulanssin, meiltä maalta kun ei taksit kuljeta synnyttämään ; ) hehh.... että tälläsia ajatuksia alkaa pyörimään.



Eilen oli sit se neuvola+lekuri. Ei ollut paikat pehmenneet, lyhentyneet. Sf-mitta 29, ei muutosta edelliseen, eli ei varmaan mikään jättiläinen tulossa onnex. Arvauskeskuslekuri ei kyllä ollut mitenkään luottamusta herättävä, ei ollut vielä saanut opetusta minkäänlaisesta kokoarviosta, tai siis sen tekemisestä laitteella, ikivanha ultralaite oli hänelle vieras....ja ikää tuntu olevan nippa nappa 30.....eli tulipahan käytyä ; ) Hb oli sit pudonnut 117, mut ihan ok vielä. Kiva kun hoitsut antaa eri tietoa. Toinen sanoo että raudan syönti alotettava kun hb 115-yx sanoo 110, ja uudet arvot kuulema 100? Mitäs teille on sanottu?



Nyt siirryttävä jäähylle sisälle, ja laittauduttava kuntoon, lähetään likkakavereiden kanssa stadiin syömään, vau, ihanaa.



Aurinkoista viikonloppua jellona-mamoille, ja laitetaanhan taas kuulumisia. Meitin ryhmästä on tullut aikas "pieni", missäköhän muut mammelit luuraa?



Bertta & Onni 36+1

Täällä on yks mamma, mikä ei ole jaksanu paljoa palstailla, on ollu jotenki veto pois eikä jaksa tehdä mitään.

Pieniä vaatteita olen jopa joitain pessy ja sitte ostellu kaikkee pientä esim. vaippoja ja varmuuden vuoks tutin ym. sellasta mitä ny saattaa heti tarvita kun sairaalasta palailee. Sairaalakassi on tosin vielä laittamatta ja mitähän sinne ees laittais??

Maanantaina olis neuvolalääkäri, että jos sitte selviäis pääsenkö mä edes mihinkää synnytystapaarviointiin, kun on tota pituuttaki sen verran vähän että olis aiheellista ja muutenki mennään sf mitan kanssa viikko vauhtia eli viikolla 34 oli 34cm jne...

Hempat on nyt ihan hyvät (123), ne kun oli jossain vaiheessa 100, mutta nyt popsin Obsidania ni ne on nyt ollu ihan ok.

Varsinaisia supistuksia ei ole ollu, jotain mahan kovettumista joskus havaittavissa mutta siinä kaikki.

Tää nyt meni taas mun omien juttujen jauhamiseen mutta ilmoitin ainaki olevani paikalla vielä =) nii ja viel yks jutska....

Oletteko muute lueskellu Vehniksen juttuja mikä oli tässä meitin ryhmässäki vähän aikaa matkassa mukana?? Mua ainaki harmittaa sen puolesta kun sillä ei tosiaan nyt hyvin pyyhi =( vaikkei tässä ole itselläkä kehumista kun on ton ukon kanssa ollu kans vähä vaikeeta.. se ei paljoa kotona viihdy ja senki ajan mitä se kotona on ni saadaa jonkun sortin riita aikaiseks.. se varmaan pelkää tulevaa kun ollaan totuttu olemaan kaksin niin monen monta vuotta (20) :D

Että tällästä tänne...



wiivi 35+4

Hei,



Täällä sitä kanssa ollaan, ei saa vaan aikaiseksi kirjoitettua mitään. Perjantaina olisi neuvolalääkäri jossa pintapuolinen synnytystapa arviointi, ei siis mitään ultrausta.



Mulla ainakin masu on valtava ja odotan kovasti että synnytys koittaisi, tosin kyllä se toisaalta jäskättääkin. Ja arkielämä, miten kaikki menee. Esikoisen syntymän jälkeiseen muutokseen ei osannut varautua (vaikka luulinkin), mutta yllätyksenä tuli kuitenkin monet asiat. Mutta niin se kai meneekin. Nyt vaan oman lisänsä tuo juuri tuo 2v 6kk sylivauvani, miten hän reagoi ja miten saan molemmat pieneni hoidettua...



Minäkin olen seuraillut myötätunnolla Vehniksen kuulumisia, kyllä hänellä riittää vastoinkäymisiä. Meillä on parisuhde voinut ihan entiselleen jollei nyt lasketa sitä että koko tän raskauden mä olen ollut järkyttävän äreä ja suutun ihan heti. Mieskin välillä sanoo siiheen mun kiukutteluun väsyneensä mut on vielä jaksanut olla itse suuttumatta. Toivoo varmaan että synnytyksen jälkeen kun joskus hormonit tasottuu että sitten helpottaa.



Mutta nyt kuluu makkarista huutoa, katotaan saanko kirjoitettua ennen synnytystä... Hyviä vointeja mammoille ja vauvamasuille:)

Eilen kävin synnytystapa-arviossa, tahti oli lääkärillä kova ja keskustelut jäi hyvin lyhyiksi (viivyin vastaanottohuoneessa ehkä 10 minuuttia), mutta tärkein tuli hoidettua eli vauva syntyy sektiolla kolmen viikon kuluttua (ellei käynnisty aiemmin). Painoarvio oli nyt kolmisen kiloa ja edelleen oli tytön näköinen. Tuli jotenkin konkreettisemmaksi taas tämä vauvan saapuminen, tavallaan helpotus että tässä on vielä kolme viikkoa "armon aikaa" vaikka olinkin oikeasti toivonut aikaa vähän pikemmin... Pitäisi varmaan kirjoittaa lista kaikista hommista mitä pitäisi vielä tehdä, tuntuu että on niin laho pää että en kyllä muista kaikkea jos ne ei ole paperilla.



Muuten on olleet aika hankalia nämä viime päivät. Itse olin jossain vatsataudissa, kovat vatsakivut, ripuli enkä pystynyt syömään ja olo oli tosi heikko. Se on nyt vähän helpottanut onneksi, mutta pojat pistää taas koville sitäkin enemmän. Isompi kiusaa pienempää jatkuvalla syötöllä ja pienempi on muuten vaan uhmis ja kiukkuinen kuin ampiainen. Kai ne reagoi siihen että en taida itse aina olla ihan taysillä hommassa mukana. Mihinkään en jaksais enää lähteä ja lapsetkin sitten pitkästyy. Miehellä on vielä 2 vrk töitä ennen loman alkua, huomenna on onneksi vapaalla jos päästäis vaikka korkeasaareen. Mutta lasken siis jo tunteja siihen että elämä vähän helpottais ;)

Tosin tuota lyhytpinnaisuutta on täälläkin ollut ilmassa. Eilen prakasin täysin kun aloittamani lipastonkunnostusprojekti junnaa paikallaan kun mies ei ole vieläkään hankkinut mulle kunnon hiomapaperia. Piha on kuin kaatopaikka kaikkien keskeneräisten maalaus- ja remonttihommien takia ja lopulta sitten aikani lipastoa huonolla hiomapaperilla jynssättyäni alkoi kipinät lentää samoin kun voimasanat. Siinä raivoissani täytin sitten ukon autoa kastuneilla pahveilla, suojamuoveilla ja tyhjillä 9 litran maalipurkeilla, lipasto lensi kottikärryllä kompostiin ja pihalle jääneet siitepölyn peittämät stereot tärähti tantereeseen. Onhan mulla aina ollut temperamenttia mutta tämä taisi olla huipennus koko 31-vuotisen elämän aikana... Yllättäen hiukan sitten supisteli tuon purkauksen jälkeen. Lopulta kun puhuttiin niin sanoin kyllä että ymmmärrän ettei töiden ohella ole helppo tehdä maalaushommia yms mutta kyllä se muakin rassaa kun ei omalla pihalla voi olla lasten kanssa ilman vaaranpaikkoja. Nuo pojat kun on koko ajan räpimässä maalipurkeissa, levittelee pahveja ja muoveja jne. Sovittiin sitten että hoidan poikien iltanukutukset jos ukko sais sillä aikaa tehtyä rästihommansa. Nyt on sitten se 3 viikkoa ukolla aikaa vapaasti "toteuttaa itseään" eli ei se mulla mikään autuus ala vaikka mukamas lomalla ollaan kummatkin.



Joo, sellaistapa täällä. Ukkosta ilmassa säästä riippumatta...



t. pöppis 36+3

Kiva kun on käynyt porukka kuulumisia kirjailemassa. Ite olin hetken nettipimennossa ja muutenkin laiskamatona, tänään "vaaapäivä" kotitöistä ja siksi hyvin aikaa roikkua täällä :D



*Pöppis*, ai että mä nauroin vedet silmissä tota sun räjähdystä! Aivan mahtava raivo ja hienosti kuvattu. Teillä on vissiin sitten jo "loma" ehtinyt alkaa ja toivottavasti äijäsi saa projekteja eteenpäin! Meillä pitkällisen nalkutuksen seurauksena eilen sentään ruoho (lue=viidakko) leikattiin ja puoliso etsi digikameran laturin joka on viime elokuusta asti ollut hukassa, kuin myös jumppapallon (jonka pumppu ja suukappaleet on edelleen hukassa) sekä riippumaton. Yläkerran komero ei *edelleenkään* etene mutta olen päättänyt etten siitä enää sano yhtään mitään. Ainakaan hetkeen :) Toi sun "vatsatauti" ja kiukkuisuus kyllä vähän kuulostaa siltä, sori vaan, ettei typy odota ihan sitä kolmea viikkoa... Mutta eipä tuota tiedä tietenkään.



*Bertta*, pitäiskö meidän yrittää järjestää jotkut Länsi-Uudenmaan treffit näin äitiyslomaa piristämään vielä viimemetreillä? Ihan samoja pelkoja mullakin on kun puoliso tekee Helsingissä 3-vuorotyötä. Siis eikö taksilla täältä pääse sairaalaan? Täh??? Meiltä taitaa mennä jopa pidempään kuin toi 30 min, jos rauhallisesti ajaa niin 40 minsaa taitaa olla ihan todennäköinen ja siihen päälle sit se että koska soittaa puolison töihin että käskekää se kotiin *NYT* ja sit se vaihtaa vaatteet ja ajaa sen 70 km törkeetä ylinopeutta ja sit pitäis vielä sitä ja tätä ja kun ei oikeesti tiedä missä vaiheessa ollaan *oikeesti* tekemässä sitä synnytystä. Että pitää ennakoida vielä paremmin kuin pelkästään sairaalaan lähdön suhteen. Mulla on ollut tässä kaks kertaa sellainen olo että on miettinyt jo ihan tosissaan että onks tää nyt sitä, ekalla kerralla olin yksin kotona ja ihan paniikissa, toisella kerralla puoliso vieressä eikä hätäpäivää. Siksi toivoisin että homma käynnistyy niin ettei tartte olla yksin ja hätäillä. Mulla on koko ajan pysynyt hb 120-130 joten en osaa sanoa noihin rautojen aloittamisiin, sori!



*Wiivi*, mä oon hiljalleen alkanut pakata kassia kun noita vääriä hälytyksiä on tullut. Tain listan jääkaapin oveen, siinä on vielä sellaisia joita koko ajan tarttee (esim. hammasharja, shampoo, päiväkirja ja vitamiinit) mutta omat ja vauvan kotiinlähtövaatteet on pakattu. Mitähän muuta... kantoliina, imetysliivit, ihania flanellisia tissin vuotosuojia, kestositeet mulle ja parit harsot vauskille, karkkia, kännyn ja kameran laturit, cd-levyjä, kirja, löysä tunika jolla aattelin mennä ammeeseen jos ei siinä vaiheessa tunnu kivalta olla ihan nakkena, olohousut koska meidän sairaala tarjoaa vain sen kamalan mekkomallisen yöpaidan ja aamutakin vaatteiksi (ajatus siitä että vuotaa verta ja hikoilee ja reidet hinkkaa toisiaan vasten on niinku yök yök yök). Onhan noita listoja netissäkin, esim. [http://www.babyidea.fi/vinkkeja/sairaalakassi.html] tai [http://www.huvitutti.net/arki/synnytys/tietopis...|http://www.huvitutti.net/arki/synnytys/tietopistesynnkass.html] Mä luin kyllä pari ekaa Vehniksen viestiä ja tuli tosi paha mieli heidän puolestaan. Lapsettomuus ja toistuvat keskenmenot on kova taakka parisuhteelle, ei käy kiistäminen. Jotkut parit se hitsaa tiiviimmin yhteen, toiset se erottaa. Onneks me ollaan sitä sorttia että vaikeudet vahvistaa!



Mä en oo tajunnut oikeen ettei tää koko ajan ä-polilla ravaaminen taida olla ihan tavallista :) Hirveen moni ilmeisesti ei edes pääse sinne ultralla tehtävään synnytystapa-arvioon, näin olen lukevinani viesteistä? Hassua. Mulla se suurin syy tällä hetkellä tosiaan on varmaan tää raskausdiabetes, joka on nyt ihan hyvällä mallilla kiitos lääkityksen. Mut onhan mulla näitä muitakin riskitekijöitä kuten se hyytymishäiriö, että koko raskauden olen kyllä ollut tiiviissä kontaktissa sairaalaan. Ensin NKL ja nyt oma aluesairaala. Nyt saa käydä kahden viikon välein ä-polilla ultrassa ja vissiin kuulumisia kertomassa :D Ensi tiistaina taas. Jos ei junnu päätä sitä ennen tulla, on kuulemma niin tiukassa kiinni jo lantiossa että terkkari neuvolassa ylettyi päähän vain sormenpäillä. Luulis olevan aika epämukava olo hänelläkin, jos nyt tietty mammallaankin vähän...



Iloista loppuviikkoa kaikille ja jaksamista!

Tiuh&SE *36+2* (JEE!)

... ainakin ihmeen pieneen koloon pitää tämä viesti kirjoittaa.

Mutta ajattelin taas sen viikoittaisen pistää ;)

Jokohan sitä tänään pistäisi ekan koneellisen poikien vanhoja vaatteita pesuun. Ne on odottaneet muovipussissa pari viikkoa ja nyt on vihdoin vauvan huoneessa vaatesäilytys organisoitu niin että ne saisi kaappiinkin. Päädyin sitten luopumaan pahamaineisesta lipastonkunnostusprojektista ja haettiin ikeasta tilalle kokoamalla valmis. Vähän helpotti mun stressiä. Mieskin on maalaillut oikein urakalla ja ollut muutenkin oikein ahkera, meinaskin että taitaa pahimmat rästihommat olla tehtynä ennen loman virallista alkua eli huomista. Täytyy myöntää että hermot ei ole enää niin kireällä ja se helpottaa aika lailla kaikkien elämää.

Mutta nyt ärsyttää niin paljon nämä toimimattomat sivustot että toisella kerralla lisää.

t. pöppis 37+1 JO!

meidän leijonanpennusta tulikin pikku rapu. "Sulo-Einari" syntyi ma Lohjan sairaalassa 14.7. klo 8:56, viikoilla 36+6. Mittaa hänellä on 2935 gr ja 46 cm eli oikein sievä ja siro pikkuinen, mutta reipas ja hyvinvoiva. Suorastaan täydellinen pieni ihme :D



Koko homma kesti 8 tuntia ja ponnistusvaihe 6 min eli aika haipakkaa mentiin pelkän ammeen ja selän hieromisen avulla. Ihan hirveätähän se synnyttäminen oli :) Mutta kaikki meni ihan fantastisen hienosti ja olen todella tyytyväinen niin synnytykseen kuin sairaalassaoloonkin. Upea paikka, ihana henkilökunta, kotiin päästiin eilen. Kerron lisää sitten joskus kun pyrstö antaa myöten istua pidempään ja aivotkin toimii jotenkin...



Maitohuuruinen ja sydänjuuriaan myöten rakastunut,

Tiuhtiainen

Mulla kuudes aisti kyllä sanoikin että tänään täällä on vauvauutisia... Valehtelisin kyllä jos sanoisin ettei yhtään käy kateeksi. Itsellä kun on jäljellä edelleen se 11 päivää vaikka kuinka olisin valmis synnyttämään.



Tänne ei kuulu mitään sen kummempaa. Eilen sain patistettua itseni pesemään koneellisen pikkuruisia vaatteita ja tänään ajattelin silittää ne. Ensi viikko menee epäilemättä aikalailla hermot tiukalla koska kaikki varsinaiset vauvavalmistelut alkaa olla tehtynä. Olitkos Tiuhtis ehtinyt valmistautua ja tulikos synnytys yhtään yllätyksenä? Laitahan synnytyskertomusta heti kun jaksat istua!



terv.pöppis 37+5

Tiedän että en kuulu tälle palstalle, mutta tämä palsta on paras minun pyynnölleni.



Olen menossa ekaan ivf:ään elokuussa ja parin viikon päästä alkaa vasta lääkitys. Reseptit minulla jo on. Nyt kaverini joka on ollut lapsettomuushoidoissa (ja nyt onnellisesti raskaana) kertoi että siltä jäi noita ivf lääkkeitä. Kiinnostuin kovasti, koska lääkkeet ovat kalliita ja minulle Kela ei korvaa niitä ollenkaan. Ei ole lääkekattoa. No huonoksi onneksi ne lääkkeet oli erit kuin mitä minulle oli määrätty. Eli nyt kysynkin että onko jollain onnellisesti raskaana jo olevalla jäännyt kaapin ( päiväykset silti voimassa) pohjalle alla olevia lääkkeitä, ja jos on niin olisin maailman onnellisin jos ottaisit minun yhteyttä.



Primolut Nor 10 mg tabl

Gonal f-esitäytetty kynä 900 IU No II

Orgalutran 0.25 mg/0.5 ml inj neste No V

Pregnyl 5000 IU amp No1 D.S

Lugesteron 100mg No XC x 2



Jos sinulla on ylimääräisenä noita yllä oleva lääkkeitä niin tekisit minut maailman onnellisimmaksi, jos lahjoittaisit ne minulle. (kaverini vaan totesi että nuo lääkkeet menee joka tapuksessa vanhaksi ennen kuin seuraavaa vauvaa voi yrittää. Ja kiirekin olisi primolut pitää aloittaa 27.7 ja tuo piikitys 7.8. Maksan kyllä postituksen. Otathan yhteyttä sähköpostiini. Kiitos.



Mariia



mariia.kui@luukku.com

Ihan hirmusti onnea Tiuhtis! Sulo-Einari päättikin sitten tulla ajoissa =). Mulla kyllä samanlainen olo nyt että tulis jo.. juuri yritän tässä kamalasta vatsataudista toipua mikä tuntuu olevan rankka tehtävä. Mä nyt kans sain lähetteen sinne sairaalaan että ne katsois minkä kokoinen tää tenava jo on..jos aika sitte kerkee tulemaan ennen ku on lähtö =)

Mutta mä lähden takas punkkaan ku ei jaksa olla edes istuallaan nyt... hyviä vointeja kaikille ja eiköhän mekin kohta puoleen pyöräytetä omamme pihalle =) Innokkaana jään odottelemaan ton Tiuhtiaisen pidempää kertomusta miten kaikki meni alusta asti ;)

Onnea, ja Halauksia Tiuhtis teidän perheelle!!!!!Voi Sinua onnen tyttöä että tuo urakka jo takana, pakko myös vähän kadehtia, mutta perässä tullaan.......Just meinasin laittaa että jospa tavattas sit nyyttien kanssa ; ) Jippiii!!!!!!



Itse täällä tukevasti kasassa. Eilen neuvolassa tätsy sano että ois tosi alhaalla, ja ehkä kiinnittynyt? Paineet oli korkeella(nyt kotimittausta,kotona paineet aina ok), mutta kaikki muuten ok! Nyt vaan tätä kypsää odotusta.......ja kaikki alkaa taas olee "varpaillaan", ärsyttäväää.....



Mulla nyt tällänen mini laatikko johon kirjotan, joten hermo palaa, argh.....Mutta en nyt visko tavaroita ikkunasta, hehhhh....Hyvä Pöppis ; )



Palataan, ja toiv. saadaan pian lisää ihania vauvauutisia!!!!!



Bertta&Onni 38+1

Maanantaina 14.7 syntyi tyttö.Synnytys oli nopea ja kaikki meni hyvin.Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Ihanaa kuulla että alkaa näitä pikkusia jo putkahdella ilmaan =)

Kyllä on hieman kateellinen olo täälläkin suunnalla, mutta eiköhan se tännekki muutaman viikon sisään saavu ;)

Hassua ajatella että alkaa monella olla h-hetket käsillä, myös itsellä! Paria lähipiirin vastasyntynyttä tarkkaillessa on vihdoin minullekin iskemässä tajuntaan mihin sitä on itsensä kolmatta kertaa laittanut. Kieltämättä alkaa aika lailla pelottaa että miten sitä kolmen kanssa pärjää kun mies lähtee taas töihin. Jos vaikka vauva sattuukin olemaan yökukkuja, koliikkinen tai muuten vaan vaativaisempi tapaus... Päiväsaikaan pitäisi olla skarppina isompien kanssa. No, isotveljet odottaa meillä kyllä innolla vauvan syntymää.

Tänään taas neuvolaan, olen kehittämässä taas kaikenlaista loppuraskauden seurattavaa viime metreillä, paineet nousussa ja kutinoiden takia sappihappojakin tarkkaillaan, liikelaskentaa teen tarpeen mukaan päivittäin. Mutta eipä tässä onneksi ole enää kuin se noin viikko ennen kuin vauvan saa syliin.



Hyviä vointeja!

t. pöppis 38+2

Tippa silmässä täällä lueskelen teidän ihania vauvauutisia! Piti oikein käydä lunttaamassa Ankan tietoja, kun niin vähän kirjottelit. Niin se on teillekin sitten se toinen ihme suotu, ihanaa! Toiv jaksat/kerkeet jossain kohtaa kirjotella lisää, synnytyksetä jne...kun tässä itekin tätä kakkosta innolla/pelolla odottelee, ja pöppis sitä kolmosta, argh....

Mutta kyllähän me jellonaemot selvitään MURRR....

Omaa napaa, eilen illalla ja nyt aamulla oli lieviä menkkamaisia juilimisia, mutta nyt nekin ihanat oireet tipotiessä......

Hohhoijaa, odottovan aika on pitkä, ei kyllä niin pitkä, kun tuota esikoista odottaessa.....



Voidaan paksusti ja jaksamisia kaikille, ja tuoreille äiteille vielä rutkasti ONNEA!!!!!



Bertta&Onni 38+4

Ja mitä ihania uutisia! Kyllä mulla jo monta päivää olikin sellainen olo, että hyviä uutisia on luvassa, kun seuraavaks pääsen lukee. Eli siis mahdottoman paljon onnea täältäkin Tiuhtikselle ja Ankalle! Vihdoinkin on oma nyytti kainalossa => vaikeuksien kautta voittoon!=)

Joo mä olin alkukuusta siellä Virossa kylpylässä, mutta en siihen kyseiseen kylpylään enää toista kertaa menis, oli ehkä enemmän tarkoitettu niille lonkkavikaisille mammoille ja papoille, kun nuorelle ihmiselle. Tosin hyvin mä sinne joukkoon sopeuduin hitaine liikkeineni.=) Paljon tuli käveltyä, kun tottakai piti kaikki kaupat koluta läpi...=) Muutamia vauvajuttuja löysin, en muuta. Kaikki vaatekaupat on pullollaan niitä kaameita Sadamarketin kolttuja, tai sit ihan teinivaatteita.

Virosta kun kotiuduttiin, niin netti ei toiminut, vihdoin eilen saatiin se taas toimimaan.

Vitsit kun teillä muillakin on jo synnytys niin lähellä, mä saan kärvistellä vielä melkeen kuukauden laskettuun aikaan, ja tuntuu tällä hetkellä, et menee viel pari viikkoo yli. Onhan se siellä pää alaspäin, mutta killuu kuitenkin niin ylhäällä, et mun keuhkot on kasassa ja mahanesteet tuuppii ylös jatkuvasti. Viime viikon lääkärissäkin vielä kaikki oli niinkuin ennenkin, eli ei edistystä. Mieskin eilen jo ihmetteli, että miten se maha on vieläkin noin korkeella... Saiskohan sitä tuupattua hiukan alemmas...?=)

Me ollaan nyt jo pari viikkoa nukuttu uudessa makkarissa, vaikka on se hiukan vielä kesken yhdestä nurkasta, mihin uus sähkökeskus tuli. Ja tupakeittiön laajennusosakin alkaa olee pintamateriaaleja vaille valmis. Itse asiassa tänään pitäis hiukan saada tapetoitua. Vessan lattian valu on vasta tänään, eli siis se ei valmistu ihan vähään aikaan, kun sen pitää antaa rauhassa kuivua. Mutta onneks sen voi jo tehdä loppuun suljettujen ovien sisällä, ettei hirveesti pölise.

Vauvan tavarat on suunnilleen valmiina, pinnasänky vaan pitäis hiota ja maalata vielä. Onneks on toi äitiyspakkauslaatikko jos käy niin että kaveri puskeekin ulos ennen ku sänky on valmis...



Ei muuta kuin lisää vauvauutisia odotellessa...



Mandu 36+1

Meidän juniorit tuli sitten samana päivänä, hauskaa. Missä sairaalassa teidän tuli? Aattelin vaan, kun Lohjalla meidän kanssa syntyi samaan aikaan toinenkin lapsi...



No nyt yritän saada tätä synnytys-jatkokertomusta aikaiseksi (kolmas kirjoituspäivä) kun vauveli nukkuu ja pyykkikone ei ihan vielä ole pyörinyt loppuun. Tää oli liian pitkä tarina, joten nyt yritän lyhentää!



Eli. En tosiaan ehtinyt täysin varustautua kuitenkaan, mulla oli koko ajan sellainen olo että ihan kohta tapahtuu ja yritin puolisolle nalkuttaa että tee sitä ja hae tuota jne. Kyllä kaikki vaatteet ja tavarat oli suunnilleen järjestyksessä, mutta esim. sänkyä ei ole kasattu vieläkään vaan nukutaan perhepedissä tai sitten vaunujen kopassa päivällä. Su-ma välisenä yönä alkoi tuntua puoli yhden aikaan aika epämukavalta, supparit oli alusta asti melko säännöllisiä 5-10 min. Pyörittelin siinä vielä tunnin ja yritin olla herättämättä puolisoa. Puoli kahden maissa nousin ylös ja lähdin kävelemään hiekkatietä edestakas. Siinä vaiheessa soitin jo synnärille ja kysyin että kun nää tulee näin säännöllisenä mutta ei vielä ole niin kipeitä että pitäis ääneen huutaa että onkos tää nyt sitä. Käski ottaa paracetamolin, mennä lämpimään suihkuun ja jos ei helpota, lähtemään sinne.



Kahden maissa tulin takaisin sisään, otin sen paratabsin ja laitoin lämminvesivaraajan päälle ja menin kirjoittelemaan muutaman sähköpostin. Oli vähän yksinäinen ja orpo olo kun en viitsinyt vielä herättää toista jos onkin väärä hälytys ja hänellä työpäivä edessä. Kivut paheni vähitellen koko ajan, varttia vaille kolme päätin että kyllä tää nyt on sitä itteään ja menin battery-tölkin kanssa herättelemään ja sanoin että pakkaas toi kassi valmiiks, kohta on lähtö, mä meen suihkuun. Suihku kyllä auttoi, mutta vettä ei ollut vielä kauheasti ehtinyt tulla. Niin mä sit kävelin edestakas kotona, välillä ähkin ja välillä yritin olla järkevä ja avuksi kassin suhteen. Neljän jälkeen alkoi tuntua siltä että on pakko ruveta ihan oikeasti tekemään lähtöä jos haluan selvitä matkan ajan. Lopulta lähdettiin varttia vaille viisi ajamaan. Oli muuten kaunis, auringonpaisteinen ja usvainen aamu! Huomasin että tutun biisin mukana laulaminen helpotti kipuja, ei mitään taiteellisia tyylipisteitä ilmaisusta mutta Tiktakin Jotain muuta albumi auttoi pääsemään sairaalaa asti täysijärkisenä :D Suosittelen siis teillekin, ottakaa joku sellainen levy jonka biisit osaatte ulkoa ja huudelkaa sitä.



Sairaalaan tullessa puoli kuudelta laittoi käyrälle. Teki sisätutkimuksen, 4 cm auki ja tilanne hyvin käynnissä. Se oli oikeasti inhottavaa, maata siinä sängyllä melko paikallaan ja koko ajan supisteli. Klo 5:55 kuului pamaus ja mä aloin karjua että nyt sattuu ihan liikaa ja jotain valuu - kalvot puhkes ja lapsivesi tuli. Pääsin heti irti piuhoista kuumaan suihkuun ja ammeeseen laitettiin vesi valumaan. Puoliso suihkutteli selkää jos suppari tuntui sillä puolella tai sit ite lämmitin mahaa. Auttoi vähän. En osaa sanoa kauan tässä meni, mutta lopulta pääsin ammeeseen, mikä oli ihan taivas vähän aikaa. Sit oli välillä liian kuuma ja puoliso kantoi vettä, leipää ja kylmiä pyyhkeitä ja kannatteli jalkoja ja lappoi vettä selkään supparien aikana ja kuunteli mun sadatusta. Välillä istuin keinutuolissa jäähdyttelemässä ja käyrällä ja sit taas ammeessa.



En osaa sanoa missä vaiheessa siirryttiin synnytyssängylle, mulle laitettiin tippa ja vauvalle anturi, mutta veikkaisin että ehkä kahdeksan ja puolen yhdeksän välillä, lähempänä jälkimmäistä. Yritin nojata pystyyn selkänojaan, mutta reidet tärisi niin ettei jaksanut. Sit yritin olla säkkituolin päällä mutta se painoi ikävästi mahaa. Puoliso rullas selkähieromalaitteella ja se vähän auttoi. Kylkiasento oli ihan kamala ja sattui vaan niin saamaristi että tässä vaiheessa karjuin jo että miks h****tissä en halunnut sitä epiduraalia. Kätilö kannusti sanomaan lujaa ÄH aina kun tulee ponnistustarve ja sillä auttamaan lasta laskeutumaan. Lopulta alkoi tuntua liian kova ponnistumisen tarve ja siirryin ihan suosiolla puoli-istuvaan asentoon ja tosiaan kuudessa minuutissa sain lapsen ulos vaikka usko olikin kovalla koetuksella ja tuntui että peruutan koko homman just siinä paikassa ja joku muu saa hoitaa loppuun



Vauva pääsi heti rinnalle, meitä molempia lääkittiin, napanuora katkaistiin ja lähti puolison kanssa pesulle, punnitukselle ja mittaukseen sekä lastenlääkäriä tapaamaan. Istukka tuli nätisti ja ehjänä ulos aikanaan, sain kolmeen eri kohtaan tikin (väliliha ei tosin revennyt vaan sieltä sisältä), kävin suihkussa ja menin sitten vauvaa vastaan kätilön kanssa. Sit saatiin vielä sämpylöitä ja kahvia ja alettiin tutustumaan meidän pieneen ihmeeseen.

:) Pikaiset kuulumiset



Meidänkin pikku ukkomme syntyi 23.7 klo 9.57 pituutta 50cm ja painoa 3430g ja rv oli 38+3. Eilen kotiuduimme ja nyt opetellaan yhdessäeloa.