Lue keskustelun säännöt.
Jos ihan rehellisiä ollaan,. niin en mäkään
29.10.2010 |
ole aikonut oman ukkoni kanssa loppuelämääni viettää. Rakastan häntä kyllä ja hän on hyvä aviomies ja isä, mutta kauhistuttaa ajatus että tämän yhden ja saman kanssa pitäisi koko elämä viettää. Jotenkin on koko ajan ollut itsestään selvää että kun lapset kasvaa, meidänkin tiet eroavat ja sitten alkaa mun toinen elämä jossa teen ihan mitä haluan keneltäkään kysymättä. Kaikkein vähiten joltakin mieheltä.
Kommentit (3)
Mulla on ollut kohtuullisen vilkas elämä aikaisemmin ja tosiaan haluan, että vietettäisi elämää yhdessä myös vanhana.
Meillä on ollut tosi vaikeita aikoja ja koskaan en ole ollut mieheeni totaalisen rakastunut, mutta toivon, että voisimme elää yhdessä vielä sittenkin, kun lapset ovat isoja. Ja uskon, että jos ero olisi ollut todennäköinen, se olisi tapahtunut todella vaikeina 10 vuotena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos _ihan_ rehellisiä ollaan, niin kannattaa olla rehellinen myös nykyiselle puolisolle tuossa asiassa. Se olisi vähintään tasa-arvoista teille molemmille. Tietäisitte kummatkin, missä mennään.
kai olet sentään muistanut kertoa miehellesi tämän suunnitelmasi? Olisi varmaan hyvä hänenkin varautua tulevaan eroon, ettei sit tuu ihan yllätyksenä.
:(