Lapset ja lemmikkien kohtelu

Meillä kävi joku aika sitten vieraita, joiden n. 4-v. lapsi kielloistani huolimatta härnäsi koiraa koko ajan. Sitten jossain vaiheessa koira näykkäsi (huom. ei purrut, vaan näykkäsi etuhampailla) lasta, josta syntyi aivan hirveä huuto. Kyseessä on nuori koira, joka ei ole tippaakaan aggressiivinen, mutta aika kärsimätön kylläkin. Yritin sanoa lapselle, että kohta se koira suuttuu sulle, että se voi vaikka purra, jos jatkat noin, mutta ei. Äitikään ei sanonut mitään, jota kyllä ihmettelin aika paljon. Kaduttaa, etten ollut lujempi. Koira suhtautui pitkään vieraisiin lapsiin epäluuloisesti tuon jäkeen.

Meillä on lemmikkinä gerbiilejä ja chinchilla, joita lapset on opetettu käsittelemään rauhallisesti ja eläntä "kuunnellen". On myös opetettu että mitään luonnonvaraisia eläimiä ei kiusata ja puututaan jos kaverit kiusaavat. Talvisin ruokitaan lintuja ja seurataan ilolla kuhinaa joka lintulaudalla käy :)

mutta olen todennut parhaaksi keinoksi valistaa lapsia ihan itse. Yleensä varoitus menee perille viimeistään siinä vaiheessa kun ottaa koiraa huulista kiinni ja näyttää vekaroille koiran hampaita ja kertoo hieman liioitellen että koira puree jos vielä teette noin tai näin. Yleensä tämä herättää viimeistään ne uiveloimmatkin vanhemmat ja lapsetkin ymmärtävät aika hyvin mitä se kunnon irvistys tarkoittaa! ;)



Meillä kävi joskus eräs perhe joka kysyi onko koirat tottuneet lapsiin. Vastasin tietysti että ovat, koska meillä lapsia on useampia ja vierailla on myös koiria joten uskoin että lapset osaavat käyttäytyä. Mitä vielä! Heti vastauksen jälkeen 6v. tyttö pomppasi makailevan koiran selänpäälle! Koira tietysti ärähti/ulvahti ja vanhemmat olivat ihan järkyttyneitä. Meillä on ilmeisesti hieman eri käsitys koirien ja lasten tottumisesta, taidan tästä lähtien puhua että koirat eivät ole tottuneet lapsiin vaan meidän lapsemme ovat tottuneet koiriin...