Tätä palstaa lukiessa tulee usein huomanneeksi että miten ihmeessä te pidätte miehiänne
niin tyhminä, osaamattomina ja sellaisina jotta he eivät osaa ajatella itse.
Naisen pitää olla sanomassa mitä milloinkin tehdään ja kuinka toimitaan.
En vain voi käsittää tuota asiaa.
Kommentit (18)
Mutta on niitä sellaisiakin miehiä mitkä eivät ilman komentelua saa tehtyä mitään :D
se mies sitten voi olla tekemättä mitään? Miksi mennä yhteen sellaisen miehen kanssa, jos tekemättömyys häiritsee? Sama jos mies menisi naisen kanssa yhteen ajatuksella, että teenpä tuosta mainion matonkutojan, vaikka nainen vihaisi käsitöitä.
Mutta on niitä sellaisiakin miehiä mitkä eivät ilman komentelua saa tehtyä mitään :D
se mies sitten voi olla tekemättä mitään? Miksi mennä yhteen sellaisen miehen kanssa, jos tekemättömyys häiritsee? Sama jos mies menisi naisen kanssa yhteen ajatuksella, että teenpä tuosta mainion matonkutojan, vaikka nainen vihaisi käsitöitä.
En vain voi vastata tuohon koska tuota ongelmaa minulla ei ole :) Voihan se olla että laiskuus alkanut vasta monen vuoden jälkeen? Tai sitten nainen on niiiiiiiin umpirakastunut että huomaa sen vasta monen vuoden jälkeen? :)
Samaa ihmettelen, ja tätä palstaa lukiessani olen tullut yhä kiitollisemmaksi että olen löytänyt oman aälykkään, itsenäisen, osaavan mieheni. Häntä ei tarvitse pomottaa vaan osaa i-han it-se.
... omatoimisempi sukupolvi.
Laiskuus normaaleissa kotihommissa ei välttämättä muuten edes tule esiin, ennen kuin lasten syntymän myötä.
On oikeasti aika järkyttävää, miten moni mies ilmeisesti ei osaa lainkaan ottaa vastuuta arjesta ja miten moni nainen sietää sellaista käytöstä. : (
Silloin vastarakastuneena en vaatinut mieheltä yhtään mitään vaan pikemminkin pyrin hurmaamaan hänet loistavilla kokin- ja emännänkyvyilläni. Pitkään asuimme mun kotonani (ei mistään taloudellisesta syystä, miehellä oli kyllä oma kotinsa mutta emme vain koskaan olleet siellä) ja koin olevani ikään kuin vierasta passaamassa. Tilanne selvisi mulle vasta siinä vaiheessa kun olimme jo häitä järjestämässä ja meillä oli yhteinen asuntolaina, ja siinä tilanteessa sitten selittelin asiaa itselleni parhain päin. Ajattelin että kyse olisi vain siirtymävaiheesta, totuttelusta, kompromisseista jne.
Eipä ollut. Mies on heittäytynyt vuosi vuodelta pahemmin passattavaksi. Rakastuminen oli siis mun virheeni. Nykytilassa en enää valitsisi ko. miestä. En kuitenkaan enää erotakaan oikein voi, kun meillä on lapset ja kaikki.
Mutta on niitä sellaisiakin miehiä mitkä eivät ilman komentelua saa tehtyä mitään :D
se mies sitten voi olla tekemättä mitään? Miksi mennä yhteen sellaisen miehen kanssa, jos tekemättömyys häiritsee? Sama jos mies menisi naisen kanssa yhteen ajatuksella, että teenpä tuosta mainion matonkutojan, vaikka nainen vihaisi käsitöitä.
jotka haukkuvat täällä miehiään ei pysty kasvattamaan parempaa sukupolvea, päinvastoin.
Kyse ei nimittäin ole miesten suhtautumisesta naisiin, vaan yleisesti ihmisten arvostavasta ja kunnioittavasta suhtautumisesta toisiinsa, ja siinä nämä mammat ovat täydellisen lohduttomia esimerkkejä ja oppiäitejä pojilleen.
Miksi se poikasi oppisi kunnioittamaan naisia, jos saa sinulta esimerkin miten ketään ei kunnioiteta ja kaikkia rienataan ja väheksytään.
Mistä sinä luulet, että se hänen miehinen itsetuntonsa rakentuu, jos hän kuulee päivittäin kuin äiti "ojentaa" isiä, jos sellaista perheessä enää edes onkaan?
Pitää kasvattaa näistä meidän palstalaisten pojista... ... omatoimisempi sukupolvi.
Laiskuus normaaleissa kotihommissa ei välttämättä muuten edes tule esiin, ennen kuin lasten syntymän myötä.
On oikeasti aika järkyttävää, miten moni mies ilmeisesti ei osaa lainkaan ottaa vastuuta arjesta ja miten moni nainen sietää sellaista käytöstä. : (
kun en ole täällä koskaa miestäni haukkunut. Silti tuli mieleen, että täällä useinkin kirjoitetaan taloudenhoitoon liittyvistä asioista, joissa miehet eivät välttämättä loista, joten kuva saattaa olla vääristynyt.
Mieheni on ihana, minua älykkäämpi, loistava keskustelija, tiedostava ja seuraa aikaansa ja yhteiskuntaa ympärillään. Lisäksi hän on loistava kokki, joten en ole yksinäni vastuussa perheen ruokahuollostakaan. Kuitenkin pyykkien suhteen hän on täysi tumpelo, ja jos olen reissussa, saattaa laittaa tekstarin, miten lakanat kuivatetaan tms. Toki voisin tuosta repiä av:lle hyvät otsikot.
Kaikki oli ok niin kauan kun ryvettiin molemmat lapsettoman ajan sikolätissä ja käytiin kotona kääntymässä. Nykyään olen miehen äiti, joka hoitaa kaiken sen mitä lapsettomina ei tehty. Toisin sanoen lastenhoidon, siivoamisen, ruoanlaiton, kaupassakäynnit (muutakin kuin maitoa ja makkaraa), lasten vaatehankinnat ja muut juoksevat asiat jne. jne. jne. Mistäpä minä silloin arvasin että tässä näin käy?
Hän on usein sanonut että miksi turhaan odottaisin hänen hoksaavan jonkun asian, kun voin sanoa sen suoraan. Meidän perheessä ainakin on paljon asioita joita toinen osaa paremmin kuin toinen, miksi sitä toista ei saisi opastaa?
Olen edelleen erittäin tyytyväinen mieheen, jonka olen valinnut elämänkumppanikseni ja lasteni isäksi. Monissa arkipäivän asioissa hän ei kuitenkaan luonnostaan loista.
Esim. hänelle ei välttämättä tule mieleen että lapsia pitää muistuttaa käymään vessassa ennen reissuun lähtemistä ja sitten siellä reissussa hänellä ei ole päässään karttaa esim. Tampereen keskustan julkisista vessoista (kuten minulla on). Siksi hänelle pitää muistuttaa noista asioista (ja aika monesta muustakin).
vaihtamaan renkaat ja lisäämään lasinpesunesteet, koonnut itse hyllyt ja laittanut taulut. Totesinkin että sitten jos lakkaan rakastamasta sua niin en tarvii sua mihkään kun teen muutenkin kaiken itse.
Mies on kummasti alkanut tehdä hommia heti kun olen todennut että Pitäis laittaa/tehdä.
Kotihommat mies kyllä hoitaa kiitettävästi, viiden vuoden aikana oon joutunut kaks kertaa pesemään lattiat, mies pesee lattiat ja hoitaa ruoanlaiton yms. Meillä kyse siis oli jossain vaiheessa noista "miesten hommista" mitä ei tehnyt kunnes tuon ensimmäisen virkkeeni toteutin.
Hän on usein sanonut että miksi turhaan odottaisin hänen hoksaavan jonkun asian, kun voin sanoa sen suoraan.
Miehet ei tajua sitä että hoitovapaan jälkeen nainen on lastenhoidon ammattilainen, ja jos hän sanoo miehelle jotain vinkkejä tai (rakentavaa kritiikkiä), tämä ei ole yritys latistaa miestä tai lytätä hänet ihmisenä tai estää kiintymyssuhteen muodostumista isän ja lapsen välillä. Mun mies näki tässä suhteessa viimeinkin valon kun vertasin tilannetta siihen että yrittäisin itse vaihtaa ilman mitään kokemusta tai ohjeita autoon öljyt ja saisin hirveät katkerat kilarit, jos mies tulisi neuvomaan. Koska kyllähän joka nainen osaa öljyt ja talvirenkaat vaihtaa, se tieto tulee äidinmaidossa ja täysin ilman ohjeistusta ja siinä on turha kenenkään tulla neuvomaan ja aukomaan päätä että tietäisin kyllä helpommankin keinon tehdä toi juttu mutta yritään vaan rauhassa väärillä työkaluilla...
niin tyhminä, osaamattomina ja sellaisina jotta he eivät osaa ajatella itse.
Naisen pitää olla sanomassa mitä milloinkin tehdään ja kuinka toimitaan.
En vain voi käsittää tuota asiaa.
Mutta jotenkin vain kotona ei miehen osalta rutiinit suju. Juurikin tänään ajattelin, että mies saa laittaa ruoan ihan oma-aloitteisesti, sanoin kyllä että tänään en tee ruokaa. Kuudelta sanoin miehelle uudestaan, että en sitten laita ruokaa tänään, jos mielitään syödä niin saat laittaa. Sitten vasta lähti keittiöön, toi jääkaapista salaattia, silliä ja kinkkua pöytään sekä leivän. Näin meillä.
Samaa ihmettelen, ja tätä palstaa lukiessani olen tullut yhä kiitollisemmaksi että olen löytänyt oman aälykkään, itsenäisen, osaavan mieheni. Häntä ei tarvitse pomottaa vaan osaa i-han it-se.
Av:n yksi parhaimmista anneista on se, että arvostan omaa miestäni valtavasti enemmän, kun lukee millaisia ukkoja toisilla on.
Välillä kyllä hämmästyttää naistenkin tarve puuttua miehen asioihin. Pukeutuminen, karvojen ajelu/ajelemattomuus, virtsaamistavat (seisten/istuen), miehen toimintatavat lapsen kanssa (siis tällaiset ei-niin syvälliset asiat kuten pukeminen sävysävyyn)...
t- vaimo, jolla on joka päivälle varasuunnitelma
Kaikki oli ok niin kauan kun ryvettiin molemmat lapsettoman ajan sikolätissä ja käytiin kotona kääntymässä. Nykyään olen miehen äiti, joka hoitaa kaiken sen mitä lapsettomina ei tehty. Toisin sanoen lastenhoidon, siivoamisen, ruoanlaiton, kaupassakäynnit (muutakin kuin maitoa ja makkaraa), lasten vaatehankinnat ja muut juoksevat asiat jne. jne. jne. Mistäpä minä silloin arvasin että tässä näin käy?
minä olin just ja just täysikäinen ja mieheni vähän vanhempi kun alettiin seurustella. tottakai olin sen ikäisenä lapsellinen, lapsi vielä. vuosien myötä olen aikuistunut mutta mieheni ei.
Mutta on niitä sellaisiakin miehiä mitkä eivät ilman komentelua saa tehtyä mitään :D