Mitä kaksosten äidille ei saa sanoa?

Ei kai ihmiset kysykään epäilläkseen, ettei äiti erottaisi. Ehkä vain kiinnostaa, mikä näissä kahdessa on äidille se silmiinpistävin erottava piirre. Ehkä se saattaisi auttaa kysyjää (esim. lähisukulaista, joka vastausuudessakin on tekemisissa lasten kanssa) oppimaan myös eron.



Kaksoset on muutenkin niin eksoottinen aihe kaikkine myytteineen, että ihmisiä nyt vaan kiinnostaa. Siis tarkoitan, että kysymykset ovat aitoja epätietoisuuksia, eivät mitään tarkoitushakuisia äidin loukkaamisia.

Pojilla siis ikäeroa 1v 10 kk, vanhempi on pienempikasvuisempi kuin nuorempi, joka meni 8-vuotiaana isoveljestään pituudessa ohi.



Että en ymmärrä miksi tuo "onko ne kaksoset" nyt olisi välttämättä niin tyhmä kysymys tai edellyttäisi että toinen on naapurista.

Kyllä ihmiset usein kaupassa yms. tulee kyselemään kaksosista, mutta se ei ole minua häirinnyt/ loukannut. Itseasiassa se on ollut ihan mukavaakin.:)

Mutta raskausaikana harmitti ihmisten kauhistelut kuten: Miten te ikinä pärjäätte!?! Pakkohan se on pärjätä! :D

Minulle on myös sanottu näin "En toivoisi sitä (kaksosia) edes pahimmalle vihamiehelle". Tämän sanoja oli itse kaksosten mummo ja hänen tyttärensä (kaksosten äiti) seisoi vieressä.

Vastasin siihen, että "en minäkään toivo pahimmalle vihamiehelleni kaksosia, sillä hän ei totisesti niitä ansaitse :-)".

kun olimme shoppailemassa kaksosteni kanssa ja tuli vastaan toiset kaksoset, että kato tuolla on toiset tuplavahingot!



Ja sitten varmaan yksi sata kertaa ihan tuntemattomat ihmiset ovat tulleet kysymään, että riittääkö sinulla maito?!?

Ei ollut näppärää vastausta valmiina naapurin vanhalle tädille silloin.



Ymmärrän tavallaan, että harmittaa kun puhutaan lapsista kaksosina, mutta kyllä monessa perheessä puhutellaan tyttöinä tai poikina. Meillä usein huudetaan, että lapset syömään. (eivät kaksosia, mutta niputetaan ne itse näin).

varmaan kaikki edellä mainitut. Mistään en kuitenkaan ole loukkaantunut vaikka välillä kysymyksiin ei jaksaisikaan vastata. Tuo hoidoilla saadut vai luomut? - kysymys osoittaa mun mielestä vaan kysyjän omaa hölmöyttä.



Onhan se ihan fakta että kun kaksosten kanssa ulkona liikkuu niin herättää kiinnostusta. Yleensä otan kuitenkin kommentit ihan vaan kohteliaisuutena ja "tunnustuksena" kovasta työstä mitä kaksosten hoito näin vauva-aikana ainakin on.

Kai jokainen äiti erottaa lapsensa toisistaan, vaikka ovatkin enemmän toistensa näköiset kuin sisarukset tavallisesti. Yleensä erotan tytöt äänestäkin :)

Mutta kyllä meidän naapuri ainakin varsin usein kutsuu omia lapsiaan väärillä nimillä ja lapset sitten korjaavat. Ei niitä äkkiä katsottuna aina niin helposti erota äitikään.

kyllä minäkin kutsun lapsiani väärillä nimillä, vaikka ovat eri ikäiset ja eri sukupuolta. Enkä kyllä menisi sanomaan, että nuo lipsahdukset johtuisivat siitä, etten lapsiani toisistaan erottaisi.

Mullakin on 10 kk kaksoset ja oon kuullu millon mitäkin kysymyksiä. Ja se on vaan kiva että ihmiset on kiinnostuneita :D Ainoa mikä ärsyttää on ihmiset jotka ovat esim. kaupassa että, onpas sulla siinä leveät vaunut (ilkeällä äänen sävyllä) eivätkä vaivaudu edes huomaamaan, että siellä pötköttää kaksi vauvaa enkä ole mitää luxus leveitä yhdelle vauvalle ostanut. Siinä pitää sitte vaan todeta että juu kun ei kaksosille oikeen saa kapeampia...

Ei hirveesti tuntunut tuolta kahden keskosena syntyneen 8kk kanssa...

Mutta kun ne lapset on taaperoiässä, puhumattakaan leikki-iästä, niin kyllä se ihan taivahan tosi on, että niistä on seuraa toisilleen, ja että se voi olla jopa helpompaa, kuin yhden kanssa. Jotkut ainoat lapset kun todellakin osaa roikkua puntissa koko ajan ja kärttää seuraa joka armas sekunti. Ehkä se yhden lapsen äitikin tiesi mistä puhui...

Se, että yksi vauva voi riippua puntissa ja olla oikea takiainen, ei millään tavalla vähennä sitä mahdollisuutta, että kaksosista toinen olisi sellainen tai ehkäpä jopa molemmat. Silloinkin kun lapset leikkivät keskenään, he ehtivät tehdä tuplapahaa, syödä kukkamullat, kiskoa johdot irti seinistä jne. Tuleeko se koskaan yksösten äideille mieleen? Ei, aina vaan se, että onpa niistä toisilleen seuraa. Niin, on. Ja sitten vielä se tuplavaiva. Tuplasti ruokailut, vaipanvaihdot, potalle opettelut, tuplasti juosta, että eivät kaadu tai kaada tavaroita puhumattakaan kaupassa käynneistä, ulkoiluista (vaatteiden pukeminen voi olla haaste, jos toinen riisuu vaatteensa sillä aikaa, kun toiselle puetaan), uhmat tuplasti, sairastumiset tuplasti. Se, että ne lapset leikkivät välillä keskenään, ei ole mikään helpotus ja pelastus, josta voisi erikseen kommentoida, että onpa sulla helppoa, kun on lapsilles seuraakin! Se on yksi idioottimaisimmista kommenteista, mitä olen ikinä kuullut. Siinä vähätellään työtä, mitä tuplalapsista tulee ja yritetään päinvastoin vääntää, että kaksosten äiti/isä pääseekin aika helpolla. Naurettavaa!

T. Kaksonen, jonka äiti kuuli tuota niin paljon, että kilahtaa tänäkin päivänä, kun kuulee jonkun näin kommentoivan.

on kaksostytöt, joita reilun parin vuoden iässä kommentoitiin, että "oho, olettepa te tiheään tahtiin saaneet lapsenne". Luultiin siis eri ikäisiksi sisaruksiksi, kun olivat eri kokoisia niin kuin sisarukset yleensä voivat olla (toinen oli vähän alle 90 cm ja toinen n. 95 cm).



Joten ei tuo "ovatko kaksosia" -kysymys niin hölmö ole, paitsi tietysti ihan pienillä vauvoilla. Ja silloinkin se on tosiaan lähinnä keskustelunaloitus eikä varsinainen kysymys.

"Kai ne nyt on sentään terveet vai saako niistä vielä selvää? Yleensä kaksoset on jotenkin vammaisia!!!"

että se vähän vääntää marttyyrinkruunua päähänsä, kun joutuu sentään ihan kahta lasta hoitamaan?



Meillä on tuttavaperhe, joilla on kaksoset ja aina niin tosi rankkaa. Hohhoijaa. Meillä on kuusi lasta ja tekemistä riittää sen verran, että tiedän mitä se on, kun on lasten kanssa rankkaa. Ihan oikein kahdet haalarit joutuu pukemaan, no voi voi...

Että en ymmärrä miksi tuo "onko ne kaksoset" nyt olisi välttämättä niin tyhmä kysymys tai edellyttäisi että toinen on naapurista.

Kun on ensin vaivoin raahannu kaksi kaukaloa, joissa 3kk ikäiset vauvat, ja taaperon kauppaan. Sovitellut ja asetellut kaukaloita kärryihin hikisenä ja tuskastuneena, miten hankalaa on liikkua kahden vauvan kanssa, tuntuu vähän tyhmältä, että joku vielä kysyy "onko sulla siinä kaksoset".

Isompien lasten kohdalla kysymyksen vielä ymmärrän, silloin voikin kyseessä olla pienellä ikäerolla olevat sisarukset, mutta kun kyseessä on kaksi pientä vauvaa....

"imetätäkö?" ja kun vastaus on myöntävä: "Ai, molempia?"



"Onko molemmat sinun?" ja hetkeä aiemmin oli kysynyt, ovatko kaksoset.



"Kyllä se siitä helpottaa, kun kasvavat ja isäkin voi osallistua lasten hoitoon." Öh, kaksosten kanssa isä on vähän pakotettu osallistumaan ihan alusta asti yöheräämisiä myöten.



"Ovatko samaa vai eri sukupuolta" ja kun kerron, että tyttö ja poika. "Ovatko identtiset?" Ja taas kerron, että ovat tyttö ja poika, heillä on se pieni ero... "Ovat kyllä niin samannäköiset, että pakko olla identtiset" ja taas selitän, etteivät ole. "Oletko ihan varma asiasta?" Olen, olen. Ja vaikka maailmassa onkin olemassa identtisiä kaksosia erisukupuolella, tarkoittaa se että toisella lapsista on silloin vakava kromosomippoikkeama. Ehdointahdoinko ihmiset haluaa inttää, että meidän lapsista täytyy toisen olla vakavasti sairas ja ovat varmasti identtisiä (kärjistetysti ;) )

Kai jokainen äiti erottaa lapsensa toisistaan, vaikka ovatkin enemmän toistensa näköiset kuin sisarukset tavallisesti. Yleensä erotan tytöt äänestäkin :)

Mutta kyllä meidän naapuri ainakin varsin usein kutsuu omia lapsiaan väärillä nimillä ja lapset sitten korjaavat. Ei niitä äkkiä katsottuna aina niin helposti erota äitikään.

monilla ihmisillä ole siitä oikeasti hajuakaan (koulussa tehnyt jotain muuta ja myöhemmin ei ole läheltä törmännyt asiaan). Silti tiedetään, että on identtisiä ja epäidenttisiä kaksosia ja nähdään siinä mahdollinen avaus keskusteluun.



Samoin selkeä keskustelun avaus on toi "onkos sulla siinä kaksoset". Yhtä hyvin yhden lapsen äidille voitais avata keskustelu samaan tyliin toteavasti, että "katos onko sulla tuollainen pikkuinen".



Eli taitaa hormoonit vähän hyrrätä loukkaantuvilla ja rankasta ajanjaksosta väsyneillä kaksosten äideillä.

osallistunut automaattisesti edes kaksosten hoitamiseen, joten ei ole mikään ihme, että tuolla tavoin isän myöhemmästä avusta sanotaan. Niin, on sanottu paljon ihan yhden lapsenkin äideille, kun se isä vaan ei ole kovin kauaa osallistunut lapsen ekana vuonna tämän hoitoon. Ja vieläkin tiedän perheitä, joissa max alakouluikäiset lapset ja isä on alkanut tutustua lapsiinsa vasta ekan vuoden jälkeen.

Ja joskus on samaa kysytty myös, kun olen siskon lasten kanssa ollut liikkeellä, niilläkin on pienehkö ikäero. Mikä siitä kysymyksestä sitten tekee niin loukkaavan, kun kyse onkin oikeasti kaksosista? Ei sitä ole niin helppo ulkopuolisen tietää.

Pojilla siis ikäeroa 1v 10 kk, vanhempi on pienempikasvuisempi kuin nuorempi, joka meni 8-vuotiaana isoveljestään pituudessa ohi. Että en ymmärrä miksi tuo "onko ne kaksoset" nyt olisi välttämättä niin tyhmä kysymys tai edellyttäisi että toinen on naapurista.

mutta eivät ole olleet.

ja miksi ei saisi kysy

pitäisikö kaksosten äideille olla jotenki erilainen kuin muille äidille ja olla mitenkää noteeraamatta koko asiaa.

silloin on kyllä kaksosten äidillä joku kompleksi jos kaksosista ei saa kysyä mitään..