Kaveri ei ymmärrä, etten voi joka ilta olla "vapaa"..

Kuljet silloin salilla kun sinulle sopii ja tee tämä ystävällesi selväksi. Pikkulapsiaika on muutenkin raskasta ja vaatii vanhemmilta monenlaisia komprimisseja ja sovittelua. Mielestäni se on jo liikaa että ystäväsi tulee "vaatimaan" sinulta jotain. Huolehdit nyt vain omasta jaksamisestasi ja teet niinkuin sinusta parhaalta tuntuu!

Kaveri kuuluu näihin ihmisiin joka ei juuri kotiäitiyttä arvosta, se on kuulemma työnvieroksuntaa ja laiskuutta.. Hänen mielestään pikkulapsiarjessa ei mikään ole raskasta jos asennoituu oikein.. (huom: hän on esimies, joka ei hyväksy lapsen varjolla poissaoloja töistä, ei kuulemma ole hänen ongelmansa, hankkikoot hoitajan..)

Hän pyysi minua ulos viikonloppuna ja sanoin, etten taida jaksaa, kun olen valvonut viikon nuorimman hammaskipuilua. Vastaus oli, että olen liian mukavuudenhaluinen ja väsymys on tekosyy.. Ja koska kaverilla tuntuu olevan minuun vieläkin negatiivinen vaikutus, (tarkoitan, että alan ajattelemaan itseäni laiskimuksena ja huonona ihmisenä, tyyliin ainoana, joka ei "mitään" viitsi tehdä) tauko ei tosiaan varmaan olisi pahitteeksi. Miten sellaisen asian sitten sanoo, kun aiemmin asiat ovat muokkautuneet lähinnä asumispaikkojen mukaan helpohkosti. Nyt asumme melko lähekkäin.. Ap

Mulla on samanlainen kaveri, paitsi että hänellä itselläänkin on lapsia kaksi (samoin mulla).

Lapsensa ovat jatkuvasti mummolassa ja kaveri pääsee jumppaan ja shoppaileen ym. miten haluaa.

Mulla taas ei ole mahdollisuutta jatkuvaan mummola-hoitoon (eikä myöskään mies pysty aina olemaan kotona, vuorotyö) - mutta kaverini ei tunnu tätä ymmärtävän.

Vaikka olen monta kertaa selittänyt tilanteeni, niin tuntuu että "menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Eli herneet jatkuvasti nenässä kun en pääsekään hänen seurakseen. Menen aina kun voin, yritän kerran-pari viikossa jumppaan.

Ja kyllä koko perheellekin pitään sitä aikaa järjestyä. Ainakin mun mielestäni.

On hänellä kavereita, mutta aika vähän heidän kanssaan tekemisissä, koska on pitkiä päiviä töissä.. Tällä paikkakunnalla hänellä ole paljon kavereita, koska häntä ei junttien seura kiinnosta.. Ap.

Hänen mielestään pikkulapsiarjessa ei mikään ole raskasta jos asennoituu oikein..

Hän pyysi minua ulos viikonloppuna ja sanoin, etten taida jaksaa, kun olen valvonut viikon nuorimman hammaskipuilua. Vastaus oli, että olen liian mukavuudenhaluinen ja väsymys on tekosyy..

Hän on tottunut siihen että olet tossukka ja hän saa laukoa mitä tahansa. On muuten aika pelottava tuollainen esimies joka ei hyväksy sairaan lapsen takia poissaoloja. Voit sanoa siihenkin vastaan että eiköhän TES päätä sen, eikä tuollainen perhevastainen ihminen.

Itse olen ollut läheinen ystävä tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Yhteydenpito alkoi olla lopulta todella rasittavaa ja ärsyttävää juuri tuon mankumisen takia. Nyt emme ole missään tekemisissä ja minusta on todella vapauttavaa että nykyään kukaan ei hauku jos en vastaa joka kerta puhelimeen tms.

Tuo sairaan lapsen kanssa olo ja baariin lähtö on tuttua minullekin. Sanot vaan vastaan että hän ei tiedä lapsen kanssa sairastamisesta mitään, ja et kaipaa siihen hänen mielipiteitään. Meillä yhteydenpito kaatui kanssa noihin, kun en voinut 100% ennustaa lapsen terveydentilaa jonain tiettynä päivänä, monta viikkoa etukäteen.

Minä haluan pitää yhteyttä ystäviin niin, että voin olla täysillä läsnä. En esim halua puhua puhelimessa jos laitan lasta nukkumaan, se ei ole kenellekään järkevää. Sen jälkeen voitaisiin jutella, mutta jos hetken odottaminen on ystävälle ylivoimaista, en voi asialle mitään.

Suosittelen että otat vähän etäisyyttä tuohon ihmiseen, saattaa elämän laatu kummasti kasvaa.

Nyt tuntuu, ettemme voi kaverin kanssa keskustella mistään ilman "nahistelua". Kaverin mukaan se on nautinnollista, itse en ymmärrä miksi riitelyyn (turhanpäiväseen) tulisi tuhlata energiaa. Tiedän, että tämä kaveri oikeasti pitää minusta ja arvostaa minua, mutta jotekin on niin itseään täynnä ettei voi sanoa koskaan mitään positiivista minusta. Välillä jopa mietin, voiko tämä kaikki olla kateutta? Että minulla on sittenkin elämässä sisältöä, jota hänkin haluaisi..

t: 27 :)



Minä kanssa välttelin, kaveri kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Hänen keskustelutapansa on pieni tappelu koko ajan, minä halusin rauhaa. Pienten lasten kanssa välillä kaaoksen keskellä ei vaan jaksanut tuota tyyliä ja sitä draaman hakua koko ajan. Saatamme joskus vielä olla yhteydessä mutta siinä tapauksessa meidän molempien on muututtava. Minä en ota enää yhtään haukkuja vastaan!

jätätte yhteydenpitoa omalta osalta vähemmälle. Jos ette uskalla sanoa suoraan tai katkaista välejä kuin seinään. Ensin soittelette vähän harvemmin, jätätte toisinaan vastaamatta hänen puheluihinsa. Jos pyytää johonkin, sanotte ettette osaa vielä sanoa ja palataan asiaan joskus. Kyllä se vähitellen toiseltakin puolelta yhteydenpito vähenee kun tajuaa että ette ole itse enää yhtä ahkerasti yhteyksissä.

Tuo pikku hiljaa välien viilentäminen tuntuisi minusta(kin) hyvältä ratkaisulta, jos et suoraan halua laittaa välejä poikki.