Lue keskustelun säännöt.
Pattitilanne
29.10.2010 |
Parisuhteessa menee kehnosti, on mennyt jo pidemmän aikaa. On tapahtunut paljon, niitä en tässä lähde erottelemaan, mutta melkein kaikkea mitä pitkässä parisuhteessa voi tapahtua... Yhdessä olemme olleet yli 10 vuotta.
Osaisiko joku kertoa onko saanut apua terapiasta tai perheasianneuvottelukeskuksesta?
Olen valmis kokeilemaan melkein mitä vaan, mutta välillä tuntuu että kaikki fiilikset on vaan kuollut. Toisinaan en tunne puolisoa kohtaan enää mitään, mutta onneksi toisinaan tulee pilkahduksia että hänestä kuitenkin välitän...
Keskustelemme toisinaan asioista hyvin, mutta minusta tuntuu että haluaisin vielä enenmmän puhua jne.
Kommentit (4)
kaikille. Mutta täältä löytyvä neuvo miehen heivaamiseksi on aivan väärä.
Asiat ei parane jättämällä. Asioista pitää keskustella, jos ei kahdestaan onnistu, niin sitten pariterapiaan. Ja kummankin kannattaa käydä jossain purkamassa tunteita yksinään ja tarkoitan nyt ulkopuolista ammattihenkilöä.
Parterapiasta on nyt kaksi kertaa käyneenä sellainen kokemus, että ensimmäisellä käynnillä voi tulla ahdistavakin tunne, mutta toisella kerralla pystyin ainakin itse ajattelemaan jo paljon selkeämmin.
Hyödystä lopulliseen tilanteeseen en osaa vielä vastata koska prosessi on kuukausia kestävä.
Tsemppiä!
Tukko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että tilanne on tällaisenaan päässyt liian pitkälle =( Ja olen aivan ihmeissäni mitä tehdä.
Mies on lopen kyllästynyt arkeemme, kuulemma kaikki on joka päivä samanlaista. Lisäksi hän ei pidä siitä että minulla ei ole harrastuksia. (minua tämä ei haittaa, en jaksa tällä hetkellä harrastaa kun käyn koulun/teen töitä ja hoidan kodin 75%:sti)Minua ahdistaa siis myös tämä miehen ahdistus... haluaisin että hänellä olisi hyvä olla.
ole omaa aikaa tarpeeksi, minä en ole tarpeeksi osallistunut kodinhoitoon (olen ollut todella väsynyt en vaan ole kertonut). Arkikin on kuulemma raskasta sen myötä. Enkä huomoi häntä tarpeeksi.
Eihän se arki mitään hohdokasta ole, mutta se on minulle kelvannut ja minulla ei ole ollut tarkoituksena jäädä passattavaksi löppuelämän ajaksi. Olen aikaisemmin osallistunut omasta mielestäni ihan hyvin kodin hoitoon.
Ahdistusta tulee ja menee,niistä kannattaa yrittää selvitä. Meillä vaimo haluaa aikaa miettiä, mutta sen antaminen on vaikeaa kun on päässyt yllätetyksi. Minä kun en osannut ajatella asioiden iolevan näin huonolla tolalla kuin ne vaimon mielestä ovat.
Aika näyttää....
ja on ollut kriisejä, enemmän kuin pitäisikään. On ollut sairaana syntynyttä lasta ja pettämistä ja ties mitä ja edelleen tässä porskutellaan. Ehkä tuota pettämistä lukuunottamatta, noi vastoinkäymiset on tavallaan myös lähentäneet vaikka silloin se ei siltä tuntunutkaan. Sallittakoon jälkiviisaus siis : )
Silloin kun menee todella alamäkeä, eli toinen ei oikein kiinnosta, seksi ei maistu ja muutenkin arki vie voimat, niin suosittelen parisuhde lomaa. Oikeasti se arjesta irtiotto kahden, vaikka sitten viimeisillä rahoilla on paljon parempi kuin yksikään terapia. Terapiassakin on käyty. Tuonon irtiottoon pitää vaan kummankin lähteä oikealla asenteella ja se pitää toteuttaa eikä vain suunnitella. Eikä niitä tarvita joka kuukausi. Olen huomannut kettä kerta vuoteen hotelliviikonloppukin tekee kummia ja sen jälkeen kun reissu on sovittu, on erilaisista asioista ollut hyvä puhua, tulee nimittäin keskusteltua paremmassa hengessä kun on jotain odottamassa..
Ok, jokaisella on omat keinonsa, meillä toimii tämä. Toisen huomioimisen unohtaa niin helposti ja silloin kun skarppaa itse huomioimaan toista, toinenkin rupee automaattisesti, miettimättä, antamaan samaa takaisin : )