Lue keskustelun säännöt.
Hauskoja kohtaamisia ja jutustelua junassa; sattuipa viereeni kerran
28.10.2010 |
useita laatikoita kantava mies.
Mies laittoi laatikoitaan hyllylle ja viereensä, istuin ja katselin välillä ulos, juna kulki eteenpäin...Aika pian istuttuaan mies alkoi arvuuttamaan minua, arvaisinko mitä laatikoissa on.
Aika mahdotonta tietää, joten mies alkoi antaa vinkkejä. Ehdotin laatikoissa olevan jotain tutkimusvälineitä maan tutkimisen, esimerkiksi.
En arvannut vihjeiden avulla, joten mies alkoi kertoa mitä tekee työkseen, laatikoissa on "työkalut" mukana.
Hän käy eri paikoissa, kuten kouluissa kertomassa tähtikuvioista jne. Latikoissa on pienoisplanetaario. Kuin iso sateenvarjo, valojen sammuttua varjon alla olevat näkevät tähtitaivaan.
Matka sujui nopeasti jutellessamme, poistuessamme samalla asemalla autoin laatikoiden kantamisessa hänen vaihtaessaan junaa. Tulipa hän laatikkoineen meidänkin kouluun kun kerroin rehtorille matkaseuralaisestani.
http://www.nopolanews.fi/galleria.php?id=1306
Kommentit (3)
Varsinkin taksikuskeilta kuulee kaikenlaisia elämäntarinoita. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorehko nainen, ehkä vielä tyttö. En muista oliko alaikäinen vai ei.
Hän oli ensin hiljaa, mutta sanoi sitten, ettei osaa olla juttelematta vieruskaverin kanssa. Hän oli kuullut, että jos junassa istutaan vierekkäin, vierustovereilta löytyy aina joku yhteinen tuttava.
Juttelimme pitkään ja kävi ilmi, että hänen äitinsä oli minun opiskelutoverini.
Minä olin itse vasta parikymppinen tuolloin ja hänen äitinsä oli n. 40v. Opiskelupaikkakunta oli pieni satakuntalainen kaupunki ja me olimme junassa matkalla Tampereelta Helsinkiin.
Pieni maailma!
Juoksin lähijunaan, ennätin sentään. Kotiin olin menossa, mies oli luvannut laittaa saunan, mulla oli likaiset hiukset ja jotkut vähän nuhjuiset vaatteet.
Istahdin, ja nostin katsettani.
Minua vastapäätä istui miehen exä uuden miesytävänsä kanssa.
Exä ei tunnistanut minua.
Mietin, että suhde on hyvin nuori, uusi tai sitten heillä ei noin muutenkaan ole tapana olla julkisilla paikoilla lähekkäin tai edes pitää kädestä.
Oli mielenkiintoista paitsi nähdä tuo exä näin läheltä, tavallaan "tutustua" häneen.
Meinasin jo sanoa: eipä uskoisi, että noin lempeä-ääninen ja herttaisen oloinen nainen osaa olla niin julmetun vittumainen exälleen, lastensa isälle, karjuu puhelimeen kuin heikkojärkinen ja joka pukee lapsesnsa lattialuutua muistuttaviin vaatteenriepuihin...
Olisin varmaan jotain sanonutkin, jos mulla itswellä olisi ollut tukka hyvin ja meikit naamassa, mutta en halunnut että hän tietää minut sen näköisenä.
Minä nimittäin tiesin minkä näköinen hän on, hän ei tunnistanut minua, eikä tiedä, että "tunnen " hänet ulkonäöltä.
Kun mielessä myöhemmin kävi monta kertaa että teen lastens.ilmoituksen tuon naisen toiminnasta ja olemisesta lastensa kanssa, jätin sen tekemättä: hän on pieni, hento, herttaisen näköinen ja hän juttelisi niille sossutädeille tuolla lempeällä, pehmeällä äänellään eikä kukaan uskoisi millainen hän todellisuudessa on.
No, tuo suhde päättyi eroon. Mies otti usein hammasharjansa mukaan ja lähti, tuli sitten takaisin kunnes lähti lopullisesti.
Lapset kertoivat, että joka perjantai äiti siivosi ja raivosi ja karjui.
Ja keskustelut miehen kanssa olivat, että kyllä sä oot paljon parempi ja kivempi kun mun exä, se oli tätä (siis lastensa isä, lasten kuullen) ja tota, sinä olet tuota....