Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kotona "piilossa" kasvatettu laspsi ov.
28.10.2010 |
Minulla on nyt ollut kolme päivää hoidossa veljeni reilun puolentoista vuoden vanha poika, koska veli on vaimonsa kanssa häämatkalla viikon ajan joka heiltä jäi tekemättä kun menivät naimisiin.
Olen nyt hiukan huolissani pojasta sillä tässä kolmen päivän aikana kaikki on muuten mennyt ihan hyvin hänen kanssaan, mutta esimerkiksi kun kävimme koko perheemme kanssa kaupassa niin veljen poika huusi suoraa huutoa koko kaupassa olon ajan, itku alkoi kun astuimme ovista sisään ja lakkasi kun pääsimme ulos, sama toistui seuraavana päivänä. Juttelin veljeni vaimon kanssa puhelimessa eilen kuulumisia illalla ja kerroin sitten tästä huutamisesta johon hän vastasi että poika huutaa koska ei ole kuin kerran tai kaksi käynyt kaupassa vanhempien matkassa ja että on heille helpompaa että toinen käy yksin kaupassa kun toinen on pojan kanssa kotona, tähän ovat pojan totuttaneet koska poika pelkää ihmisiä. Tästä jo olin kyllä kovin kummissani, mutta sitten kun kerroin että olimme olleet puistossa ja voi juku sitä naurua ja riemua mikä pojalta pääsi kun pääsi kiikkumaan keinuun ja laskemaan mäkeä, niin pojan äiti kertoi ettei poika ole koskaan ollut keinussa tai edes puistossa.
Olen kyllä joskus kiinnittänyt huomiota heillä käydessäni että kuinka kummassa he ovatkin saaneet pojan vaunut pysymään kuin uusina, mutta eipä ne kai mihinkään kulukkaan jos ei niillä poikaa ulkona kyyditellä.
Ja sama on kun sukujuhlissa käy vain joko veljeni tai hänen vaimo koska poika sattuu aina olemaan kipeänä, en voi nyt muuta kuin epäillä sitäkin sillä mietin että eikö poikaa tuoda ihmisten ilmoille koska hän nyt vierastaa ja arastelee muita ihmisiä.
Itselläni on kaksi lasta joiden kanssa mennään ja touhutaan ja muksut ovat todella sosiaalisia niin siksi itseäni tämä kummasttuttaa aika paljon.
Vatvonko nyt turhaan tätä asiaa, kun en tiedä että voinko siihen mitenkään puuttua (onko syytä puuttua?) Voi että sentään!
Kommentit (8)
Asutteko lähekkäin? Voisitko jatkossa ehdottaa tapaamisia puistoon ym. ihmisten ilmoille ja tapahtumiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kasvattaa lapsensa piilossa, ei lähde häämatkalle ja jätä lasta "tuntemattomille sukulaisille, joita lapsi pelkää".
Ja ihan oikeasti, tunnen muutaman lapsen, jotka huutavat suoraa huutoa kaupassa, kadulla, bussissa jne. olematta silti mitenkään outoja ja pelokkaita.
Vaunuissa tuskin noin isoa lasta on lykitty enää kuukausiin, eiköhän se ole rattaiden aika eikä vaunujen, joten turhaan olen siellä olohuoneessa niitä suurennuslasilla katsellut.
et miten ihmiset kehtaa kirjotella täällä asioista sillä tavalla, että ovat ehdottoman varmasti tunnistettavissa. Jos ap:n veli tai tämän vaimo sattuisi lukemaan av:tä, heille ei varmasti jäisi htekeksikään epäselväksi, kenestä puhutaan ja kuka puhuu.
Siksipä vähän julkenen epäillä, että tämä ei ole ihan tosijuttu.
Mulla oli ainakin esikoisen kanssa se ongelma, että mulla ei ollut (eikä ole kyllä vieläkään) tällä uudella paikkakunnalla ystäviä. En vain osaa tutustua ihmisiin. Me ei linnottauduttu kokonaan sisälle, mutta ei sitä jaksa kovin usein yksinkään puistossa napottaa. Perhekahvilassa sitten käytiin ja siellä poika reipastui. Mutta tosiaan poika oli jo vauvasta sellainen, että huusi melussa ja väenpaljoudessa eikä vieläkään tykkää niistä vaikka ikää ja kokemusta ko. paikoista karttunut paljon. Toisaalta ymmärrän, että vanhemmat pitävät helpompana jäädä kotiin kuin lähteä huudattamaan lasta, mutta siedätystähän lapsi ei valitettavasti saa kotona. Jos vain mahdollista niin yritä sinä houkutella heidät puistotapaamisiin jne. Jospa äidillä ei ole ystäviä ja siksikin pitää helpompana olla vain kotosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä olis mun mielipide miten voit diplomaattisesti vanhempia syyllistämättä ja tekemättäa asiasta numeroa auttaa poikaa ja saada itsellesi paremman olon: pyydä poika hoitoon välillä, "muka" autat vanhempia ja annat heille yhteistä aikaa, ja otat mukaan touhuihin ja sitten kerrot kun poika oppii ja että hienosti menee ja kehut ja näytät että poika osaa ja pystyy niin ehkä vanhemmatkin innostuu ja loppuu tuo säkissä kasvattaminen, eikä tarvi riidellä ja rikkoa välejä XD siumailu ei auta jos tosissaan haluat tukea veljenpoikasi kasvua..
poika elää kehitysvaihetta jota tulisi vanhempien osata tukea, ja todellakin, he eivät tue, on syytä olla huolissaan! olen jo pelkän lukemani perusteella aika kummissani myös. sosiaalisuus ei millään kehity jos poika ei koskaan pääse ihmisten ilmoille ja opi sitä kautta, vanhemmat ovat joko laiskoja tai tietämättömiä. itse olen kasvattajana hyvin kiinnostunut siitä miten voin parhaalla tavalla tukea lasteni kehitystä kussakin ikävaiheessa. vanhemman tulee panostaa lapseensa muutakin kuin perustarpeet, sen luulisi jokaisen tietävän mutta jotkut luulevat että ihmisistä kasvaa itsestään hyviä kun antaa vaan olla, ei me olla porkkanoita! :) psyyke kehittyy varhaisessa vuorovaikutuksessa ekoina vuosina ja ne on tärkeitä juttuja sen pojan loppuelämän kannalta. mutta ei tässä siunailla enempää asiaa tuntematta, pojalla ei ilmeisesti ole akuuttiä hätää. tue ja auta jos voit, puhu jos pystyt, kaikilla vanhemmilla on lupa kasvattaa miten parhaaksi näkevät ja lapset varttuvat eri lähtökohdissa ja useimmiten normaaleiksi, 1,5 vee on vielä pieni ja eteen tulee vielä elämää joka viimeistään opettaa maailmasta vaikka ja mitä. ehkä vanhemmat pian huomaavat että poika on riittävän iso jo ulkomaailmaan :) ymmärrän huolesi kyllä :)
Miksi hemmetissä ihmisten olisi pakko puistoilla? Itse inhoan "julkisia" puistoja, enkä lähde sinne kovin mielelläni. Itsellä on lähes saman ikäinen poika, enkä todella usko hänen kärsivän siitä, etten lähde puistoon juuri koskaan. Samapa tuo on keinua omalla pihalla (tiedän, kaikilla ei ole omaa pihaa) kaivaa hiekkalaatikkoa ja möyriä lehtikasassa.. Tuon ikäiselle ei myöskään sosiaaliset kontaktit (lue: vieraisiin ihmisiin) ole kovinkaa tärkeitä, joten meillä ainakin riittää ihan perheen, suvun ja naapureiden tuomat kontaktit täydellisesti.
Ja ylipäätään lapset ovat erilaisia, kuten kaikki ihmiset. Itse esim. inhoan näin aikuisenakin esim. ryhmäliikuntaa.. Voin vallan hyvin liikkua ilman muita ihmisiä ympärillä, eikä se tee minusta mitenkään kovin ihmeellistä ihmistä. En pidä kaupassa käymisestä, mutta käyn siellä silti, joskus tosin tekisi mieli huutaa koko reissu, niinkuin veljesi poika. =)
Ja käyn myös kaupassa ilman tuota poikaa, mutta pakkohan hänet on joskus ottaa mukaan. Hänkin muuten huutaa usein kauppareissulla, tosin ei arkuuttaan, vaan tylsyyttään.
että lasta pidetään vain kotona :/