Neuvoja otetaan vastaan:
Meillä n.4v poika joka saa n.1x kk:ssa silmittömiä raivokohtauksia ja aina minä(äiti)joudun hänen agression kohteeksi silloin.Poika saattaa suuttua ihan mitättömästä asiasta ja käy minun kimppuun lyöden,potkien ja repien ja viskoo kaikki tavarat mitä eteen sattuu tulemaan palasiksi.Raivo nousee yhenäkin ja saattaa kestää lähemmäs 45min parhaillaan,yleensä n.½h.Hän ei kuule,näe muuta kuin minut,ei pysy missään kiemurtelee kuin hullu,kasvoilla kamala ilme ja raivoo ihtesä mahdottomaan hikeen ja ärinään.Iteksiin se ei mene ohi enkä voi jättää häntä yksinkään kun hän hyökkää minun kimppuun ja ettei satuttaisi ketään tai itseään,minun pitää yrittää pidellä häntä sylissäni koko kohtauksen ajan ja voin sanoa että voimia koittaa vaikka noin pienestä lapsesta kyse.
Pienempiä raivareita tulee useammin,ne on normaaleja tuon ikäsen kapinointia,mutta noi isommat on jotain erilaista.
ONKO TEILLÄ ANTAA NEUVOJA MITEN MINUN PITÄISI TOIMIA?
Tuli mieleen toisesta aloituksesta tämä.
Pitää vielä lisätä että kun poika rauhoittuu niin hän on kuin herranenkeli sen jälkeen ja pyytää anteeksi ja haluaa olla minun sylissäni ja halia.
Kommentit (3)
koska on tiedottomassa tilassa ja rikkoo paikat tai itsensä ja hän ei rauhoitu ilman minua.kokeiltu on.
enkä sanoisi että noin rankka raivari on normaalia kasvuikää. Kyllä minä suosittelisin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan tai neuvolaan tai jos on phoidossa niin erityislastentarhanopettajaan. Heidän kanssa voisi ihan tarkkaan läpikäydä tilanteet ja sinun opiskella miten tulee käyttäytyä itse siinä tilanteessa PLUS että onhan tuo raskasta äidille itselleenkin, vähän sitäkin purkaa siinä
ei tulisi mieleenikään pidellä häntä sylissä kun raivostuu, sitä hän ei siedä ja raivostuu vielä enemmän. Vien hänet siis omaan huoneeseensa ja pistän oven kiinni ja sanon että saa tulla pois kunhan rauhoittuu ja pidän sitten ovea kiinni niin kauan kuin tarvitaan. Sitten kun on rauhoittunut, sovitaan ja asia unohdetaan.