Pitäisikö tehdä jotain kun kummilapsen syntymäpäivät olleet ja juhliminen epäselvää?

Tehdäkö mitään vai odottaako?



Kouluikäisellä kummilapsella ollut syntymäpäivä. Äitinsä laittoi tekstiviestiä ja ehdotti että vietetään heidän lapsensa ja meidän lapsen yhteisiä syntymäpäiviä jossain lasten touhupaikassa. Tosin meidän lapsilla on pari kuukautta eroa syntymäpäivissä. Enkä ehkä juuri siksi ole kovin innoissani yhteissynttäreistä, kun niissä on sen verran pitkä aika välissä. Ja olisi ollut mukava nähdä se pari kertaa tässä yhden kerran sijasta.



- Kummilapsen äiti ehdotti heidän syyslomaviikkoaan olettaen että meillä on sama lomaviikko.

- Vastasin että meillä ollaan tuolloin töissä ja koulussa. Ja kyselin sopisiko joskus muulloin.

- Kummilapsen äiti ehdotti joululomaa.

- Laitoin viestiä etten vielä tiedä mitä tehdään silloin ja voi olla että lähdemme laskettelureissulle, jos pidämme lomaa. Kyselin samalla että kävisikö joku viikonloppu.

- Kummilapsen äiti vastasi että voisi käydäkin.

- Kyselin mitkä päivät ja kellonajat heille parhaiten sopivat. Tosin kerroin että vajaaseen pariin viikkoon ei onnistu meille, koska olimme silloin lähdössä ulkomaanreissulle vajaan viikon kuluttua tuosta viestittelystä.

- Hän lupasi selvitellä ja palata asiaan.

-> Aikaa tuosta kulunut jo 2viikkoa ja kummilapsen synttärit ovat olleet ja menneet ja mitään ei ole kuulunut.



Pitäisikö minun kysellä perään? Mielenkiinnosta voisinkin, mutta tekisi mieli odotella ja katsoa ottaako hän yhteyttä...



Kaikki tämä yhteydenpito hoidettiin tekstiviesteillä vuoron perään. Kummilapsen äiti ei soittanut ja itse en viitsi enää soittaa, koska hän ei ole vastannut edellisiinkään soittoihini, vaan laittanut sitten aina jonkun päivän päästä tekstiviestin perään.



Veikkauksia missä mennään? Oletan että edellisistä vuosista poiketen eivät halua kutsua meitä synttäreille kotiinsa koska yhdellä heidän lapsistaan on diagnosoitu aikaisemmasta poiketen koira-allergia ja meillä on kotona koira. Tai sitten toinen arvaus on että kokee tarjoilut ja vieraiden kestittämisen työlääksi. Tai sitten ei kai vaan halua sen kummemmin olla meidän seurassa.



Kannattaako siis kysellä perään vai vaan antaa olla? Ja mistäköhän kenkä nyt puristaa?