Lue keskustelun säännöt.
Gallup ja keskustelua: Miten teillä ratkaistu parisuhteessa erilaiset halut
25.10.2010 |
Tai siis halun määrä. Toinen haluaa seksiä usein, toinen ei halua seksiä yhtä usein. Miten ratkaistaan, kompromissillako vai määrääkö toinen? Jos kompromissilla, niin minkälaiseen kompromissiin on teillä päädytty? Ja jos toisen toiveita kunnioitetaan enemmän, niin kumman ja miksi?
Meillä on nyt sellainen (varmaan aika yleinenkin) tilanne, että minä (nainen) en halua seksiä kovinkaan usein, mies taas haluaa mieluiten pari kertaa päivässä. Kun Vauva-palstalla ollaan, niin meilläkin on pieni lapsi. Meillä on seksiä ehkä muutaman kerran viikossa, joskus enemmän joskus vain pari kertaa, melkein aina miehen aloitteesta.
Koen että minun haluni määrään vaikuttaa hormonit kovasti. Kuussa on muutama päivä jolloin haluan seksiä ja silloin saatan jopa tehdä aloitteen, useimpina en juurikaan halua ja sitten on joitakin päiviä, jolloin en ole pätkääkään kiinnostunut. Sanotaan vaikka että noita aloitteellisia päiviä olisi 4/kk, neutraaleja päiviä 19/kk ja ei-seksiä-päiviä 7/kk. Neutraaleista päivistä osa on enemmän siellä positiivisen, osa negatiivisen suunnassa. Lapsen syntymän jälkeen seksi oli aika pitkään, melkeinpä vuoden ajan, jonkin verran kivuliasta, eikä juuri tehnyt muutenkaan mieli sitä harrastaa. Syvälle työntyminen tuntui kuin puukkoa olisi tökitty sisäelimiin. Vasta nyt kun lapsi on melkein kaksi vuotta, huomaan että alan itsekin välillä haluta seksiä (eli ensimmäiset puolitoista vuotta niitä päiviä ei ollut ollenkaan, kaikki oli neutraalia tai negatiivista), ja enää se ei ole yleensä kivuliastakaan. En kuitenkaan koe, että olisin kärsinyt missään vaiheessa haluttomuudesta, tai siis en koe että minussa olisi mitään korjattavaa vikaa.
No, miehellä taas riittää seksihaluja, mikä on tietysti hieno asia. Mies kiihottuu melkein mistä vaan läheisyydestä, ja mieluiten haluaisi seksiä monta kertaa päivässä. Kokee että muutaman päivän tauko on tuskallinen "selibaatti" (no osittain vitsillä mutta kuitenkin). Hänelle seksi on myös stressinpurkua, eli vaikka ei muuten olisi aikaa parisuhteelle, niin seksiä pitäisi sitten olla senkin edestä, ja ymmärrän tämän osittain myös.
Mies myös kokee, että niinä kertoina kun olen haluton harrastamaan seksiä, kyse on vain siitä että hän ei osaa lämmitellä minua oikein ts. en ole kertonyt hänelle millaista lämmittelyä tarvitsen (mikä on hänen mielestään törkeää). Olen koittanut selittää, että jos minä en joinakin päivinä halua seksiä, se ei tarkoita pelkästään sitä että minun ei aktiivisesti tee mieli (jolloin se halu olisikin jotenkin herätettävissä), vaan myös sitä että en tosiaan silloin halua seksiä enkä seksistä silloin millään tavalla nauti. Taitaa olla niin, että molempien mielestä toinen on jotenkin lievästi epänormaali ja kohtuuton seksin suhteen.
Yleensä sellaisina päivinä kun minun ei erityisesti tee mieli seksiä, meneekin tilanteet niin, että mies "lämmittelee" vaikka pitkälle yöhön, jolloin lopulta sitten annan periksi ja harrastetaan seksiä. Joskus alan loppupuolella nauttiakin siitä, mutta ärsyttää silti kun olen ns. haluttomasti mukana, toivoisin vain että mies saisi homman hoidettua mahdollisimman nopeasti että päästään nukkumaan, mies kyselee että mitä haluaisin tai miten saataisiin minutkin laukeamaan. Toki on sitten sellaisiakin kertoja, kun kieltäydyn ehdottomasti seksistä ja mies sen sitten lopulta hyväksyy, sekä sellaisia kertoja kun minä teen aloitteen, ja päinvastoin myös sellaisiakin päiviä, kun kumpikaan ei tee aloitetta.
Mutta tämä halujen eroaminen jonkin verran rassaa suhdetta, mies varmasti kokee tulevansa jatkuvasti torjutuksi ja minä taas välttelen ja suhtaudun torjuvasti niinäkin päivinä, kun voisin harrastaa seksiä. Tavallaan suhtaudun varmuuden vuoksi torjuvasti siksi että sillä saisin hillittyä miehen haluja. Jos tekisin periaatepäätöksen että olen aina hyvillä mielin mukana silloin kun mies tekee aloitteen, ja yritän tosissani nauttia ja olen aktiivinen sängyssä, niin luulen että häneltä niitä aloitteita tulisi tuplasti sen mitä nyt. Toisaalta taas se torjuva suhtautuminen aiheuttaa sen että "ei" alkaa olla sama asia kuin "ehkä --- no joo sitten", lisäksi se aiheuttaa katkeruuttakin minussa kun joudun joustamaan niin usein ja joskus vaikka yhdyntä tekisikin kipeää, ja taas sitten niinäkään päivinä kun itse voisin haluta seksiä, en vuorostani tee aloitetta seksiin, koska se sitten antaisi väärän signaalin miehelle... Eli tilanne on sellainen että mies yrittää "aina", minä vastustelen "aina" ja lopputulos on että molemmat on turhautuneita.
Onko muilla vastaavaa ongelmaa ja miten on ratkaistu?
Kommentit (28)
mietin vielä että miten olisi "avoin suhde", jossa molemmat tietää että toisella on jotain toisia naisia/miehiä mutta asiasta on keskusteltu eikä ole kyse pettämisestä. Onko se riskialttiimpaa sen parisuhteen kannalta, tuleeko avoimesta suhteesta epävakaampi jotenkin kuin sellaisesta suhteesta jossa miehellä on salainen seksisuhde. En usko että ne syrjähypyt ja pidemmätkään suhteet on harvinaisia, että moraalisesta alemmuudesta ei ehkä ole kyse, vaikka näin anonyymisti tilanteen myöntääkin.
Salaisella suhteella kuvittelisin olevan ainakin kaksi vakavaa ongelmaa, ensinnäkin mitä jos se jossain vaiheessa selviää jomman kumman puolisolle tai lähipiirille (vaikka ne lapset mukaan lukien), ja toisekseen mitä jos sillä suhteella on muita seurauksia, kuten sukupuolitaudin tarttuminen tai raskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa olla arkipäivää monessa liitossa...
Minusta ap on aika uhrautuvainen. Meillä meni samoille linjoille kuin numero 2:lla. Ero ei ole kuitenkaan suunnitelmissa.
Kun viimeisetkin raskaushormonit (siihen menee muutama vuosi) poistuvat huomaan että silmiini on taas syttynyt pilke - valitettavasti se ei kohdistu mieheen jota kohtaan tuli noina kuivuuden vuosina inhotus.
Nyt vasta patti tilanteessa ollaankin. kumpikin haluaa jotain jota ei voi saada mutta eteenpäin yritetään.
Kun viimeisetkin raskaushormonit (siihen menee muutama vuosi) poistuvat huomaan että silmiini on taas syttynyt pilke - valitettavasti se ei kohdistu mieheen jota kohtaan tuli noina kuivuuden vuosina inhotus.
Tämä on juuri se asia jonka olen tiedostanut että voi käydä, ja ilmeisesti en ole ainoa joka on tätä pohtinut tai kokenutkin. Eli 24 sinulla on ollut samanlainen tilanne kuin 2:lla, mutta ilmeisesti teillä ei ole tilanne mennyt niin pahaksi kuin 2:lla (masennusta ja ero). Miksi haluatte jatkaa parisuhteessa, oletteko puhuneet asiasta ja onko se jatkaminen yhteinen päätös? Kakkonenhan kirjoitti että hänen miehelleen tuli täytenä yllätyksenä se että hän halusi eron, sinä kirjoitit että ero ei ole suunnitelmissa, niin jäin miettimään että tarkoititko että sinä et ole ottamassa eroa, vai että yhdessä olette päättäneet jatkaa. Osaatko sanoa miten pattitilanne voisi teillä ratketa?
Minäkin olen saanut vihdoin sanottua muutamaan kertaan että jos minua yrittää jotenkin sytytellä, niin se vaatii sen että koskee ja huomioi muutenkin kuin niin että on seksi mielessä. No, se on miehelle vaikeaa koska ajattelee seksiä melkeinpä koko ajan :D. On nyt kuitenkin vähän pystynyt hillitsemään itseään, ja koska minullakin on se "pilke" jonkin verran palannut, alkaa tilanne helpottaa. Nyt minulla ei ole enää suuria katkeruuden ja kiukun tunteita, mutta huomaan että edelleenkään en täysillä panosta seksielämäämme, ja edelleen on vaikea selvästi vetää rajaa tai selvästi lähteä täysillä mukaan. En koe silti että olisin uhrautunut liikaa, mutta tilanne oli kieltämättä menossa sinne suuntaan eikä olisi voinut enää kauaa jatkua, jos ne omat haluni ei olisikaan ikinä palanneet. No en oikein osaa sanoiksi pukea tätä missä vaiheessa on uhrautunut liikaa, minä kuitenkin pystyn vielä hyvin jatkamaan parisuhteessa ja jopa nauttimaan seksistä ja läheisyydestä.
Olen 51-vuotias nainen ja meillä minä yleensä aina (viimeisen kolmen vuoden aikana) ehdotan seksiä. Mies ei koskaan!! (tai no joo joskus). Olen kysellyt useinkin, että missä mättää ja hän vastaa, että kun hän joskus ehdottaa (eli pari kertaa kahden kuukauden aikana), niin minua ei koskaan kiinnosta ja siksi häntä ei huvita koko ajan ruinata ja siksi ei ehdota??? Kertokaa nyt miehet, että mitä en tajua??? Olen suht hyvännäköinen ikäisekseni, en lihava, rinnat no joo kaksi lasta imettäneenä, mutta ei pahat.
Tuntuu että minä aina vain ehdotan ja aina hän suostuu, mutta tuntuu että ruinaan ja minussa on jotain vikaa kun minua ei haluta ja siksi ehdotan nykyään hyvin harvoin ja hoidan homman itse niin ei tarvitse ruinata.
Olen 51-vuotias nainen ja meillä minä yleensä aina (viimeisen kolmen vuoden aikana) ehdotan seksiä. Mies ei koskaan!! (tai no joo joskus). Olen kysellyt useinkin, että missä mättää ja hän vastaa, että kun hän joskus ehdottaa (eli pari kertaa kahden kuukauden aikana), niin minua ei koskaan kiinnosta ja siksi häntä ei huvita koko ajan ruinata ja siksi ei ehdota??? Kertokaa nyt miehet, että mitä en tajua??? Olen suht hyvännäköinen ikäisekseni, en lihava, rinnat no joo kaksi lasta imettäneenä, mutta ei pahat.
Tuntuu että minä aina vain ehdotan ja aina hän suostuu, mutta tuntuu että ruinaan ja minussa on jotain vikaa kun minua ei haluta ja siksi ehdotan nykyään hyvin harvoin ja hoidan homman itse niin ei tarvitse ruinata.
Auts, auts...
Jos olet yhtään hyvän näköinen nainen, niin taatusti tulisit saamaan rakastajan itsellesi ja näin saat helpotuksen, kuten rakastajasi saa.
Ehdotan tätä siksi koska olen saanut itse ratkaisun vastaavaan ongelmaan, ja rauha on säilynyt perheessä.
Toivottavasti saat ratkaistua ongelmasi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua joten minä olen ilman.
Olen niin ruma ja ällöttävä että en kelpaa kellekään :(
hankkimalla itselleni rakastajattaren.
En tiedä tietääkö vaimo, sillä asiasta ei puhuta mutta kaippa vaimoni tietää kun olen jo vuosia ollut hyvällä päällä, enkä ole seksiä kinunnut, vaikka kylläkin vaimoni tyydyttänyt hänen niin halutessaan (1krt vuosi maks).
Ennen avioliiton ulkopuolisen suhteen aloittamista meillä seksi sai aikaan tappelun useasti ja minäkin olin aika kireällä päällä kun kassit oli kipeät ja halut kovat.
Jos huonoja puolia haluaa etsiä, niin minä menin rakastumaan. Rakastajattareni kun sattuu olemaan kaikkea sitä mitä oikea vaimoni ei ole. Mutta ehkäpä joskus pääsemme yhteen jos hän vain jaksaisi odottaa
tällä salaisella järjestelyllä nimenomaan vältetään riidat kotona, jota "sen" puute luo (ainakin miehellle), samoin vaimon ei tarvitse "uhrautua" ja pahoittaa mieltään, kun "joutuisi! antamaan, vaikka ei haluta.
Lapset ovat maailman tärkein juttu kuitenkin meille, siksi saatan olla moraaliltani tällainen hiukan arveluttava. Lapset tarvitset kuitenkin isää kotona.
Mutta kuten sanottua, tasan ei käy onnenlahjat :(
M35