Gallup ja keskustelua: Miten teillä ratkaistu parisuhteessa erilaiset halut

Mä jatkoin pari vuotta tuota haluttomana suostumista ja se sai aikaan sen että loppujen lopuksi aloin kavahtaa joka kerta kun mieheni yritti tulla lähelle. Seksi ja kaikenlainen kosketus (jopa suutelu) hänen kanssaan alkoi etoa ja tuntua todella oksettavalta. Lopulta voin niin pahoin että masennuin. Nyt ollaan oltu vuosi erosa ja edelleen yritän selviytyä masennuksesta.

Mun mielestä sun pitäis terottaa sun miehelle että a) parisuhde on muutakin kuin seksiä ja b) toisen ei-tä kunnioitetaan.



Mua ei ainakaan seksi kiinnosta jos ei oo henkinen puolikin suuhteessa kunnossa. Sun miehes tuntuu vain ajattelevan itseään ja omia halujaan. Kysykää jos teidän neuvolasta löytyisi seksuaaliterapeutti, nykyään pienimmiltäkin paikkakunnilta löytyy sellainen. :)

mutta tuntuisi oudolta tämän takia muuten hyvää suhdetta rikkoa. Koen että olen itsekin tästä tilanteesta vastuussa, koska en ole ajoissa kertonut miehelle rajojani tai että sattuuko yhdyntä. Hän ei tahallaan minua kuitenkaan satuta, olen kai ajatellut että hän tajuaisi ettei nyt tunnu hyvältä, mutta ei hän tajua jos en sano suoraan että nyt sattuu, lopeta! Luulin jossain vaiheessa että hän vittuillakseen sanoo että taisit tykätä tms., mutta tajusin sitten että hän oikeasti luulee että tykkäsin. Jonkun aikaa annoinkin hänen sitten luulla niin, ajattelin että se kipuilu on vain väliaikaista ja menee kohta ohi, mutta kun se ei tuntunut menevän nopeasti ohi, otin lopulta asian puheeksi hän oli kyllä yllättynyt ja pahoillaan.



Toisekseen ymmärrän sen että tässä elämäntilanteessa miehellä on stressiä useastakin asiasta, osa minusta riippumattomia syitä mutta osa toki sellaisiakin missä minulla on osani, ja tuntuisi julmalta kieltäytyä seksistä (joka siis on hänelle yksi keino sietää tätä stressiä) vain siksi että ei nyt juuri niin kovasti tee mieli, jos toinen sitten ilman valvoo ja stressaa. Ymmärrän kuitenkin tuon tilanteen minkä kakkonen kuvasit, että ei ole mahdollista joustaa ikuisuuksiin enkä sitä haluakaan. Raja pitäisi varmaan vetää siihen, että kipua ei tarvitse kestää, mutta en minä voi pientä fyysistä epämukavuutta laittaa toisen unettomuuden edelle sietämättömyys-asteikolla.

Haluaisitko kakkonen vielä kertoa, miten teidän perheessä tästä aiheesta keskusteltiin ja miten jouduitte noin umpikujaan, että tuli masennusta ja ero? Miksi suostuit niin pitkään haluttomanakin ja miten miehesi asiaan suhtautui?



t. ap taas

Haluja on molemmilla melkein yhtä paljon. Minulla ehkä enemmän. Ongelmana on se, että en halua vaimoani vaikka hän kyllä haluaa minua. Niinpä seksiä on korkeintaan kerran viikossa ja muina päivinä masturboin. Olen liian laiska etsimään salaista seksiseuraa ja liian nuuka käymään huorissa.

No asiat vaan meni niin. Seksistä sen verran että aluksi teki aina hirveästi mieli mutta sitten kun päästiin itse asiaan melkein heti alkoi ällöttämään enkä kehdannut joka kerta sanoa miehelle että en mää haluakkaan, SORI.



Meillä ei keskustelut paljoa auttanut, mies ei ymmärtänyt yhtään kuinka väsynyt olin eikä auttanut asiaa ollenkaan. Esim lastenhoidossa tai kaupassa käynnissä. Vasta kun ilmoitin haluavani erota mies todella tajusi kuinka huonosti asiat oli ja ero tuli täytenä yllätyksenä hänelle.



Nykyään uusi mieheni on aivan ihana ja mieletön. Seksi on jotai aivan käsittämätöntä ja tämä uusi mies osaa ja haluaa (välillä jopa liikaa!?) puhua joten meillä ei silleen jää mitään epäselväksi. En mäkään ois uskonu että parempaakin löytyy. Näin jälkikäteen huomaan ex-mieheni käyttäneen mun rakastuneen sokeutta hyväkseen, tosin monessa muussakin asiassa.

Meillä se menee niin että minä haluaisin useammin kun mieheni, ja jos en saa tarpeeksi niin tulen kiukkuseksi kun ampiainen! Mutta vaihtelee kyllä kausittain.

N33

eli vaimoa ei hirveesti kiinnpstanut toi fyysinen kanssakäynti. Ite koitin asiasta keskustella, pyytää, olla hyvä, auttaa kaikin mahdollisin tavoin, tehdä kotityöt jne. vailla mtään vaikutusta. Meillä mentiin sen vähempihaluisen tarpeiden mukaan, kosken nähnyt siinä mitään mieltä, että toinen joutuis fyysistä lähjeisyyttä harjoittamaan vasten tahtoaan; en itsekään siitä mitään irti saisi. Olettasiin, et toi vähempihalukas noin yleisestikin on se, jonka mukaan asiat parisuhteessa rullaa.



Itse sain tuosta tarpeekseni kun puolikin vuotta meni ilman läheisyyttä, ja aloin sitten harrastaa sitä puolta ulkopuolisten kanssa. Mietin, että sehän on tlanteena ideaali kun kumpikin saa juuri sen verran kuin haluaa. Se paransi huomattavasti yleistä ilmapiiriä taloudessa kun ei jatkuvasti ja joka asian yhteydessä takaraivosta ponnahtanut ajatuksiin toi puutteessa eläminen.

Ap;



Kirjoituksesi oli kuin suoraan meiltä muutama vuosi sitten. En tietenkään osaa sanoa mikä voisi toimia teillä, mutta ohessa muutama kokemuspohjainen kommentti. En siis todellakaan väitä että nämä olisi jotakin patenttiratkaisuja tilanteeseenne !!!



Ensinnäkin ihmistä ei voi muuttaa. Miehesi aktiivisuus tulee säilymään ja oma (täysin keskiverto) aktiivisuutesi tulee säilymään läpi elämän. Tämä kannattaa reilusti hyväksyä, sillä tilannetta ei voi muuttaa yrittämällä muuttua tai muuttaa miestäsi. Yritykset muuttaa toista ainoastaan pahentaa tilannetta. Kuten aikaisemmissa kommenteissa jo todettiinkin ei kannata myöskään alkaa feikkaamaan. Mielestäni paras tapa lähteä purkamaan tilannetta on keksiä YHDESSÄ tapoja miten aktiivisempi osapuoli voi purkaa aktiivisuuttaan osana normaalia parisuhdetta / elämää. Miehesi seksuaalisuus voi halutessasi olla myös voimavara joka pitää hänet energisenä ja hyväntuulisena. Miehesi tarvitsee seksuaalista tyydytystä useammin, joten mielestäni hänellä tulee olla se mahdollisuus ilman että hänen tarvii tuntea asiasta minkääntasoista häpeää, syyllisyyttä tai tarvetta salailuun.



Sitten konkretiaa: keksikää yhdessä 5-10 konkreettista miestäsi kiihottavaa seksiaktia joissa sinun rooli on vähäinen tai nolla, mutta jotka on sinulle täysin ok (Masturbointi salaa kiireesti yksin vessassa kädellä ilman mitään visuaalista stimulaatiota on miehelle laiha lohtu). Miehesi tulee hyväksyä nämä aktit vaihtoehdoiksi yhdynnälle ja lopettaa ruinaaminen jos sinä et halua yhdyntää. Ohessa muutama esimerkki (keksikää yhdessä lisää):



* Sovitte että miehesi voi vapaasti katsoa pornoa ja masturboida ilman että loukkaannut tai hänen tarvitsee salailla asiaa.

* Ostatte miehelle Fleshlightin (tai joku muu keinovagina) ja sovitte että hän voi käydä tekemässä sillä joko yksin vessassa, makkarissa, tms tai vaikka olohuoneessa jos lapsi on nukkumassa. Myös sinä voit ehdottaa sitä vaihtoehdoksi yhdynnälle.

* Hierot (puolihuolimattomasti) miehen palleja/pakaroita kun tämä masturboi.

* Annat miehesi katsella pimppiäsi ja esim. laueta häppäreille (mahtava visuaalinen stimulaatio miehelle, nopea eikä vaadi sinulta paljoa)

* Jos et jaksa illalla rakastella sanot kuitenkin miehellesi että olisi kiva jos tämä voisi vähän purkaa paineitaan itsekseen.

* Annat miehesi panna rintojen väliin, otat suihin tai teet käsillä.

* Jos miehesi on avarakatseinen voi kokeilla strap-onia miehen anaaliin, piiskaa, tappeja, tms. Joka ei vaadi sinulta paljoakaan mutta voi olla miehestäsi hyvinkin kiihottavaa ja tyydyttävää.

* jne...



Got the point ? Perheessänne on kyse siitä että miehesi ei tiedä tai uskalla (häpeä, nolouden tunne, pelko ettet hyväksy, tms.) käyttää mitään muuta keinoa purkautumiseen kuin ”perinteisen” seksin jossa naisen on pakko nauttia. Teidän tulee rikkoa tämä asetelma ja sinä voit tarjota ”EI”:n sijaan tilanteeseen sopivia vaihtoehtoja. Tärkeää on että SINÄ PÄÄTÄT kullakin kerralla kuinka paljon haluat osallistua sessioon: haluatko rakastella tai panna, haluatko auttaa miestäsi masturboinnissa, haluatko antaa vähän visuaalista stimulaatiota vai haluatko vain kannustaa miestäsi hoitamaan homman yksin. Mielestäni miehen selibaattiin käskeminen ei ole vaihtoehto. Parisuhteessa ykkösenä on tietysti molempia osapuolia tyydyttävä seksi, mutta tämän lisäksi on myös akteja jotka on tarkoitettu toisen osapuolen ylijäämäpaineiden purkamiseen.



Anonyymi M

olis ollut mulle vaihtoehto. Kuka tahansa varmaan osaa masturboida ja tekeekin niin, eikä siihen parisuhteen toisella puoliskolla mun mielestä ole nokan koputtamista. Mut ei se todellakaan millään muotoa korvaa sitä toisen läheisyyttä ja mukanaoloa, intohimoa, itsensä halutuksi tuntemista. Siks valitsin itse noi ulkopuoliset suhteet, toinen vaihtoehto olis ollut sitten ero.



Ja niinku edellä kirjotin vähän vajaaksi jääneessä kirjoiutksessa, asia omalla kohdalla toimi. Riitely väheni ja toisen ymmärrys ja sietäminen kasvoi erittäin oleellisesti. Kumpikin saa tyydytettyä intohimon ja läheisyyden tarpeensa, eli kumpikin kaiketi on tyytyväinen olotilaansa ja seksi on molempia osapuolia tyydyttävää?



Jossain vaiheessa olin myös eroamassa ja asiasta kerroinkin muiden tapahtuneiden kera, mutta puoliso meni ajatuksesta niin maahan, että ymmärsin henkisen siteemme olevan niin vahvan, etten voi liitosta lähteä. Niinpä asiat jatkuu entiseen malliin, vaimo saa aina kun haluaa ja itse välillä myös muualta. En hänelle niistä kerro kun hän ei niistä halua tietää. Asiat sujuu ja elämä hymyää!

Kirjoitin aiemmin otsikolla "Pattitilanne" osin samasta asiasta.

Itselleni on itsestäänselvyys etteivät halut aina kohtaa ja siksi on välillä osattava olla puhtaasti antava osapuoli ja tehdä kumppani onnelliseksi vaikkei itseä kummemmin himottaisi.

Mieheni ei tätä näkemystä jaa vaan kokee, että tunnelman pitää olla juuri kohdallaan, jotta hän voi lähteä lemmenleikkeihin. Lempi yleensä päättyy hänen laukeamiseensa - minä tarvitsen laukeamiseen muuta kuin yhdynnän. Joten joudun pettymään lähes aina.

Nyt siis päätin lopettaa pillerien syönnin: Oman käden kanssa kun en ehkäisyä tarvitse. Jos miestä himottaa, hän joko huolehtii ehkäisystä vastaisuudessa tai pidättäytyy ja odottelee päivää parempaa - ihan kuten minäkin olen tehnyt jo muutaman vuoden.

Ei hyvä ei, ei mikään ratkaisu, mutta olkoon. En jaksa vongata, odottaa ja pettyä.

Sinäkin AP olet vaan väärän miehen kanssa. Olet tehnyt varman valinnan, hyvän puolison, toimeentulevan nobodyn. Se vaan on niin että oikealle miehelle nainen haluaa olla huora. Siis haluaa pitää miehensä tyytyväisenä ja haluaa aina lisää.



Tuskin voit koskaan pakottaa itseäsi, koska et vaan ole kiinnostunut miehestäsi, vaan siitä mitä hän tarjoaa. Valitettavasti miehesi taitaa olla kuitenkin sen verran kiltti ettei vieraisiinkaan uskalla.



Tämä on yleinen ongelma. Moni suhde on päältä kaunis. Hyvillä miehillä ja iseille on paskin seksielämä, siis kunnes uskaltautuvat ottamaan rakastajattaren.

tuntuu olevan kuitenkin aloittajan ja miehensä välillä. Turha sitä silloin on hyvää parisuhdetta rikkomaan.

Koita seuraavaa: Kun sinun ei tee mieli ja miehesi tekee, ota häneltä housut pois, istuta tietokoneen eteen, pistä pornopätkä pyörimään ja hoida mies joko kädelläsi tai suullasi.

Silloin sinä pysyt koskemattomana mutta miehesi saa ja tuntee, että hänenkin haluistaan välitetään. Silloin kumpikaan ei koe oloaan pakotetuksi ja hän varmaankin uskoo, että et vaan juuri nyt halua yleensä ollenkaan seksiä. Voi antaa lisäksi potkua petipuuhiin kun sinua itseäsi haluttaa.



M50V

En jaksanu lukea noita pitkiä höpötyksiä, mut minä olen ratkaissut niin, et jos ei jompikumpi halua niin sit ei seksiä ole. Silloin on parempi hoitaa yksin se homma. Naisella yleensä haluttomuus on totaalista, ettei halua edes ajatella koko asiaa, niin minä olen kokenut. Sitten kun taas tekee mieli, niin ihan mikä vaan käy suurinpiirtein.



M34

Moi meillä ratkaistaan asiat puhumalla joskus huutamalla, mutta ei koskaan väkivaltaisesti.

Kotityöt jaetaan niin hyvin kun pystytään, samoten raha asiat meillä on kaikki kunnossa. Tottakai tulee kummallekkin sellaisia aikoja ettei jaksa tai pysty, mutta sitten kun sekstaillaan niin se on molemminpuoleista ja melko irstasta seksiä josta kumpikin todella nauttii. Eli toisen huomioiminen on se avain.

Se vaan on niin että oikealle miehelle nainen haluaa olla huora. Siis haluaa pitää miehensä tyytyväisenä ja haluaa aina lisää.



Olin 14 vuotta liitossa miehen kanssa. Seksielämä ok aluksi, mutta hyytyi ja hyytyi. En halunnut miestä ja torjuin. Tyydytin kyllä itseäni aina kun mahdollista. Ekä syynä oli se, että en vain tuntenut tarpeeksi nautintoa hänen kanssaan, enkä ollut tarpeeksi hullaantunut. Hän otti toisen naisen ja erosi minusta.



Nyt minulla on uusi liitto ja mahtava seksielämä. Haluan miestä ja hän minua. Seksiä 1-2 krt päivässä kaikilla mahdollisilla variaatioilla...Rakastan ja jumaloin miestä ja tunne on molemminpuolinen.

Kiitos vastauksista!



Kommentoin sen verran, että masturbointia saa molemmat ihan vapaasti harrastaa ja pornoa saa katsoa, siitä ei ole ollut ikinä edes puhettakaan etteikö se kävisi. Jossain vaiheessa päätinkin, kun olin erityisen katkera ja vihainen, että nyt kieltäydyn yhdynnästä hamaan tulevaisuuteen asti niin kauan että alan itsekin haluta sitä, ja aina kun mies tekee aloitteen seksiin niin tarjoan vain suuseksiä. No ei sekään oikein toiminut, (melkein) joka iltainen suuseksi on miehelle mukavaa (varmasti mukavampaa kuin haluttomana makaavan naisen yksipuolinen rakastelu) mutta minulle aika paljon rankempaa kuin lahnana makaaminen :D, joten katkeroitumiseen se ei tuonut apua, aiheutti lähinnä vain rohtuneet huulet ja kipeän niskan :D.



Nyt on muutama viikko ollut rauhallisempaa seksin suhteen, mies on saanut yhden suuren stressitekijän elämästään pois ja minä olen ollut välillä kipeänä. Huomaan että se tunne että meidän seksuaaliset aktiivisuustasot olisi aivan ääripäissä ja muutenkin olisimme erkaantuneita toisistamme, oli hieman vääristynyt. Siihen vaikutti se että minulla oli päällä (no on edelleen) koko elämääni nähden erityisen outo jakso seksin suhteen synnytyksen jälkeen muuttuneena ja kipuilevana, sitten imetys ja e-pillerit siihen päälle, ja samaan aikaan miehellä oli valtavasti stressiä, jonka takia hän on ollut äksympi ja myös tarvinnut sitä seksiä ja varmaan myös ehdotonta rakkautta enemmän. Nyt kun molemmin puolin tilanne alkaa ainakin väliaikaisesti helpottaa, tuntuu taas että ei tämä mitenkään mahdoton yhtälö ole, koska usein on niin että alan kuitenkin syttyä seksiin vaikka ei alkuun olisi siltä tuntunut, ja onhan tässä aikaa opetella.



Se on ihan totta, pakko myöntää, että en ole himosta sekaisin kun miestäni ajattelen. Seksi ei ole minulle taivaallista, enkä koe olevani korviani myöten rakastunut. On sekin varmaan ihan totta, että puolin ja toisin sopivamman kumppanin kanssa ei olisi mitään tällaisia ongelmia, kiihko roihuaisi ja säilyisi loppuelämän. Olisiko toisen kumppanin kanssa sitten joku muu asia, joka ei natsaa, onhan elämässä paljon muutakin kuin seksi. En halunnut enkä halua edelleenkään jäädä odottelemaan sitä Oikeaa kun en tiedä onko sellaista olemassakaan. Miehessäni on paljon hyvää ihmisenä ja tunnen oloni hänen kanssaan erittäin kotoisaksi, koen että saan olla oma itseni koko ajan, enkä kärsi siitä että seksielämä ei ole niin tyydyttävää kuin se aikuisten saduissa on. Ehkä se vielä jossain vaiheessa muuttu sellaiseksi. Tietysti sitten jos mies jossain vaiheessa saa tarpeekseen minusta, niin tilanne on eri. Nykyisellään en halua meidän suhdetta sabotoida, koska tiedän että minulle tämä on kuitenkin enemmän "ihan sama" asia ja miehelle taas tärkeä.



Oli hyvä että kirjoitin tänne, sain vähän jäsenneltyä ajatuksiani. Minun katkeruuttani ja turhautumista vähentäisi jos tietäisin voivani ihan vapaasti kieltäytyä ja keskeyttää seksin niinä päivinä kun sitä en ehdottomasti halua. Miehen turhaumaa vähentäisi jos niinä muina päivinä olisin enemmän innoissani asiasta. Ja jos tulee jatkossa esimerkiksi synnytyksen jälkeen usean viikon tai kuukauden jakso ilman yhdyntää ja jopa sitä suuseksiä, voimme kehitellä muita keinoja miehelle purkaa paineita. Olettaisin, että jatkossakin - jos saamme lisää lapsia - se synnytyksen jälkeinen vuosi tulee olemaan vaikea. Mutta ehkä tästä nyt lähdetään viisaampina, ja voidaan todeta että se on väliaikaista.

Jokainen parisuhde muuttuu jossain vaiheessa arkiseksi ja intohimo laantuu. Mieheni ja minun parisuhteeni on suhteellisen nuori, mutta silti arki kyllä vaikuttanut seksiin. Mieheni tekee raskasta työtä ja pitkiä päiviä. Lisäksi hän joutuu käyttämään lääkkeitä, jotka sivuoireina vähentävät seksihaluja. Minua kyllä haluttaa useinkin, mutta yleensä seksi tekee kipeää enkä kiihotu tarpeeksi ja nauti seksistä kun sitä harrastetaan. Silti usein minä olen se, joka tekee aloitteen ja yleensä se johtaa seksiin. Rakastelemme yleensä myös aina kun mieheni tekee aloitteen. Nykyisin seksiä on keskimäärin vain 1-2 viikossa. Nautin seksistä siinä suhteessa, että läheisyys ja hetket yhdessä ovat ihania, vaikka seksuaalinen tyydytys yleensä jääkin saamatta. En vain jaksa vääntää rautalangasta, että tarvitsisin paljon esileikkiä ennen seksiä. Hellyyttä ja koskettelua meillä on kyllä muuten paljon, mutta ei seksin aikana. Lähinnä meillä harrastetaan seksiä stressinpurkuna ja jos mieheni nauttii niin se riittää tällä hetkellä minulle. Ehkä joskus jaksan kertoa omista toiveistani miehelleni niin, että seksi muuttuisi suorittamisesta nautinnoksi niin kuin ihan alkuaikoina.

itse taas hankin rakastajattaren, hänellä on sama tilanne kotona. Molemmat saavat näin vain seksiä ja kotona rauha säilyy.

Vaimon taas ei tarvitse "uhrautua" kotona seksille.



M.35

Kai se sopiva kompromissi on kullekin pariskunnalle yksilöllinen. Itse en osaa ajatella että rakastajatar olisi pidemmän päälle parempi ratkaisu kuin se että molemmat tilanteen ja kykyjensä mukaan, omien rajojensa sisällä joustavat yhteisessä seksielämässä, mikä tarkoittaa sitä että välillä joudun "uhrautumaan" seksille ja välillä mies tulee torjutuksi. Tietysti voi olla jossain tapauksessa että molempien rajat ja kyvyt eivät kohtaa ikinä, eli toisen tyytyväisyys vaatisi niin paljon joustoa että toinen on jatkuvasti onneton, ehkä siinä tilanteessa voisi harkita eron ja rakastaja(ttare)n väliltä, jos kaikki muut keinot on jo käytetty.



T. ap