Miesystävä mustasukkainen 7v pojastani, mikä avuksi??

Miksi aloittaa aina uusi keskustelu, kun voisi jatkaa aiheesta samaan ketjuun??

että tuollaisen miehen tulisi olla ex-miesystävä.

mutta sanoisin ettei tuollastamiestä kannata pitää

mutta sanoisin ettei tuollastamiestä kannata pitää

Sinun ensisijainen tehtäväsi on kuitenkin olla äiti tuon ikäiselle lapselle, eikä miesystävän mielialojen jatkuva miettinen.

Kun mies tajuaa, kuinka kiva kaveri lapsesi on, ja pystyy omaksumaan opastavan vanhemman roolin, hänen mustasukkaisuutensa vähenee. Hän tajuaa olevansa miesten sarjan ykkönen ja pystyy sallimaan pojalle poikien sarjan voiton. Kai itsekin olet tehnyt tämän selväksi? Jos haluat pysyvää parisuhdetta, et voi aivan joka kerta asettaa poikaa etusijalle, vaan sinun pitää välillä joustaa myös miehen tarpeiden suuntaan. Perheessä jokaisella on oikeus saada tunne- ja muut tarpeensa tyydytetyiksi. Lapsen ja aikuisen ero on vain siinä, että aikuisen pitäisi osata odottaa ja ymmärtää, että joustaminen on välttämätöntä. Mutta jos miestä ei perheessä lainkaan oteta huomioon niin eihän hän siinä pysy. Joskus se on ollut avioeron syykin, ja siinä tilanteessa uusi mies harvoin pystyy lainkaan kiinnittymään perheeseen. Kun naiselta puuttuu kyky luoda perhe.

miestä tai päinvastoin niin vuodessa huomaat ettei teidänkään suhde oikeasti ole samanhenkinen.

Edellä oli totta, että perhe olette sinä ja mies ja lapset, ei sinä ja lapsi ja siihen mies. Aikuisen pitää olla aikuinen ja ei taantua lapsen edessä itse lapseksi.

jos annat hieman tarkempaa esimerkkiä?

jos annat hieman tarkempaa esimerkkiä?

Tunteilla on se pysyvä ominaisuus, että ne vaihtuvat ja menevät ohi. Myös mustasukkaisuus. Jos ei omin keinoin osaa auttaa perheensä miehiä löytämään yhteistä säveltä ja silti haluaa, että perhe syntyy, niin kannattaa etsiä ulkopuolista apua. En neuvoisi jatkamaan suhdetta, jossa mies on sairaalloisen mustasukkainen naisesta, mutta mustasukkaisuus lapsesta liittyy normaalina asiana uusperheen syntyyn. Sitä on lähes kaikissa uusperheissä ja se menee ohi, kun perhetilanne vakiintuu.

Tunteilla on se pysyvä ominaisuus, että ne vaihtuvat ja menevät ohi. Myös mustasukkaisuus. Jos ei omin keinoin osaa auttaa perheensä miehiä löytämään yhteistä säveltä ja silti haluaa, että perhe syntyy, niin kannattaa etsiä ulkopuolista apua. En neuvoisi jatkamaan suhdetta, jossa mies on sairaalloisen mustasukkainen naisesta, mutta mustasukkaisuus lapsesta liittyy normaalina asiana uusperheen syntyyn. Sitä on lähes kaikissa uusperheissä ja se menee ohi, kun perhetilanne vakiintuu.

normaalia, ainakaan jos sen antaa näkyä tai kuulua! Aikuisen miehen täytyy pystyä analysoimaan ja pohtimaan tunteitaan ilman että 7-vuotiaan täytyy siitä kärsiä millään tavalla. Jos ei mies tähän pysty, ei hän ole oikea mies ensinkään.

Ap ei ole paljastanut tilanteestaan mitään yksityiskohtia.



Minusta on normaalia ja tervettä, jos mies kertoo naisystävälleen tuntevansa mustasukkaisuutta lapsesta. Itsekin olen äitipuolen roolissa avautunut vastaavasta miehelleni. Mieheni pystyi tukemaan minua äitipuolen roolissani ja pääsin tuosta tilanteesta yli. Kun lapsi kiintyi myös minuun ja alkoi etsiä seuraani, ei enää olisi tullut mieleenkään olla hänestä mustasukkainen.



Mutta kuten jo aiemmin sanoin, mustasukkaisuus lapsesta kuuluu lähes jokaisen uusperheen vaiheisiin. Vain jos se jää päälle, on syytä miettiä tilannetta uudestaan.

Kun mies tajuaa, kuinka kiva kaveri lapsesi on, ja pystyy omaksumaan opastavan vanhemman roolin, hänen mustasukkaisuutensa vähenee. Hän tajuaa olevansa miesten sarjan ykkönen ja pystyy sallimaan pojalle poikien sarjan voiton. Kai itsekin olet tehnyt tämän selväksi? Jos haluat pysyvää parisuhdetta, et voi aivan joka kerta asettaa poikaa etusijalle, vaan sinun pitää välillä joustaa myös miehen tarpeiden suuntaan. Perheessä jokaisella on oikeus saada tunne- ja muut tarpeensa tyydytetyiksi. Lapsen ja aikuisen ero on vain siinä, että aikuisen pitäisi osata odottaa ja ymmärtää, että joustaminen on välttämätöntä. Mutta jos miestä ei perheessä lainkaan oteta huomioon niin eihän hän siinä pysy. Joskus se on ollut avioeron syykin, ja siinä tilanteessa uusi mies harvoin pystyy lainkaan kiinnittymään perheeseen. Kun naiselta puuttuu kyky luoda perhe.

Jos alkaa suhteeseen jossa toisella on lapsi, pitää pystyä hyväksymään se, että lapsi tarpeineen menee aikuisen ihmisen edelle.

Lapsi ei voi valita ketä hänen elämäänsä tuodaan ja siksi vanhemmalla on velvollisuus valita kumppaninsa siten, että lapsellakin on perheessä hyvä olla.

Jos jo seurusteluvaiheessa ilmenee mustasukkaisuutta lasta kohtaan, niin tuskin se siitä ainakaan helpottaa kun saman katon alle mennään.

Lapsen täytyy saada tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi omassa kodissaan ja mustasukkaisuus varmasti heijastuu miehen käytökseen ja lapsi kyllä vaistoaa jos hänestä ei pidetä. Saati jos käytös on avoimesti vihamielistä.

Tietenkään äidin ei tarvitse viettää loppuelämäänsä omistautuen vain lapselle, mutta kyllä kumppanin valinnassa pitää huomioida myös mikä on lapselle hyväksi.

varustetun aikuisen ihmisen parisuhteeseen saati sitten lapsisuhteeseen. Jos joka uusperheessä mustasukkaisuutta lapsista ilmenee, eivät nämä aikuiset sitten ole kovinkaan henkisesti kypsiä. Joka taas tietysti on ehkä luonnollistakin, sillä ovat uusperheeseen joutuneet aikaisemman epäkypsän käytöksensä vuoksi.

Ydinperheessä mustasukkaisuus lapsesta ei ole normaalia. Uusperhessä se on sitä jossakin määrin, koska perheiden syntyvaiheet ovat täysin erilaiset. Ydinperheissä vanhemmat saavat ensin tutustua toisiinsa rauhassa kahdestaan, ja lapset syntyvät vasta tähän valmiiseen suhteeseen (yleensä). Lisäksi lapset ovat syntyessään vauvoja, eivät 7-vuotiaita. Uusperheessä lapset ovat mukana jo tutustumisvaiheessa, jolloin aikuisten on huomattavan vaikeaa löytää kahdenkeskistä aikaa nipistämättä sitä lapselta. Tässä ovat läsnä vertailun ja mustasukkaisuuden ainekset aivan luonnostaan ja täysin toisella tasolla kuin ydinperheessä. Kun lapsen kanssa ei ole yhteistä taustaa, kiintymyssuhteen luominen kestää jonkin aikaa, riippuu paljon lapsen iästä, miten nopeasti hän päästää lähelleen ja alkaa luottaa. Kouluikäinen muistaa vielä ydinperheensä yleensä aika hyvin eikä ole valmis heti ottamaan uutta aikuista perheeseen, jolloin kiintyminen hidastuu ja mustasukkaisuudelle jää enemmän tilaa.

Tuo kiintymyssuhde sitten aikanaan sammuttaa mustasukkaisuuden.



Jos en olisi itse elänyt uusperheessä tai seurannut sellista hyvin läheltä, en kävisi herkästi kertomaan, mikä siinä on normaalia ja mikä ei.

Mustasukkaisuus ei kuulu hyvällä itsetunnolla

varustetun aikuisen ihmisen parisuhteeseen saati sitten lapsisuhteeseen. Jos joka uusperheessä mustasukkaisuutta lapsista ilmenee, eivät nämä aikuiset sitten ole kovinkaan henkisesti kypsiä. Joka taas tietysti on ehkä luonnollistakin, sillä ovat uusperheeseen joutuneet aikaisemman epäkypsän käytöksensä vuoksi.

Tuo oli vain yhden itse mustasukaisuudesta kärsineen ihmisen näkemys. Todellakaan ei kuulu normaaliin uusioperheen alkuun mustasukkaisuus toisen osapuolen lapsesta.

Siitä olen samaa mieltä, ettei normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen ole mustasukkainen lapsesta.

Muu kirjoituksesi olikin sitten järjetöntä ja typerää yleistystä.

Todellakaan kaikki uusperheelliset eivät ole epäkypsällä käytöksellään aiheuttaneet ensimmäistä eroaan.