Lue keskustelun säännöt.
Etsiikö nainen alitajuisesti miestä, joka muistuttaa hänen isäänsä?
22.10.2010 |
Mun mies on tosi vilkas ja kova puhumaan ja olen aina tykännyt sellaisista miehistä, en osaisi kuvitella olevani jonkun hiljaisen ja ujon kanssa. Olen monesti ihmetelly ystäväni miehiä, kaikki ovat tosi hiljaisia ja ujoja ja sellaisia, jotka eivät sano vieraille juuri mitään. Ja sellaisia, jotka mieluummin ovat kotona kuin kyläilevät.
Nyt tajusin, että isäni on myös tosi seurallinen ja aina äänessä. Ystäväni isä on selvästi hiljaisempi ja vetäytyvämpi. Onko tässä selitys? Kun mietin muitakin tuttuja, niin monen kohdalla asia tuntuu menevän näin.
Kommentit (24)
ja nyt on mukava puoliso, mutta eivät lainkaan muistuta toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voisi kiinnostua tai olla naismaisen tai tyhmän miehen kanssa.
isäni on älykäs äijä.
Mieheni on persoonallisuudeltaan aivan kuin isäni:rauhallinen, sopivan sosiaalinen, perhekeskeinen, ulkoilmaihminen.
Itse myös valitettavasti muistutan anoppia aika lailla, myös ulkonäöltäni...: D
Moni lapsuudessa kaltoin kohdeltu etsii alitajuisesti puolisokseen esim. alkoholistin, narsistin tai pahoinpitelijän juuri tuon "tuttuuden" vuoksi. Lapsi ei osaa odottaa parempaa tulevaisuudelta, koska menneisyydessä on joutunut kokemaan kovia ja itsetunto on nollassa. Aikuisena lapsuudesta tutut kuviot viehättävät, koska ihminen tietää, miten niissä toimitaan, vaikka ne olisivat kuinka kamalat. Tuttuus rulettaa hyvässä ja pahassa.
minä en tuntenut isääni, mitään kunnon isähahmoakaan ei lapsuuteen kuulu. Eikä mieheni muistuta vähimmässäkään määrin mitään siitä, mitä olen isästäni kuullut.