Facebookista kysymys, jos jou facebooktuttusi kävelee kadulla vastaan
niin pysähdyttekö vaihtmaan siinä kuulumisia? Jos siis kyseessä todellakin ihan vaan tuttu (esim. joku kaverin naapurin serkun pikkuserkku), mutta joku kuitenkin aito "facebook-ystävä" joka tietää sinusta ja elämästäsi ihan kaiken, tietää jokapäiväiset tekemisesi tunnilleen jne.
NIin kuinka paljon juttua riittä jos satutte kadulla törmäämään toisiinne?
Vai tunnistaako ihmiset livenä omia facebook-parhaimpia ystäviään?
Kommentit (16)
Heitän vain huulta ja jaan musiikkia. Voisin tervehtiä kadulla, jos tunnistaisin. Olen poistellut paljon tällaisia tuttavia.
En käytä naamakirjaa kuin viihdefoorumina.
jos sitäkään ja joskus ne on vaan pelkkiä hauskoja videoita tai linkkejä. Luuliko ap että Facebook on joku tosi-tv:n kaltainen juttu?
On mulla jotain kavereita jotka kertoo fb:ssa aina kun ostaa uuden huonekalun tai syö jotain hyvää tai kun menkat alkaa tms mutta sehän nyt on vähän hassua.
Ja ne ovat todellisia ystäviä, joiden kanssa kirjoittelen paljon sähköpostejakin.
Eli tod.näk. halaisin, jos näkisin kaupassa!
vain ystäviäni ja kyllä, jutellaan
vain ystäviäni ja kyllä, jutellaan
Kaikki yli 100 eivät kuitenkaan ole tosiaankaan "sydänystäviä", siksipä en koskaan päivitä statukseen mitään sellaista, mitä ei jokainen ihminen tällä maapallolla saisi minusta tietää.
En ole varma jäisinkö jokaisen kanssa juttelemaan. Riippuu onko kiire. Toki tunnistaisin jokaisen ja morjestaisin ihan ilman febuakin.
Kavereissani on sukulaisia (omaa ikäpolvea), luokkakavereita, opiskelukavereita, työkavereita ja ne parhaat ystävät.
Facebookiin en päivitä elämästäni tietoja kuin aniharvoin.
että nähdään sit illalla facessa :D
Kyllä mä jokaista moikkaisin jos näkisin. Eli ihan jokaisen tunnen, mutta ei todellakaan jokainen ole lähipiiriäni jotka tietävät elämästäni kaiken. Moni ei ole edes nähnyt perhettäni. Jokainen on kyllä "kaveri" jonka kanssa voisin lähteä esim. bilettämään. En tilitä elämääni fb:ssa, pintapuolista päivittelyä ja keskustelua. Henk.koht. jutut menee yksityisviesteinä.
etten tiedä edes millä perusteella se minut kaverikseen pyysi (oltiin ainoastaan samoissa "porukoissa" joskus seiskaluokalla, eikä edes samalla luokalla vaan hän on mua vuoden vanhempi) ja huomasin hänellä olevan monta sataa kaveria. No sitten kävikin niin että näin kaupungilla kyseistä tyyppiä, joka ei moikannut vaan kulki reippaasti ohi. En ole vielä poistanut listaltani, mutta taidan nyt sen tehdä. En itse näe mitään syytä roikuttaa häntä siellä.
Henk.koht. asiat menee toki yksityisviestinä, mutta riittää sitä päivitettävää muutenkin lähes joka päivälle.
ja kuvittelevat että sinne päivitetään joka tunti asioita ja että kaikki kaverin naapurin serkun pikkuserkut pyydetään kaveriksi. Elämä-kortin ottaisin nyt käyttöön.
kadulla joka tapauksessa jotain juttelemaan, jos vaan aikaa on, oli facebookia tai ei. Ja ei, nämä kaverit eivät tiedä kaikkea minusta, koska kirjoittelen sinne vain silloin tällöin niitänäitä. Ei siis mitään salaisuuksia :). Mutta, se täytyy kyllä sanoa, että ilman facebookia juttelemista olisi ehkä vähemmän! Sieltä kuitenkin saattaa löytyä joku jutunjuuri, jonka toinen ottaa puheeksi. Tyyliin "ai sä kävit just Lontoossa, mullakin on tarkoitus mennä sinne kohta". Muuten en ottaisi mitään matkaa tms. esille katujutteluissa.
mun elämästäni kaiken kun en paljoa mitään Facebookkiin laita. Juttua kyllä livenä riittää kaikkien näiden ystävien kanssa kun ovat aitoja ystäviä livenäkin.