miksei koskaan missään muskareissa, vauvajumpissa yms. näy poikkeavia
vauvoja tai lapsia? Eivätkö heidän vanhempansa kehtaa tuoda heitä vai onko heillä omat porukkansa jossa käyvät? Olen aika paljon käynyt ja koskaan ei ole käynyt esim. huulihalkiolasta tai Downin syndroomasta kärsivää. Koska nämä vammat näkyvät päällepäin niin vanhemmat pysyvät poissa? Minusta se on sääli, sekä lasta että vanhempia :(
Kommentit (13)
käyty on ollut ainakin yksi down-lapsi. Täytyy tunnustaa, etten kiinnitä erityisempää huomiota siihen, onko lapsi down vai ei joten en muista tarkasti. Huomio kiinnittyy paremmin siihen ovatko lapset iloisia ja viihtyvätkö.
on usein terapioita tai kuntoutusta, joten monikaan ei varmaan jaksa näiden lisäksi muuta aktiviteettia. Ja isommissa kaupungeissa voi olla omia ryhmiä esim. liikuntarajoitteisille jossa toimitaan vähän eri kaavan mukaan kun tavisryhmissä. Ehkäpä erityislasten äidit kokevat mukavammaksi mennä sellaiseen porukkaan jossa on muita samanlaisia lapsia, saa vertaistukea samalla.
tehdään eka korjausleikkaus jo n.3 kk iässä. Ja ainakaan lievemmissä tapauksissa ei "vikaa" enää sen jälkeen ulkopuolinen varmuudella erota.
Toimintaterapiaa, fysioterapiaa, puheterapiaa... Kaikkea ei ehdi eikä jaksa. Käymme perheenä ahkerasti uimahallissa eikä hävetä, kiitos kysymästä.
vielä muita vaivoja esim. sydänvikoja. Moni muukin erityislapsi tarvitsee jo pienenä leikkaushoitoa. Tälläisessä tapauksessa ei varmaan ihan pienenä lähdetä muskariin tai uimaan. Ja niihin muskareihin täytyy ainakin täällä pääkaupungissa ilmoittautua jo tosi varhain, eli voi hyvinkin mennä ohi, jos alku on hieman tavallista hankalampaa. Ja voin myös kuvitella, että alussa tilanne vaatii totuttelua, eikä silloin ehkä jaksa kohdata muita terveiden lapsen äitejä, itse ainakin ehkä luottaisin silloin mun omien kavereiden tukeen, enkä hakeutuisi niin aktiivisesti tuntemattomien seuraan.
Jotta voisit mitään tuollaista kommentoida, niin saisit vetää kerhoja päätoimisesti.
Jotta voisit mitään tuollaista kommentoida, niin saisit vetää kerhoja päätoimisesti.
Itse olen nähnyt vauvajumpassa mm. nenämahaletkulla ruokittavan lapsen ja jonkinlaisen kehitysvammaisen (ei ollut down, enkä tiedä diagnoosia). Eli on kyllä heitäkin, jotka vammasta huolimatta lähtevät rohkeasti liikkeelle.
Toki eritysryhmille on myös omaa toimintaa ja varsinkin vanhempana varmasti käyvät siellä, etenkin jos lapsi ei pysy muiden tahdissa kehitykseen liittyvissä asioissa - eli ei osaa niitä taitoja, joita esim. muskarissa tai jumpassa osallistuminen vaatisi (vaikeaa laulaa, jos ei osaa yhtään sanaa, tai leikkiä hippaa, jos ei osaa kävellä kunnolla jne).
Ihan pienillä kaikki vammat ei välttämättä näy päällepäin. Huulihalkiot toki, mutta kun ei muutkaan vielä osaa puhua tai kävellä niin suht suuretkin kehitysvammaisuudet eivät välttämättä erotu (ainakaan satunnaisesti näkevälle).
alkavat harrastaa vasta myöhemmällä iällä...
esim. uimista =D
on aika paljon "omia juttuja": fysioterapiaa, puheterapiaa, tukiviittomia tms. Voi olla, ettei siinä viikko-ohjelmaan enää muskareita mahdu.
syömiseen, hengittämiseen, lastaa siellä ja tukea täällä. TOinen juttu on, että vauvavaiheessa voimat kuluu lääkärissä ja terapiassa juoksemiseen ja arjesta selviämiseen, eikä niitä riitä johonkin jumppiin ja sen sellaisiin. Myöhemmin sitten tulee niidenkin aika.
Ainakin minä käyn lapseni kanssa jumpissa, kerhoissa jne, ehkä kaikki eivät huomaa lapseni poikkeavuutta muutoin kun siinä että lapseni on pieni kokoinen ja sitää sitten jaksetaan aina jauhaa, tosin kovin säännöllisesti emme voi näissä käydä kun lapsi usein sairastaa ja meillä on muutenkin fysioterapiat jne.. jutut viikolla.
Muuten nämä kommentit mitä muut vanhemmat antaa lapsestani on "ihania" esim. eihän se haittaa vaikka on pienikokoinen kunhan on terve.. En kyllä ala selittelemään enää lapseni erikoisuutta, nyökyttelen vaan.