Järjen ääni: Jukka Relander - Kirkko ja kadonneet lampaat

http://jukkarelander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49401-kirkko-ja-kadonneet…



Olen jo pariin kertaan kieltäytynyt osallistumasta Ajankohtaisen kakkosen teemailtaan. Se ei ole aito keskustelufoorumi, vaan terveen järjen joukkohauta, jossa 25 osanottajaa on valittu niin, että peräkkäin lausutut toisiinsa liittymättömät näkemykset ovat mahdollisimman kärjekkäitä.



Koska aikaa on osallistujien lukumäärä huomioiden liian vähän, asioita ei voida perustella, eikä puhujien välistä vaihtoa synny. Viime viikon surullisen kuuluisa kakkosen homoilta oli epäonnistuneen tv-keskustelun ylväs monumentti: studiossa istui fiksuja homoja ja toissa vuosituhannelle jämähtäneitä uskonnollisia kiihkoilijoita puhumassa siitä, miten kirkko suhtautuu seksuaalivähemmistöihin. Todella outoa oli se, että kirkon maltillisen enemmistön kantaa koko joukosta edusti vain yksi henkilö, Leena Huovinen.



Siinä teemailta toki onnistui, että keskustelua syntyi.



Ateistit ja fundamentalistit puhuvat kirkosta, jota kumpikaan ei edusta, samalla kun kirkko itse vaikenee, tai huomauttaa häveliäästi, että kyllä täältä löytyy ihan fiksuakin väkeä, tulkaa vaikka katsomaan. Paradoksi on siinä, että ateistien käsitys kirkosta on juuri se, mitä fundamentalistit edustavat, ja jos kirkosta eroaminen jatkuu yhtä kiivaana kuin tähän asti, pian kirkosta myös tulee sen näköinen, miksi ateistit sitä nyt luulevat.



Teemaillan porukka ei todellakaan ollut kirkon valtavirtaa. Päivi Räsänen kuuluu viidesläisiin, joka nousi ja kasvoi 60-lukulaisen liberalisaation vastavoimana. Kirkon vanhoillisista löytyy myös perinteisempien herätysliikkeiden väkeä, kuten lestadiolaisia, rukoilevaisia ja evankeelisiä. Jonkin verran joukossa on myös helluntailaisia, joiden vaikutus on ollut vahva kristillisdemokraattisessa puolueessa. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Sari Eassayah ja Bjarne Kallis.



Koko vanhoillista porukkaa yhdistää ajatus siitä, että seksuaalisuus sinällään on syntiä, paitsi silloin, kun seksiä harrastetaan kirkon siunauksella avioliitossa. Ja avioliitto taas halutaan tulkita vain miehen ja naisen väliseksi siteeksi, joka on solmittu lisääntymistarkoituksessa. Kakkosen teemailta onnistui synnyttämään vaikutelman että tämä on myös kirkon kanta.



Se ei mene näin. Nykykirkko suhtautuu laumaansa aika lempeästi, ja jos kirkon jäsenten maltillinen valtavirta todella myös äänestäisi seurakuntavaaleissa, kirkon hallintoelinten ei tarvitsisi enää myötäillä aktiivista konservatiivista vähemmistöä. Nyt tarvitsee, koska pohjoisen lahkolaisilla on lukumääräänsä nähden suhteettoman paljon valtaa kirkkohallituksessa.



Itse näen, että kirkon viesti on jossain aivan muualla kuin seksuaalimoraalissa, ja ihmettelen, miksi fundamentalistit ajattelevat koko ajan vain seksiä kun puhuvat uskonnostaan. Kristinusko on oppi armosta ja anteeksiannosta, lähimmäisen rakkaudesta ja siitä, että hyvää ei voi ansaita itselleen omin teoin. Se kannattaisi räsäsläistenkin muistaa, ennen kuin alkavat tuomitsemaan kokonaista väestöryhmää heidän olemuksensa takia.



Kristinuskon lempeästä sanomasta ei fundamentalistien puheissa näy jälkeäkään. Kuluneen viikon aikana käytyjä keskusteluita seuratessa on ennemminkin tullut mieleen, että vanhoilliset muodostavat jonkinlaisen mystisen pakanakultin, jossa kumarretaan kiiltokuvia ja totellaan esi-isiä. En oikein ymmärrä, mitä tekemistä tällä porukalla on kristinuskon kanssa.



Huolellisesti valikoiden Uudesta Testamentista voi toki uloslukea sen, että homous on syntiä. Mutta silloin pitää loikkia aika monen sivun yli. Jos teksteihin perehtyy vähän huolellisemmin, huomaa aika pian, että kristittyjen pyhässä tekstissä kyse ei ole hyväksyttävien ja tuomittavien asioiden luettelosta.



Kristinuskon pointti on suunnilleen tämä: ihminen on ahne ja liha on heikko. Ihmisen itsekkyys ja halu omaan hyvään on juuri se, jota raamatussa kutsutaan synniksi. Ja ideana on, että armo - ja vain armo - pelastaa näistä.



Uusi testamentti on itseasiassa perustaltaan antieettinen: sen mukaan pahantekijät palkitaan rakkaudella ja rangaistus synnistä on armo.



Itse olen sitä mieltä, että ajankohtaisen kakkosen lähetyksessä toista poskeaan kääntänyt Oras Tynkkynen on parempi kristitty kuin tuomiotaan jylissyt Päivi Räsänen, kuului Oras sitten kirkkoon tai ei.



Lahkolaisen tuomitseminen ja suvaitsemattomuus muodostavat jokseenkin symmetrisen pelikuvan sille kristinuskolle, jonka olen itse oppinut tuntemaan, ja jota uskossa olemattomana tarkkailijana kirkossa arvostan.



En ole koskaan äänestänyt seurakuntavaaleissa, mutta seuraavissa aion tehdä sen. Kirkkoa ei saa jättää vain niille, jotka tulkitsevat koko kristillisen tradition omista ennakkoluuloistaan käsin.



Maltillinen, lempeä ja salliva kirkko voisi parhaimmillaan olla mahtava foorumi sellaisille keskusteluille, joita emme tieteen ja rahan käsitteistöllä osaa käydä. Jos kirkko jätetään lahkolaisille, juuri me maltilliset ja vähemmän uskonnolliset ihmiset menetämme eniten, tai ainakin toiseksi eniten niiden homojen jälkeen, jotka kokevat kirkon omakseen. Heitä haluan tukea.