Tuleeko ainokaisista lapsista huonoja ihmisiä?

minusta ainakin tuli. Loukkaannun kun minua kohdellaan halventavasti. Koen että mun täytyis perustella olemiseni jotenkin. Olen täysin hyödytön.

tulee lapsiluvusta riippumatta. Muut tekijät vaikuttaa. Pakko kuitenkin todeta, että ikävä kyllä hirveän moni ainokainen suree kovasti lapsena ja aikuisena sitä ettei ole sisaruksia. Itse ajattelen sisaruuden tuovan lapselle valtavasti rikkautta, en niinkään tiettyjä ominaisuuksia. Olenkin kolmesta lapsestani todella kiitollinen. Joka ikinen on tullut isoilla lapsettomuushoidoilla ja vasta useammalla yrityksellä. Ettäminulle ei koskaan ole ollut lainkaan selvää että saisin enemmän kuin yhden ainokaisen.

minulla ei ole sisaruksia ja lapsellani ei ole sisaruksia. Huvittaa se, että meitä ainokaisia niin säälitään. Minulle ainakin ainokaisuus on tuonut valtavasti henkistä vahvuutta ja olen siitä kiitollinen. Asioista voi nähdä myönteiset puolet, jos haluaa. Maailman kaikki ihmiset eivät ole minun elämästäni pois. En minä koe olevani yksin enkä yksinäinen. En ole koskaan kaivannut sisarusta, en lapsena enkä nyt aikuisenakaan sisarusta kaipaa, sillä tämä on minun elämäni kuvio ja sen on kuulunut mennä näin.

taakka, tiedän useita tapauksia, jossa sisarusten väliset ristiriidat ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi...

Lapsen sosiaalisuus ei tosiaankaan ole kiinni siitä, onko sisaruksia vai ei.

Mulla oli lukiossa kaveri, joka oli ison sisaruskatraan nuorin, ja koko ikänä pikku prinsessana paapottu, myönsi sen istekin. meiltä meni välit, kun pääsin lukion jälkeen suoraan opiskelemaan, hän ei... Minä luin ahkerasti, hän ei lainkaan. Ja silti oli niiiiiin väääärin, että mä pääsin, hän ei.

Niin, muistiko sanoa, että synnyin ainoana lapsena liki nelikymppisille vanhemmille, jotka oli 70-luvun alkupuoliskon lääketiede tuominnut ikuisesti lapsettomiksi...

En siis mitenkään väitä, että kaikki kuopukset olisivat kauheita tai ainokaiset ahkeria, mutta oli pakko antaa omakohtainen kokemus. Ainoiden lasten leimaaminen raivostuttaa todella paljon.

Onko mielestäne ok syyttää lasta vanhempien valinnoista? Minusta ei, mutta niinhän se ainokaisten kohdalla usein menee.

Ihan yksinkertaisesti" empiirisen tutkimuksen" perusteella ainokaisista tulee oikein hyviä ihmisiä. Kaikki tuntemani ainokaiset ovat mukavia, empaattisia, nykyisin perheellisiä kaikki aikuisiksi ehtineet.



Mutta eihän sillä sisarusten määrällä ole mitään tekemistä huonouden tai hyvyyden kanssa...

Omani on ainokainen. Ei kyllä ole kaivannut sisaruksia, ainakaan vielä.

Tiedän sekä kamalia ainokaisia että ihania. Kamalia sisaruksellisia että ihania.

Joten omakohtaisen kokemuksen mukaan ei sisarusten lukumäärällä ole merkitystä.



Ainokaista on turha sääliä. Minusta kamalampaa olisi hankkia lapsia lisää vain velvollisuudentunnosta tai seuraksi esikoiselle.