Tuleeko ainokaisista lapsista huonoja ihmisiä?

ystävälläni on ainoat lapset miehinä, eivätkä ole ollenkaan huonoja.

ihmisiä ainakin... meillä on töissä pari tälläistä "ainoaa lasta" ja en tule kummankaan kanssa toimeen. Itseasiassa kun tarkemmin mietin niin harva niitten kanssa tulee toimeen.



Aina ovat suunapäänä menemässä minä minä tyyliin, kaikki on ihan samaa kun heiltähän työvuoro loppuu ihan just niin ei heitä huvita siivota tai järjestellä paikkoja... Ja auta armias jos uskallat heille sanoa vastaan niin sinä olet se paha kun et olekaan samaa mieltä kuin HÄN.

Ei ainakaan minusta tullut. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että ainoikaiset ovat usein hyväkäytöksisiä ja oppivat sosiaalisiksi. Täytyyhän sitä oppia, kun seuraa ei ole kotona.

ainokaisia kuin inhottavia. Ikävimmät tuntemani ihmiset eivät edes ole ainokaisia.



Ihminen oppii hyvät sosiaaliset taidot muuallakin kuin oman perheen sisällä.

on erittäin mukava ja sosiaalinen, kaikkien kanssa toimeentuleva.

mutta ehkä hieman itsekeskeisiä. Tämänkin aika ja elämä korjaavat - kantapään kautta ( :



Itse olen elänyt ainoan lapsen asemassa (iltatähti) ja olen kiltti, mukava, rauhaarakastava, sosiaalinen, kaikille hyvää tahtova ja itsekäs ( :



Tunnen kyllä muutaman neitosen, jotka ovat saaneet kaiken. Ovat näitä kyynärpäät edellä -naisia. Itsekkyyteni kalpenee näiden rouvien (35 v) rinnalla.

että en itse asiassa tunne ainokaisia.

On sellaisia serkkuja, mutta ei ole vuosiin tullut oltua tekemisssä heidän kanssaan. Yhden muistan kouluajoilta. En siis tiedä, millaisia ovat. Sen vaan, että yksi serkkuni halusi ehdottomasti vähintään kaksi lasta, niin harmitti kun ei sisarusta ollut.

ainoat lapset ovat ihan yhtä sosiaalisia kuin sisaruksien kanssa kasvaneet. Itse asiassa moni sisarusparvessa kasvanut on itsekkäämpi, kuin ainoa lapsi, on joutunut tappelemaan paljon kaikesta(herkut, lahjat, huomio jne) Itsellä rakas sisko, lapseni on ainoa lapsi ja saanut paljon kiitosta koulussa, ottaa toiset huomioon, on sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.

ihan yhtä hyviä kuin sun ainoakainen

olen epäsosiaalinen, enkä ole ns tiimityöntekijä. Vetäydyn ryhmässä, enkä osaa ottaa kontaktia. Viihdyn hyvin yksin ja tarvitsen tilaa ympärilleni.

Olen myös huono ottamaan apua vastaan, haluan tehdä asiat itse.



Olen kuitenkin ystävällinen ja herkkä, koen, että tulen helposti loukatuksi/loukkaannun.

Minusta olisi hyvä jos perheessä olisi useampi lapsi. Itselläni onkin neljä.



Varsinkin nyt aikuisena olen todella paljon kaivannut sisaruksia ja nyt vasta ymmärtänyt, omia lapsia katsellessani, kuinka paljosta olen jäänyt paitsi.

En väittänyt, etteikö isossa sisarusparvessa kasvanut voisi olla sosiaalinen ja hyväkäytöksinen... hoh hoijaa

tyyppi. ei osaa jakaa ja ottaa varmaan aina sen"parhaan ja isoimman" itse. Ei koskaan ajattele että voisi joku muu olla vuorollaan ekana. Aika rasittavaa joskus. Ei ole oppinut jakamaan ja ajattelemaan muita, sen huomaa kyllä kaikessa.

Seuramies kyllä on, ei siinä mitään, kotona ei paljoa puhele, muuta kuin omista asioistaan....

taakka, tiedän useita tapauksia, jossa sisarusten väliset ristiriidat ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi...



Lapsen sosiaalisuus ei tosiaankaan ole kiinni siitä, onko sisaruksia vai ei.

sosiaalisempia ja lempeämpiä. Pahimmat ovat niitä, joilla on 5 tai enemmän sisarusta ja joka asiasta joutunut tappelemaan kyynärpäätekniikalla. Itse en ole ainoa, 2 veljeä on, joiden kanssa en ole koskaan ollut läheinen.

opitaan kyynärpäiden käyttöä ja kateutta...just näitä, mitä luetaan vanhan mantran mukaan ainokaisten synneiksi ; )

mutta en koe olevani huonompi kuin muutkaan. Lapsena kovasti toivoin sisaruksia ja olin väliin yksinäinen vaikka kavereita kyllä oli. Haaveilin isosta perheestä ja nyt omia lapsia on 4 :)

Tutkimusten mukaanhan sosiaalisuuten ei ole sisaruksilla vaikutusta ja ainokaisilla on ystäviä yhtä paljon kuin muillakin.



EIköhän lapsen KASVATUS ole avainasemassa. Tunnen karmeita ainokaisia, mutta myös karmeita isossa sisarusparvessa kasvaneita. Tunnen ihania ainokaisia ja myös ihania isossa sisarusparvessa kasvaneita. Ei varmaan ole tarvetta yleistää tässäkään suuntaan tai toiseen.

olen epäsosiaalinen, enkä ole ns tiimityöntekijä. Vetäydyn ryhmässä, enkä osaa ottaa kontaktia. Viihdyn hyvin yksin ja tarvitsen tilaa ympärilleni.

Olen myös huono ottamaan apua vastaan, haluan tehdä asiat itse.

Olen kuitenkin ystävällinen ja herkkä, koen, että tulen helposti loukatuksi/loukkaannun.

Minusta olisi hyvä jos perheessä olisi useampi lapsi. Itselläni onkin neljä.

Varsinkin nyt aikuisena olen todella paljon kaivannut sisaruksia ja nyt vasta ymmärtänyt, omia lapsia katsellessani, kuinka paljosta olen jäänyt paitsi.

ja olen seitsenlapsisen perheen kuudes.

Uskon, että suurin vaikutin on elämä itse, tai sitten synnynnäinen persoonallisuus.

iltatähti ja tietyllä tavalla itsekäs, vaikken muille pahaa tahdokaan. Olen myös tottunut omaan rauhaan, mistä on äitinä ollessa harmia...



Lapseni ovat syntyneet neljän vuoden ikäerolla eli isompi ehti olla ainokaisena joitain vuosia. Pienenä hän oli tosi rauhallinen, ei ikinä kerhoissa kiusannut muita jne. Kun kuopus syntyi, kuoriutui esikoisesta aikamoinen riiviö :( On mielenkiintoista ajatella, että milloin se luonteen "yöpuoli" olisi tullut esiin, jos vauvaa ei olisi tullut. Esikoinen on "elä ja anna toistenkin elää" -luonteinen eli kerhoissa ja koulussa hän ei myöhemminkään ole haastanut riitaa tms., mutta sitä hän EI SIEDÄ, että hänen leikkeihinsä ja tekemisiinsä puututaan. Ja kuopushan puuttuu :( Kuopus osaa luovia ihmisten seassa huomattavasti paremmin, hän ymmärtää nopeasti toisten tunteita.

tulee lapsiluvusta riippumatta. Muut tekijät vaikuttaa. Pakko kuitenkin todeta, että ikävä kyllä hirveän moni ainokainen suree kovasti lapsena ja aikuisena sitä ettei ole sisaruksia.



Itse ajattelen sisaruuden tuovan lapselle valtavasti rikkautta, en niinkään tiettyjä ominaisuuksia. Olenkin kolmesta lapsestani todella kiitollinen. Joka ikinen on tullut isoilla lapsettomuushoidoilla ja vasta useammalla yrityksellä. Ettäminulle ei koskaan ole ollut lainkaan selvää että saisin enemmän kuin yhden ainokaisen.