esimurkkuikäisen raivo

Mutta erittäin rajulta teillä kuulostaa!



Minkä ikäinen tämä esimurkku on?

yksi kaverini meni lapsensa kanssa tuon takia lastenpsykalle. Oli hyvä juttu. Lapsi kävi 2-3v terapiassa ja on ihan mukava 16v, ikäisekseen tasainen ja fiksu nuori mies, osaa jutella ongelmistaan ja ajatuksistaan.

On tavallisesti oikein aurinkoinen, sosiaalinen, reipas lapsi, jolla on paljon kavereita. Osaa pyytää kyllä anteeksikin ja sopia asiat ja jutella niistä aina jälkeenpäin. Viimeiset kuukaudet ovat olleet hankalia, näitä raivonpuuskia tulee n. 3-4/viikko ja ihan pikkuasioista.

koska lapsen ei saisi antaa karata päälle. Ja jos siltä ei omin keinoin voi välttyä, ulkopuolinen apu voi laukaista. Senhän ei tarvitse vaatia kuin pari käyntikertaa, niin lapsi huomaa, että vanhemmat on tosissaan.



Se että pääsee usein kimppuun, muuttaa käsitystä itsestä, se siinä haitallisinta on.

On aika nuori saamaan hormonihuuruisia raiavreita. Onko lapsella jotakin ongelmia koulussa/kotona tai muualla, josta et tiedä? Vai onko lapsi aina ollut temperamentiltaan "räjähtävä"? Oletteko saaneet juteltua lapsen kanssa?



Omalla esikoisellani alkoi esiteiniraivarit 11-vuotiaana. Lähinnä se oli huutoa ja raivoamista, rumaa kielenkäyttöä. Kohtaukset alkoivat aika mitättömistä asioista, itsehillintä oli välillä' aika hukassa lapsella. Tilanteiden rauhoituttua aina juteltiin asiasta, todella huonosta käytöksestä seurasi joku sanktio (ei esim. saanut lähteä kaverille).



Nyt lapsi on 13-v ja paljon, paljon rauhallisempi, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla pahassa murkkuiässä. Näin jälkikäteen lapsi on itse sanonut, että kaksi edellistä vuotta koulussa oli aivan kamalia ja se näkyi sitten kotona raivareina. Koulussa oli kiusaamista, lähinnä henkistä, toisilta saman luokan tytöiltä. Sellaista, jota yksikään opettaja ei huomaa ja johon on käytännössä mahdoton puuttua, kun on yhden lapsen sana toista vastaan. Tilanne helpottui, kun yläasteellee siirtymisen myötä luokats ekoittuivat ja lapsi pääsi eri luokalle kuin nämä kiusaajat ja sai uusia kavereita.



Selvitä vielä, ettei lapsellasi ole kyse mistään kiusaamisesta tai vastaavasta, joka purkautuu sitten kotona.

Mutta sen verran mitä olen yrittänyt tilannetta selvittää, niin mitään isompia kiusaamisia ei tuntuisi olevan. En tiedä.

Kyllä hän on luonteeltaan muutenkin aika räiskyvää tyyppiä ja toisaalta näyttää sen hyvänmielenkin ja tykkäämisen hyvin selvästi.

Hyvin hän mielestäni aina jälkikäteen pohtii sitä raivoa ja tunteitaan siinä raivon hetkellä. Hän tasan tietää, että niin ei voi käyttäytyä ja sanktion hänkin siitä saa, just tyyliin, että kaverin luo ei voi mennä tms.