katsoin äsken silminnäkijää, jossa
aiheena kahden työn tekeminen taloudellisen pakon edessä.
tuli niin huono omatunto siitä, että vihaan omaa keskipalkkaista toimistoduuniani. mullahan on asiat hyvin, periaatteessa, mutta siltikin työt on yhtä skeidaa...
Kommentit (4)
aiheena kahden työn tekeminen taloudellisen pakon edessä.
tuli niin huono omatunto siitä, että vihaan omaa keskipalkkaista toimistoduuniani. mullahan on asiat hyvin, periaatteessa, mutta siltikin työt on yhtä skeidaa...
annettu siitä miten osa-aikaiset joutuvat tulojen vähyyden vuoksi tekemään kahta työtä. ja muutenkin kaupan alalla osa-aikaisten kohtelu vaikuttaa ohjelman perusteella ala-arvoiselta.
aiheena kahden työn tekeminen taloudellisen pakon edessä.
tuli niin huono omatunto siitä, että vihaan omaa keskipalkkaista toimistoduuniani. mullahan on asiat hyvin, periaatteessa, mutta siltikin työt on yhtä skeidaa...
annettu siitä miten osa-aikaiset joutuvat tulojen vähyyden vuoksi tekemään kahta työtä. ja muutenkin kaupan alalla osa-aikaisten kohtelu vaikuttaa ohjelman perusteella ala-arvoiselta.
Itse teen oman duunin lisäksi muutamia yövuoroja/ viikonloppuja ihan vaan sen vuoksi, että nautin keikkapaikoista joissa teen keikkaa ja niillä rahoilla matkustellaan pari-kolme kertaa vuodessa kaukomatkoja :) Meillä sosiaalialalla keikkojen tekeminen on enemmän sääntö kuin poikkeus vaikkei rahallista pakkoa olekaan.
aiheena kahden työn tekeminen taloudellisen pakon edessä. tuli niin huono omatunto siitä, että vihaan omaa keskipalkkaista toimistoduuniani. mullahan on asiat hyvin, periaatteessa, mutta siltikin työt on yhtä skeidaa...