Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa pliiiis. Eskarilaisen nukahtamisongelmat!
18.10.2010 |
Hei!
Alan olla todella epätoivonen. Mulla on kaksi ihanaa lasta. Toinen koululainen, toinen eskarilainen. Illat ja nukkuminen on jostain syystä ollut meillä jo 4 vuotta (!!) todella vaikeita. Meillä nukutaan aikaisintaan klo. 22.30. Olen kokeillut kaikkea mitä aina neuvotaan: ulkoilua, rauhottumista, iltasatua, laulua ja vaikka mitä. Eskarilainen ei pysty rauhottumaan vaan pitää itseään ihan väkisin hereillä kunnes suorastaan "tipahtaa" yliväsyneenä nukkumaan. Eli ei edes suostu sänkyyn, vaan hyppii. Kuitenkin hän itsekin tiedostaa, että nukkua pitäisi mutta ei vaan rauhotu. Ei osaa siihen sanoa mitään syytäkään.
Tilanne ahdistaa itseä jo todella paljon. Ennen (siis joskus yli 4 vuotta sitten) tilanne oli paljon rauhallisempi. Laulettiin, luettiin, silitettiin ja sitten tulikin uni. Nyt illat pelottaa jo minuakin niin, että alan pelkäämään sitä taistelua monta tuntia ennen nukahtamista.
Hermoja repii sekin, että yhtään ei ole rauhallista omaa aikaa. Paitsi yöllä myöhään, jos jaksaa itsekään valvoa. Herätään kuitenkin klo 7 aamulla kouluihin ja kuten arvata saattaa TODELLA väsyneinä.
Pahinta on se, kun ei omat hermot enää meinaa jaksaa, vaan iltaisin tekisi mieli olla jossakin aivan muualla tämän monta tuntia kestävät nukkumiskamppailun ajan.
Kommentit (22)
Sitä syötiin reilu vuosi ja sitten alkoi helpottaa. Ennen sen käyttöön ottoa iltayöt olivat yhtä tuskaa, poika itki usein jo itsekin, että miksi uni ei tule. Sitten melatoniinin tarve loppui yhtäkkiä, nyt käytetään vain satunnaisesti.
Meilläkin aikuisen vieressä oli helpompi nukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Moi,
minulla oli vastaavia nukahtamisongelmia melkein 5-vuotiaan kanssa. Ongelmat johtuivat painajaisunista ja luultavasti myös kiusaamisesta päiväkodissa (jälkimmäinen asia onneksi selvitetty jo).
Ratkaisin asian siirtämällä pojan omaan sänkyymme nukkumaan. Siellä ei pelottanut - hän nukahti itse joka kerta, eika tarvinnut olla vieressä istumassa tai juosta 58 kertaa laittamaan lapsi takaisin sänkyyn. Me vanhemmat tulimme myöhemmin omia aikojamme nukkumaan pojan viereen. Pojan nukahtaminen aikaistui melkein kahdella tunnilla!
Puolen vuoden jälkeen poika halusi itse siirtyä omaan sänkyynsä takaisin. Kaikki meni hyvin eikä nukkumisongelmia ei enää ole.
Toki ymmärrän että tämä ratkaisu ei kaikille sovi, mutta meillä se ratkaisi uniongelman täysin. Toisinaan poika kipittää yöllä viereemme, mutta se on meillä sallittua.
Ai niin, painajaisunien pelosta koetimme päästä eroon myös piirtämällä painajaisen mörön kuvan ja laittamalla sen pulloon, korkki tiukasti kiinni. Pulloa säilytettiin parvekkeella. Pojalle oli selvä, ettei mörkö pullosta mitenkään päässyt uniin häiritsemään.