Lue keskustelun säännöt.
Sittenkin hetero? :(
18.10.2010 |
Olen elänyt naisen kanssa parisuhteessa kuutisen vuotta. Hän oli ensimmäinen naiseni ja rakastuimme pian tapaamisemme jälkeen. Hänellä oli ollut sekä mies- että naissuhteita. Kiihkeää seksiä oli ehkä ekat pari vuotta. Minä sain lääkityksen, jonka seurauksena haluni hävisivät lähes täysin. Lääkitys loppui, mutta intohimo ei palannut. Elämme oikein sujuvasti yhdessä, olemme hyvät ystävät ja tuntuu ihanalta jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta seksiä en enää halua. :(
Olen luullut, että vika on minussa, en ole tuntenut tarvetta tai halua seksiin pitkään aikaan, kenenkään kanssa. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut seksuaalisuuteni taas heränneen, ja valitettavasti se kohdistuu miehiin. Voiko tästä enää rakentaa kaikinpuolin toimivaa parisuhdetta puolisooni? Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä hänen kanssaan. Sain tämän vihdoin sanottua ääneen, ja alkujärkytyksen jälkeen puolisoni sanoi vielä haluavansa yrittää. Onhan meidän suhteestamme hävinnyt muutakin, sellainen tunneyhteys, ja sitä hän olisi valmis kehittämään. Ei sillä seksillä kuulemma niin väliä. Mutta kannattaako suhdetta edes kehittää, jos tietää, ettei siinä tule olemaan seksiä. Puolisoni kuulemma haluaa minua edelleen.
Tämä on todella raskas tilanne! Tilannetta vaikeuttaa myös se, että meillä on pieni lapsi.
Olen jo kolmekymppinen, joten pitäisi kai jo olla sinut seksuaalisuutensa kanssa... Mutta kuusi vuotta sitten näin ei välttämättä ollut.
Kommentit (11)
niin en pysty asettumaan siinä mielessä sun tilanteeseen, mutta jos ajattelisin että olen miehen kanssa ollut pitkään suhteessa joss a seksiä ei ole ollut pitkään aikaan niin kyllä siitä tulis aika iso ongelma suhteelle. Kyllä ihminen tarvii seksiä. Ja hyvässä parisuhteessa sitä on. Sanot että teidän suhteesta on hävinnyt tunneyhteys. No mun mielestä se on sitä samaa asiaa. Mun näkemyksen mukaan ei sulla ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko rakennat uudelleen seksiyhteyden ja sitä kautta tunneyhteyden nykyiseen puolisoosi tai jos et siihen pysty niin lähdet miettimään omia polkujasi millaiseen suhteeseen oikein haluat ja kenen kanssa. Miten tämä lapsi on tullut teille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla heräsi homoeroottisia haluja raskauden myötä, ennen olin täyshetero.
Olitko sinä raskaana? Hormoniheilahtelut voivat tehdä kummia juttuja.
En osaa välttämättä neuvoa tai ottaa kantaa muutenkaan, mutta huojennuin siitä, että en ole ainoa, joka kamppailee seksuaalisuutensa kanssa. Olen itse nyt ensimmäistä kertaa naisen kanssa suhteessa ja pohdin, että vaikka seksi hänen kanssaan riittää minulle nyt, riittääkö se jatkossa? Alanko himoitsemaan miehiä uudelleen? Pidän miehiä edelleen seksikkäinä ja ajatus siitä, etten koskaan olisi enää miehen kanssa, ahdistaa jonkin verran. En siis osaa sanoa tilanteestanne, mutta huolestuttavaa on se, ettet halua häneen koskea. Omassa suhteessani seksi on yksipuolista, toinen nauttii kun saa tyydyttää minua, eikä painosta minua koskemaan häntä. Näin se ei kuitenkaan voi mielestäni jatkua, joten jos en tule olemaan halukas koskemaan häneen jatkossa, pelkäänpä, että suhteellamme ei ole tulevaisuutta.
Eli bissen puolelle kai se sitten kallistuu. Ei minulla ainakaan sukupuoli sinänsä vaikuta, vaan ihminen. Ja jos vastaan tulee johonkin aikaan vain kiinnostavia miehiä, tilanne voi olla heteromainen ;)
Minusta sinulla on kaksi eri asiaa: tunnetko vetoa kumppaniisi ja miksi et. Ja se, kuka kiinnostaa. En jaksa uskoa, että olet muuttunut 100 % heteroksi noin vaan, nyt vaan on vaihe, jossa siltä tuntuu. Mutta jos puolisosi ei nappaa, asialle pitää tehdä jotain.
Kokeilkaa rauhassa. Ei se heterokaan ole aina kiinnostunut omasta miehestään, vaan elämässä on jaksoja ja vaiheita. Ei kannata erota, ennekuin on tehnyt kohtuullisen työn oman suhteen selvittämiseen (puolison väkivaltaisuus ja muu poislukien tietysti)
että ei tosiaankaan olisi voinut vähempää kiinnostaa seksi silloin kun lapset olivat ihan pieniä ja aiemmin Cipramil vei multa kaiken seksidraivin tyystin.
Uskoisin että kyllä se voi palailla. Jos kerran joskus ennen oli kiihkeää niin ei se kyky hyvään seksiin puolisosi kanssa nyt yhtäkkiä ole mihinkään kadonnut, se on vaan nyt piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mäkin jäin miettimään, meilläkin oli alkuun aika yksipuolista, mutta jossain vaiheessa mäkin rohkaistuin. Kuitenkaan en voi olla miettimättä, että olenko vain ollut liikaa seksin vietävissä. Tarkoitan, että sehän nyt on selvää, että seksi on naisen kanssa tyydyttävämpää. ;) (Varsinkin tällaiselle ihmiselle, joka ei saa yhdynnässä orgasmia...) Nyt en oikein tiedä onko intohimo ollut silloinkaan todellista. Tai siis onhan se todellista, mutta... Äh, vaikea selittää.
Omassa suhteessani seksi on yksipuolista, toinen nauttii kun saa tyydyttää minua, eikä painosta minua koskemaan häntä. Näin se ei kuitenkaan voi mielestäni jatkua, joten jos en tule olemaan halukas koskemaan häneen jatkossa, pelkäänpä, että suhteellamme ei ole tulevaisuutta.
Ja minä olen lapsen kantanut ja synnyttänyt. Selvää on, että jotain täytyy tehdä. Nyt kun asia on sanottu ääneen, on tästä mahdollisuus edetäkin.
että onhan tässä muutakin kuin seksin puute. En vain oikein tiedä mikä on syy ja mikä seuraus. Olemme aika erilaisia ihmisiä, aiemmin se on tasapainottanut meitä paljon, ja olemme oppineet toisiltamme piirteitä, joita itseltä puuttuu.
Tykkäämme kuitenkin tehdä eri asioita. Mä tykkäisin esim. istuskella kahviloissa, käydä leffassa, lähteä päivälliselle ystävien luo tms. Puolisoni taas käy mieluummin telttailemassa tai järjestää jotain muuta ohjelmaa itselleen.
Olemme hyvä tiimi, viihdymme yhdessä ja arki pyörii hyvin. Rakastamme lastamme. Mutta olemmekohan sittenkin liian erilaisia? Hän on valmis tekemään töitä sen yhteyden löytämiseksi, mutta enhän minä voi pakottaa häntä tekemään asioita, mistä hän ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mulla ja mun miehellä on ihan sama tilanne, että tykätään tehdä ihan erilaisia asioita. Se on ongelma. Toivoisin että mies nauttisi samoista asioista kuin minä, koska nyt jos hän "suostuu" mukaan tiedän ettei hän oikeasti tykkää vaan tekee vain mun mieliksi ja se vie osan omastakin ilosta.
Olemme aika erilaisia ihmisiä, aiemmin se on tasapainottanut meitä paljon, ja olemme oppineet toisiltamme piirteitä, joita itseltä puuttuu.
Tykkäämme kuitenkin tehdä eri asioita. Mä tykkäisin esim. istuskella kahviloissa, käydä leffassa, lähteä päivälliselle ystävien luo tms. Puolisoni taas käy mieluummin telttailemassa tai järjestää jotain muuta ohjelmaa itselleen.
... enhän minä voi pakottaa häntä tekemään asioita, mistä hän ei pidä.
Itse mietin juurikin sitä, että haluanko häntä sen vuoksi, että hän osaa tyydyttää minut niin hyvin, vai haluanko häntä hänen vuokseen, kun en itse ole aktiivinen. En ole koskaan miehen kanssa saanut orgasmia pelkällä yhdynnällä, joten ymmärrän hyvin tämän tunteen. Tuntuu, etten sitä elintä kaipaa, joka ei tuonut järisyttäviä orgasmeja, joita tämä nainen saa aikaiseksi pehmeällä tavalla. Alkaa kiihottaa ajatuskin :) Mutta totta puhuen tämä ei ole reilua, vaikka hän tietääkin tunteeni enkä ole luvannut hänelle mitään. Ero välillämme on se, että hän on aina ollut vain naisten ja minä vain miesten kanssa. Muutoin haluamme kyllä tehdä samoja asioita, nautimme yhteisestä arjesta, emmekä kaipaa ylellisyyksiä.
Tätä mäkin jäin miettimään, meilläkin oli alkuun aika yksipuolista, mutta jossain vaiheessa mäkin rohkaistuin. Kuitenkaan en voi olla miettimättä, että olenko vain ollut liikaa seksin vietävissä. Tarkoitan, että sehän nyt on selvää, että seksi on naisen kanssa tyydyttävämpää. ;) (Varsinkin tällaiselle ihmiselle, joka ei saa yhdynnässä orgasmia...) Nyt en oikein tiedä onko intohimo ollut silloinkaan todellista. Tai siis onhan se todellista, mutta... Äh, vaikea selittää.Omassa suhteessani seksi on yksipuolista, toinen nauttii kun saa tyydyttää minua, eikä painosta minua koskemaan häntä. Näin se ei kuitenkaan voi mielestäni jatkua, joten jos en tule olemaan halukas koskemaan häneen jatkossa, pelkäänpä, että suhteellamme ei ole tulevaisuutta.
Ja minä olen lapsen kantanut ja synnyttänyt. Selvää on, että jotain täytyy tehdä. Nyt kun asia on sanottu ääneen, on tästä mahdollisuus edetäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos puolisoilla ei ole muuta yhteistä tekemistä, kuin lapsen kanssa touhuaminen? Siis kun tykkäävät eri asioista.
vaikka ette lesboista tykkäisikään, älkää tulko tähän ketjuun lyömään lyötyä. Kiitos.