Lestadiolainen mutta ei halua olla...

se heille on jos olette olevinanne lestadiolaisia. Eipä sitä välttis tarvi kertoa? teidän asia?

Millä lailla teidän elämä muuttuisi sen jälkeen jos kertoisitte julkisesti ettette enää halua olla uskovaisia? Mikä on se syy miksette halua? Ette usko enää samalla lailla vai ette halua elää kuten lestat yleensä elää?

otsikko oli vähä harhaanjohtava. Ethän sä ole lestadiolainen, koska et sitä halua olla.



Mitä järkeä on teeskennellä kellekää mitää!? Parempi se on olla rehellinen. Vanhemmillenneko elätte?

Te olette jo uskon kieltäneet.

eli haluatte kyllä olla kristittyjä, mutta ette lestadiolaisin opein?

Vai ette usko enää Jumalaan?

Lapsi kasvatetaan tiettyyn lokeroon. Siitä on helvetillistä päästä pois.



Ja tämä on ihan kaikille uskovaisille opiksi

Ei kukaan täysikäinen kysele vanhemmiltaan miten pitää elää ja olla. Ei edes lestadiolaiset. Tai sitten on jollain tavoin vinoutunut/symbioottinen suhde.

lestadiolaisuudesta voi olla vaikea päästä pois. Sitä ei tajua sellainen, kun ei ole ollut tiiviissä yhteisössä koskaan. Hintana voi olla se, että menettää yhteyden sukuun ja kaikkiin ystäviin. Miettikääpä olisitteko valmiita hyppäämään pois sosiaalisista kontakteistanne.



Ap:lle sanon, että kuunnelkaa sisintänne ja tehkää rohkea ratkaisu. Meillä on vain yksi elämä, sitä ei saa tuhlata tukehtumiseen yhteisössä, joka ei ruoki eikä edistä henkistä hyvinvointia. On olemassa paikka teitä varten ja Jumala ottaa teistä kopin. Uskovaisia on muuallakin kuin lestadiolaisissa. Apua on olemassa.

Lestadiolainen mutta ei halua olla... Olemme tällä hetkellä viellä lestadiolaisia. olemme olleet naimisissa kolmevuotta ja meillä on yksi lapsi. Minua ei itseäni enään kiinostaisi olla lesta eikä pahemmin mieheniäkään. Mutta vanhempien takia joudumme olemaan, se olis heille elämän loppu jos erottas samasta uskonnosta. Ne ei kestäisi sitä. Mitä voisi tehdä? onko täällä ketään kuka olis samassa tilanteessa?