Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi nyt, jos olen kiittämätön mutta lievästi ärsyttää
17.10.2010 |
vähän alle 3-vuotiaani on ollut mummolla ja papalla (vanhemmilani) hoidossa eilisillasta tähän saakka (nyt tulossa kotiin) eli oli yökylässä. (on yökylässä siellä viimeksi ollut varmaan miltei vuosi sitten, ja se olikin eka kerta)
Pappa lähti nyt sitten tuomaan lasta kotiin ja mummo soitti sitten sieltä ja kun kysyin, miten oli mennyt, vastauksena oli valituslitania "ei se suostunut syömään mitään ja nukkui tooosiii huonosti, vähän väliä valvotti meitä ja kyllä oli hankalaa ja vaikeaa ja itki nyt kun joutui lähtemään, voi pappa-parkaa kun joutuu sitä mölyä kuuntelemaan..."
Jees.
Ja sitten sanotaan aina että "tottahan toki otetaan lasta hoitoon, voi kuinka mielellään yms."
Tarviiko sitä sitten valittaa kaikesta, olisi vaan sanonut että kaikki meni ok!
No, olen kuitenkin kiitollinen että ottivat lapsen hoitoon, mutta seuraava kerta (jos sellaista tulee) kun pyydän hoitamaan lasta, tapahtuu vasta sitten kun lapsi on vaikkapa 10-vuotias... ehkä sitten ei ole liikaa vaivaa isovanhemmille, eikä tarvitse kuunnella "mölyä".
Kommentit (21)
jos ei kerran mennyt? Miksi kysyit, kun et kumminkaan halunnut tietää?
Ei tuossa välttämättä ole kyse siitä, etteikö isovanhemmat halua lasta hoitaa, vaan mummo viestitti, että lapsi ei viihdy heillä ja ikävöi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei halunnut olla erossa. Parempi sitten olla vanhempien kanssa. Ei vanhempi ihminen enää sitä jaksa. Käykää kaikki yhdessä päivällä mummon ja papan luona.
että kaikki meni ok, koska lapsi edelleen on hengissä ja hyvissä voimissa (heh) ja kuitenkin syönyt ja nukkunut ja ilmeisesti viihtynytkin, kun ei pois olisi halunnut lähteä (itki siis kun pappa lähti tuomaan kotiin). Tai ainakaan ei olisi tarvinut niin kovasti painottaa niitä huonoja asioita ja valittaa.
Ja mitään ikäloppuja vanhempani eivät enää ole (5-kymppisiä) joten luulisi vielä jaksavan yhden 3-vuotiaan kanssa yhden yön..?
ap
Lapseni (6 ja 4-vuotiaat) ovat olleet molemmissa mummuloissa yökylässä ja molemmissa viihtyvät todella hyvin. Molempiin paikkoihin menevät mielellään.
Mutta kun ovat olleet anoppilassa, viesti on ollut tämä: "voi voi kun on niin rankkaa noin pienten kanssa, ihan puhki, huh huh. On sulla siinä hommaa jne.." Yhtä valivalia aina ollut.
Omien vanhempien luona kun ovat olleet niin äitini on taas aivan toista maata anoppiin verrattuna. "reippaita lapsia, hyvin mennyt, ollaan papan kanssa niin nautittu lapsista. Saavat tulla heti uudestaan kun haluavat tai tarve vaatii.."
Eli asenne myös ratkaisee. Jos aina on niin rankkaa, niin koko elämä on rankkaa. Anopillani on aina kaikki pielessä, elämä on rankkaa, rankkaa, rankkaa..
En vie kovin mielellään enää lapsiani anoppilaan kun en voi olla vapaati silloin. Tulee mietittyä ja stressattua vaan että saavatkohan lapset isovanhemmat henkihieveriin. Eivät ole edes mitenkään ylivilkkaita tai hankalia. Ihan normaaleja lapsia.
Musta mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se, että joku sanoo mielellään ottavansa lapset hoitoonsa ja sitten siitä kitistään kuinka raskasta oli :D! Onhan se nyt aivan selvää että pienten lasten kanssa se ei ole mitään helppoa. Ja jokainen lapsia joskus hoitanut sen älyää. Ei pitäisi tarjota apua jos ei lapsia kestä. Ja se tarkoittaa usein yöheräämisiä, ruoan kanssa venkoilua, kiukuttelemista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja elävänä selviäisi mutta olisi itkenyt, nukkunut huonosti eikä syönyt kunnolli niin asia olisi OK?
Kyllä minusta olisi ikävä laittaa lapsi jonnekin hoitoon jos lapsi sielä kokee olon huonoksi.
Ratkaisu ei ole se ettei enää hoitoon vaan tukee lasta.
Ei ehkä tule tilannetta että lapsi pääsee mummolaan sitten joskus varhaisteiniä, se hyvä suhde kasvaa kokoajan, mummo saattaa kuolla yms.
Ei mummo valittanut vaan kertoi lapsesi olosta. Ja sinä et auta lastasi.
Meillä ollut sama tilanne kun poika oli 3v. Vanhempani anelivat jo laitoksella että haluaisivat niin kovasti vauvaa hoitoon ja sitte vaan kahdenkeskisiä viikonloppuja suunnittelelmaan niin he kyllä hoitaa. Tasan tuon yhden kerran lapseni oli heillä 3 vuotiaana ja taivas sitä valitusvirttä mikä siitä aiheutui jälkeenpäin :( Ei suostunut syömään, miten se vaatiikiin niin paljon huomiota ettei omia hommia saanut ollemnkaan tehdyksi kun poika koko ajan perässä jne... Enpä ole tuon jälkeen tarvinnut heidän enkä muidenkaan hoitoapua. Jos vuosia pyydetään lasta hoitoon ja sitten jälkeenpäin ei löydy muuta kuin valittamista, niin minusta vähän typerää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos lapsi itkee yöllä, kiukuttelee niin syy on hoitajassa joka pitää tätä kummana?
Kyllä minusta vanhempana olisi erittäin hyvä tietää jos lapsi ei pysty vieraspaikassa olemaan. Ihan lapsen itsensä takia.
Ei minun lapset normaalisti jätä syömättä, ulise ja herää yöllä. Jos näin tekisi niin tietäisin keinoja rauhoittaa ja hoitajalle kertoisin nämä asiat.
Minusta mummo toimi oikein kun kertoi että hoidossa oleminen vaikutti näin.
Se vasta väärin olisi jos lapsen käytöksestä ja tarpeista ei välitettäisi.
8
Eli jos lapsi itkee yöllä, kiukuttelee niin syy on hoitajassa joka pitää tätä kummana?
Kyllä minusta vanhempana olisi erittäin hyvä tietää jos lapsi ei pysty vieraspaikassa olemaan. Ihan lapsen itsensä takia.
Ei minun lapset normaalisti jätä syömättä, ulise ja herää yöllä. Jos näin tekisi niin tietäisin keinoja rauhoittaa ja hoitajalle kertoisin nämä asiat.
Minusta mummo toimi oikein kun kertoi että hoidossa oleminen vaikutti näin.
Se vasta väärin olisi jos lapsen käytöksestä ja tarpeista ei välitettäisi.8
ja ihmettelin kyllä sun viestiäsi, nro 8.
Miten niin en tue lastani, mitä ihmettä sillä tarkoitit? Meidän poika on ollut toisessa mummolassa yökylässä pari kertaa, ja siellä mummo (isän äiti) ei kyllä valita mitään, tai jos joku asia onkin mennyt huonosti, se tulee ihan neutraalilla äänensävyllä kerrottuna ja lisäksi mummo kertoo enimmäkseen hauskoja juttuja mitä ovat touhunneet tai mikä on mennyt hyvin jne.
Meidän poika on kyllä ihan reipas ikäisekseen, eikä se yleensä syö huonosti eikä heräile öisin, tosin onhan niitäkin öitä vielä silloin tällöin.
Mutta en ymmärtänyt, miten en tue lastani sinun mukaasi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut oikeasti ongelmia, niin niistä voi sanoa asiallisesti eikä narisemalla. Anoppi on yhtä lapsenlastaan hoitanut neljä vuotta sitten (lapsi rauhallinen 3-vuotias) ja vieläkin ajoittain muistelee miten rankkaa oli. Kuitenkin valittaa siitäkin, ettei lapset ole koskaan heillä hoidossa. En vain jaksa kuunnella sitä marttyyrimaista valitusta vuosia jälkikäteen.
jostain syystä tätä reipasta lasta on purtu käsivarteen, tungettu korvaan pieni muovinpalanen, sotkettu vaatteet sormivärillä ja oksennettu syliin.
Mutta aina tulee sama iloinen viesti hoitopaikasta, vaikka mitä olisi ollut. Siellä ei turhaan valitella ja marista, vaikka joutuisin viemään lapsen illalla päivystykseen. Heillä on kaikki hyvin ja se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on tänään kotona nälkäinen, väsynyt ja kiukkuinen, niin tiedät syyn etkä raahaa lapsta päivystykseen epäillen sokeritautia. Sellaisiakin tapauksia kun on nähty eli mummon mukaan kaikki meni hyvin, mutta kotiin tuli rähjäinen, väsähtänyt ja ensitöikseen kolme litraa maitoa juonut lapsi, jonka vanhemmat kiikuttivat samantien lääkäriin.
Jos lapsi on tänään kotona nälkäinen, väsynyt ja kiukkuinen, niin tiedät syyn etkä raahaa lapsta päivystykseen epäillen sokeritautia. Sellaisiakin tapauksia kun on nähty eli mummon mukaan kaikki meni hyvin, mutta kotiin tuli rähjäinen, väsähtänyt ja ensitöikseen kolme litraa maitoa juonut lapsi, jonka vanhemmat kiikuttivat samantien lääkäriin.
mutta ihmettelen miksi se piti tehdä niin kovasti valittaen ja voivotellen ja oikein valittavaan äänensävyyn. Eikä mummo sanonut sitten YHTÄKÄÄN positiivista asiaa.. enkä oikein jaksa uskoa, ettei lapsesta olisi ollut mitään iloa tai että MIKÄÄN ei olisi mennyt hyvin...? (tai ihmettelen suuresti, jos näin on todella ollut?) Mitään positiivista mummo nimittäin ei sanonut, pelkkää valitusta ja voivottelua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin pitää sanoa, jos jokin asia ollut lapselle vaikeaa hoidossa ollessaan. Siitähän ei nyt ollutkaan kyse, vaan lähinnä siitä että lapsen vaatimukset olivat rasittaneet hoitajia (joka on taas selvää että lastenhoito ei ole ruusuilla tanssimista). Kyllähän siinä vaiheessa jos tarjoutuu ottamaan lapset hoitoon täysjärkinen ihminen varautuu siihen ,että lapsi saattaa vieraassa paikassa ikävöidä öisin kotiin jne. Ei sen pitäisi tulla yllätyksenä. Itse saan asiallisia "raportteja" miten päivä mennyt, tyyliin: "aluksi hieman itketti mutta sitten mummin kanssa oli hetken ja johan se uni sitten tulikin". Eli kerrottiin myös ongelmat mutta ei valittaen ja vaikerellen. Ihmetyttää myös jotkin tahot, esim isovanhemmat, jotka tarjoavat hoitoapuaan vaativissa tilanteissa esim erityislapsen kanssa kamppaileville vanhemmille ja sitten vaativuus tuleekin yllätyksenä hoidossa...jep jep. Ap, et ole kiittämätön! Ja saat sympatiani :).
Ja mitään ikäloppuja vanhempani eivät enää ole (5-kymppisiä) joten luulisi vielä jaksavan yhden 3-vuotiaan kanssa yhden yön..?
ap
ottaa yöksi minun 3v lasta :) On kuulemma liian rasittavaa.
Tietenkin pitää sanoa, jos jokin asia ollut lapselle vaikeaa hoidossa ollessaan. Siitähän ei nyt ollutkaan kyse, vaan lähinnä siitä että lapsen vaatimukset olivat rasittaneet hoitajia (joka on taas selvää että lastenhoito ei ole ruusuilla tanssimista). Kyllähän siinä vaiheessa jos tarjoutuu ottamaan lapset hoitoon täysjärkinen ihminen varautuu siihen ,että lapsi saattaa vieraassa paikassa ikävöidä öisin kotiin jne. Ei sen pitäisi tulla yllätyksenä. Itse saan asiallisia "raportteja" miten päivä mennyt, tyyliin: "aluksi hieman itketti mutta sitten mummin kanssa oli hetken ja johan se uni sitten tulikin". Eli kerrottiin myös ongelmat mutta ei valittaen ja vaikerellen. Ihmetyttää myös jotkin tahot, esim isovanhemmat, jotka tarjoavat hoitoapuaan vaativissa tilanteissa esim erityislapsen kanssa kamppaileville vanhemmille ja sitten vaativuus tuleekin yllätyksenä hoidossa...jep jep. Ap, et ole kiittämätön! Ja saat sympatiani :).
yksinään kodin viimeiseen peränurkkaan ja antaa olla siellä yksin koko yön. Silloin voi kirkkain silmin kertoa lapsen äidille, että kivasti meni, ei ollut yhtään vaivaa, hyvin on kaikki nukuttu. Varmasti myös ap olisi tyytyväinen tällaiseen järjestelyyn.
Ja mitään ikäloppuja vanhempani eivät enää ole (5-kymppisiä) joten luulisi vielä jaksavan yhden 3-vuotiaan kanssa yhden yön..? ap
ottaa yöksi minun 3v lasta :) On kuulemma liian rasittavaa.
Olen kolmen lapsen kanssa jo aikani kasvatustehtävää suorittanut, nyt kerään rusinat pullasta ja nauttisin. Öisin meillä ei ole paikalla lapsia vaan ilakoivia aikuisia.
ap
Ja mitään ikäloppuja vanhempani eivät enää ole (5-kymppisiä) joten luulisi vielä jaksavan yhden 3-vuotiaan kanssa yhden yön..? ap
ottaa yöksi minun 3v lasta :) On kuulemma liian rasittavaa.
Olen kolmen lapsen kanssa jo aikani kasvatustehtävää suorittanut, nyt kerään rusinat pullasta ja nauttisin. Öisin meillä ei ole paikalla lapsia vaan ilakoivia aikuisia.
Jotenkin se valittaminen kuuluu vanhenemiseen.
Meillä on ollut vastaavaa tilannetta, mutta olen vaan todennut, että voi harmi kun lapsi on ollut huonolla tuulella. Toisina kertoina on sitten mennyt paremmin.