Asiaa anopista.. :( ov

sanot anopille, että en pitää kunnioittaa teitä vanhempina. Joka kerta kun se astuu teidän määräysvallan yli, sanot, että tämä asia ei ole anopin päätettävissä. Ei varmasti ota asiaa hyvin, mutta ajan kanssa varmasti kunnioittaa sinua enemmän kuin jos annat hyppiä nenille. Miehesi suhtautumisella on suuri merkitys millaiseksi anoppikohtaamiset muodostuvat.

että kiitos avusta mutta me päätämme / osaamme itse jne. Pidä vaan kiinni omista mielipiteistäsi. Mulla on samanlainen anoppi ja mulla meni vuosia ennenkuin tajusin että mulla on oikeus siihen.

Mun piti tavata moneen kertaan, että luinko oikein.. Te olitte siis kuukauden neljän seinän sisällä, kun anoppi käski pottailla! Onko sun henkinen ikä 14v.? Lopulta siis sentään saitte luvan käyttää lapsellanne vaippoja.. Huh,huh. Oikein pahaa tekee, että noin avuttomat ihmiset saa vielä lapsia.

Yksi kk kesästä meni siis niin että elimme vain kotona potan äärellä. Kun lapsi teki pissan pottaan meni 5min, niin tuli jo matolle/sohvalle/sänkyyn/minne vain! Sitten sanoin miehelle että nyt puhut äitisi kanssa, että meidän lapsi on vaipoissa ainakin ensi kesään, en jaksanut ainaisia pyykkivuoria ja pissaista lasta! Onneksi anoppi lopulta tajusi...

Mun piti tavata moneen kertaan, että luinko oikein.. Te olitte siis kuukauden neljän seinän sisällä, kun anoppi käski pottailla! Onko sun henkinen ikä 14v.? Lopulta siis sentään saitte luvan käyttää lapsellanne vaippoja.. Huh,huh. Oikein pahaa tekee, että noin avuttomat ihmiset saa vielä lapsia.

Yksi kk kesästä meni siis niin että elimme vain kotona potan äärellä. Kun lapsi teki pissan pottaan meni 5min, niin tuli jo matolle/sohvalle/sänkyyn/minne vain! Sitten sanoin miehelle että nyt puhut äitisi kanssa, että meidän lapsi on vaipoissa ainakin ensi kesään, en jaksanut ainaisia pyykkivuoria ja pissaista lasta! Onneksi anoppi lopulta tajusi...

No ehkä sanoin tuon vähän kärjistetysti, mutta kuitenkin. :D

Anopille olen monesti sanonut ystävällisesti ja mieskin sanonut, mutta ei sen jäärän päähän kovin nopeasti asioita tao. Anopilla ja mulla on sama horoskooppi ja molemmat haluamme sanoa viimeisen sanan ja jokin asia onkin mennyt joskus kiistelyksi. Ihmettelen vain tuota anopin vaatevouhkausta, kun hän ei ole mikään vanha edes vielä ja luulisi että hän muistaisi edes jotain siitä kun omat lapset oli pieniä.

Muuten on kyllä kelpo anoppi. Ei esim syötä herkkuja lapsellemme, koska emme halua opettaa lapsia "liiaksi hyvän perään". Ulkoilee lapsen kanssa, kun menemme kyläilemään ja heittäytyy lapsen leikkeihin mukaan lattialle, tekee majoja yms. :) On aidosti kiinnostunut lapsesta!

Ymmärrän sen toki, koska teen vähän samansuuntaisesti itsekin. Mulla on kanssa mukava anoppi, eli siis periaatteessa ajattelee aina meidän parasta. Mutta se meidän paras on aika lailla arvostelua siitä, miten minä toimin. Lapsilla on aina liian vähän vaatteita päällä, ja jokainen nuha ja korvakipu johtuu siitä, että en pue lapsiani kunnolla tai syötän väärää ruokaa. Kotini ei ole näin pikkulapsiaikana kovin siisti ja anoppi yleensä nappaakin imurin ja imuroi, pesee hellan ja lavuaarin ja mutisee itsekseen, miten nykyään ei osata mitään. Anoppi tuo meille hilloja, mehuja ja marjoja, ostaa meille huonekaluja ja saattaa joskus tulla jopa haravoimaan - ihan pyytämättä. Yllärivierailuja tekee noin kerran viikossa ja silloin aina käy taloa läpi ja siivoaa/silittää/putsaa ja puunaa. Vastavuoroisesti toki vaatii miestäni vähintään kerran viikossa tekemään jotain piha-/remonttihommia omaan taloonsa, mikä on ihan ymmärrettävääkin. Kyllä se anoppi jää saamapuolelle, ja koen siitä huonoa omaatuntoa. Mutta kun en mitään näistä hommista pyydä. Kerran kuukaudessa enintään olen tarvinnut lastenhoitoapua, tällöin siis jonkun lapsen nla, hammaslääkäri, lääkäri ja viime kuussa kaveritapaaminen.



Minuakin on alkanut ottaa päähän nämä anopin hyväätarkoittavat neuvot, koska ne ovat aina arvosteluja ja selityksiä siitä, miten hänen tyttärensä tekee ja siis minunkin pitää tehdä samoin. Minä en tee koskaan mitään oikein/hyvin. Lisäksi anoppi kertoilee meidän asioita koko suvulle ja ystäväpiirille ja siitäkin olen nykyään pahoittanut mieleni. Toisaalta tajuan, että pitäisi olla vain kiitollinen, että meillä on osallistuva mummi, joka mielellään ja pyytäen hoitaa lapsiamme. Jokin arvostelu tai vähättelevä lause on tietenkin pientä sen rinnalla.



Anopilla on kuitenkin tosi outoja mielipiteitä ja kun lapset ovat isompia, saan olla tarkkailemassa, että ei syötä lapsille näitä arvojaan (esim. pojat ovat huonompia kuin tytöt kaikessa ja esikoinen alkoi yhdessä vaiheessa höpoistä sitä, miten hän mieluummin olisi tyttö, kun mummi rakastaa tyttöjä enemmän). Tällaiset sammakot anopin suusta ovat saaneet minut enemmän avaamaan suutani, ja olenkin tullut siihen tulokseen, että siedän niin kauan kuin suinkin mahdollista mutta sitten sanon ja sanonkin suoraan. En ole mitään muita anopin apuja pyytänyt kuin tuota lastenhoitoa, koska hän tarjoutuu mielellään monta kertaa kuukaudessa ja olen kokenut, että se on hänelle myös ilo.



Ap, älä siedä mitä tahansa ja yritä määritellä itsellesi, missä menee raja ja missä asioissa sanot välittömästi anopille, että tuo ei käy ja missä asioissa katsot läpi sormien, koska et halua pahoittaa hänen mieltään. Melkoista tasapainoiluahan tämä on. :(

Itse tekisin oman perheen kesken asiat juuri niinkuin itse kokisin parhaaksi. Anoppi tai kuka vain muu saisi puhua, mutta heidän käskyjään ei todellakaan noteerattaisi!



Toivon että luotat itseesi! Olet selvästi hyvä äiti!!! Nyt vain lopetat anopin puheiden miettimisen ja teet juuri niinkuin teidän perheessä haluatte.

Aika karmee anoppi sulla seiska... :(



Meillä anoppi ei onneksi kyläile juuri koskaan ja aina pitää kyläilyt lyhyinä. Ei halua tulla reviirilleni?



Meille anoppi osti kerran sohvaan "sointuvan" maton, mutta annoin sen takaisin, kun liian tumma väri ei sopinut meille.



Anopilta olen kyllä saanut erityiskiitosta siitä etten hoidata lastani heillä, niin kuin toinen miniä tekee viikoittain. :(



Anopilla on vain poikia, joten hän ei oikein tiedä miten minuun välillä suhtautuisi. :) Ollaan joissain asiossa niin samanlaisia, että nyt ihan naurattaa.



Mun mielest noi anopin jutut on pikkuvikoja kokonaisuuteen nähden, mutta silti nuo em asiat välillä pistää suututtaa. :)



ap

rajat vaan sille anopille, eikä välillä haittaa, vaikka toinen vetäisi vähän hernettäkin nenään :)

Ja kyllä ite aina suuntaisin katsetta sinne anopin poikaan, eli mieheesi, koska oma lapsi voi yleensä sanoa vanhemmilleen tiukemmin, ilman katastrofaalisia seurauksia.



Meille on kanssa ollut vähän ongelmaa anopin päästämien "sammakoiden" suhteen. Anoppi on itse joutunut lapsena lähtemään Karjalasta evakkoon, ja tavallaan ihan ymmärrettävää on, ettei hän suhtaudu venäläisiin kovin positiivisesti. Mutta se ottaa päähän, kun hän syöttää tätä propagandaa myös meidän ekaluokkalaiselle. Itse joudun sitten pyörtämään anopin syöttämiä ajatuksia...



Samoin kertoo lapselle aivan liian seikkaperäisesti tuttaviensa sairauksista tai maailmassa meneillään olevista katastrofeista, lapsi on muutenkin hyvin herkkä luonteeltaan ja ilmaisin sitten miettii ja kyselee näistä asioista.

Noihan on vaan mielipiteitä, sinulla ja anopillasi. Olisi kolmaskin tapa hoitaa asia, minun tapani.



Kaikki ovat luultavasti kutakuinkin yhtä hyviä. Ei kannata haaskata voimiaan tai harmistustaan tuollaisiin pikkuasioihin.



Voihan niistä lasten vaatteista keskustella anopin kanssa ja sitten lopuksi teet ihan niinkuin järkeväksi katsot.



Minä päätin aikoinani olla riitelemättä anoppini kanssa ja tuolla menetelmällä se on onistunut. JOs menee ihan höpöksi poistun keskuudesta. Emme näe kovin usein, mutta rakastan ja kunnioitan anoppiani, mielipiteineen kaikkineen. Hänellä on oma elämäntarinansa, minulla omani ja ne risteävät tässä, kulkevat vuosia rinnakkain. Läheisiä ihmisiä pitää arvostaa sellaisina kuin he ovat. Antaa virheet mielellään anteeksi, joustaa ja luovia. Ja pikkuasioista ei kannata haloota nostaa.

jaksanut lukea kuin tuohon pottahommaan asti, mutta eniten näissä anoppivalituksissä ihmetyttää, miten ihmiset tottelevat anoppiaan! Mikä ihmeen valta sillä muka on? Pakkoko sitä lasta oli alkaa potattaa, jos aika ei vielä ollut kypsä ja saada siitä itselle ja lapselle stressi aikaan?

... normaaliperheessä anopilla ei ole mitään asiaa äidin ja vauvan väliin.



Niillä kahdella on symbioosi, jossa äiti justiinsa helpoiten ymmärtää, mitä vauva itkee. Varsinkin ensimmäisen vastasyntyneen kanssa joku seassa hääräävä ja imetystahtia määräävä anoppi kyllä sotkee molempien rytmityksen.



Eli kuunnellaan anoppien neuvot ja tehdään mitä parhaaksi nähdään, on minun neuvoni viiden lapsen äitinä.

on imetysvastainen (omat imetykset hällä ei onnistunut) ja sekös sitä harmitti kun imetin yli vuoden :D Toista lasta imetän myös vuoden, jos se onnistuu. :)

ap

... normaaliperheessä anopilla ei ole mitään asiaa äidin ja vauvan väliin. Niillä kahdella on symbioosi, jossa äiti justiinsa helpoiten ymmärtää, mitä vauva itkee. Varsinkin ensimmäisen vastasyntyneen kanssa joku seassa hääräävä ja imetystahtia määräävä anoppi kyllä sotkee molempien rytmityksen. Eli kuunnellaan anoppien neuvot ja tehdään mitä parhaaksi nähdään, on minun neuvoni viiden lapsen äitinä.

Tuollainen tuomitsevaisuus ei sovi lapsen vanhemmalle, koska lapset omaksuu sen vanhemmiltaan. Olemme jokainen jollain tapaa sormi suussa ensimmäisen lapsen kanssa, kukaan meistä ei ole seppä syntyessään, mutta jokainen varmasti yrittää parhaansa. Ollaan onnellisia omistamme, tuetaan toisiamme ja ollaan esimerkillisiä:)

Mun piti tavata moneen kertaan, että luinko oikein.. Te olitte siis kuukauden neljän seinän sisällä, kun anoppi käski pottailla! Onko sun henkinen ikä 14v.? Lopulta siis sentään saitte luvan käyttää lapsellanne vaippoja.. Huh,huh. Oikein pahaa tekee, että noin avuttomat ihmiset saa vielä lapsia.

Tähän tarkoitin, katsotaan itseämme peiliin;)

Mistä hän voi tietää miten lapsesi kanssa olet. Teet niin kuin parhaaksi näet, anoppi vouhkatkoot ihan yksinään. Minun anoppi yritti jotain arvostelun tynkää aikoinaan aloittaa, olin vaan että jaahah, no minä nyt kuitenkin teen tällä tavalla. Tämä myös tarkoittaa tietyn välimatkan pitämistä anoppiin, älä päästä häntä puuttumaan perheesi asioihin.

Jos anoppinne on ei mieltä kuin te, sanotte rohkeasti oman kantanne, vaikka siitä seuraisikin riitaa. Harvasta asiasta on olemassa yhtä oikeaa totuutta. Sen olen oppinut kun olen elänyt 40-vuotiaaksi. En minäkään sittenkään ollut oikeassa joka asiassa, eikä anoppi väärässä kaikessa.

Jos anoppinne on ei mieltä kuin te, sanotte rohkeasti oman kantanne, vaikka siitä seuraisikin riitaa. Harvasta asiasta on olemassa yhtä oikeaa totuutta. Sen olen oppinut kun olen elänyt 40-vuotiaaksi. En minäkään sittenkään ollut oikeassa joka asiassa, eikä anoppi väärässä kaikessa.

Ei sinun tarvitse totella anoppia joka asiassa, mutta ei kaikessa tarvitse myöskään jääräpäisesti puolustaa omaa näkemystä. Teet niinkuin sinusta tuntuu ja annat anopin pitää omat mielipiteensä.

pari kertaa vuodessa, mutta siellä käydään usein.



Olen sanonut oman kantani, mutta tulee niin kärkkäästi aina takaisin, että olen ajatellut että viisas vaikenee ja pyöritellyt silmiäni.



Anoppi kuvittelee aina olevansa oikeassa, vaikkei todellisuudessa ole kovin viisas edes. Yksi mitä en voi sietää on se että anoppi esittää jonkin väittämyksen, jota ei pysty perustelemaan tai oikeasti edes tiedä asiasta mitään... Esim: mustikoita pitää syödä, kun niistä saa flavonoideja. Silti kun kysyin mitä ne ovat ja mihin niitä flavoja tarvii niin ei osannut sanoa! :D Tai lapsella pitää olla pipo päässä, ettei korviin tuule ja tule korvatulehdusta. ÖÖ... Tuuli ei saa sellaisia aikaan!



Mies onneks sanoo anopille, kun huomaa että mulla on hermo pettämässä.



ap