" kun mikään ei riitä...."

Nimittäin rukouksesta. En halua tyrkyttää uskonasioita, mutta oma suhteeni on kokonut valtavia positiivisia mullistuksia käännyttäni Taivaan Isän puoleen ongelmissani.

Vierailija:

Nimittäin rukouksesta. En halua tyrkyttää uskonasioita, mutta oma suhteeni on kokonut valtavia positiivisia mullistuksia käännyttäni Taivaan Isän puoleen ongelmissani.

Olisi hirmusen kiva tietää miten muut ovat saaneet suhteet toimimaan?

Toivottavast ei vieraan kokemuksen kautta. Ällöttää ajatuskin.

Olemme kait fiksumpia kuin ennen?

Harmittaa lukea näitä juttuja, kun mieheni jätti minut muutama kuukausi sitten juurikin suhteen arkipäiväistymisen ja uuden ihastumisen takia.



Itse tiesin jo silloin kun se lähti, että katumaanhan tuo tulee..



Kuukauden verran siellä uudessa kodissa meni hyvin, mutta sitten se tapahtui ja mies tajusi, että eihän se ole sen kummosempaa siellä aidan toisella puolella ja nyt kinuu minua takaisin.. Kertoo tehneensä elämänsä virheen, kun ei puhunut kanssani tuntemuksistaan ja ihatuksestaan vaan sen sijaan jätti minut ihatuksen takia.



Nyt siis katuu syvästi enkä voi enää ottaa häntä takaisin... tilanne on kaikinpuolin erittäin kurja. Minä vieressä katselin ja tiesin koko ajan miten tässä hommassa tulee käymään. Mies vaan sanoo, että ihastui ensimmäistä kertaa suhteemme aikana ja luuli sen olevan jotain niin suurta että pitkä suhde kannattaa jättää taakseen..



Eli sinua kehoitan PUHUMAAN ja PUHUMAAN tuntemuksistasi. Harkitse hyvin tarkkaan mitä tee. Useasti se ei vaihtamalla parane, saa aikaan vaan paljon särkyneitä sydämiä ja erolapsia.

kaltaiset ihmiset ovat huonoitsetuntoisia vätyksiä jotka hajottavat jopa perheitä jotta saavat uutta huomiota uusilta ihmisiltä. Ei ehkä halua seksiä sinänsä vaan huomiota itsetunnon pönkitykseen.



Miehenä itse voin runkata itseni tainnoksiin, kyllä siinä himot vähenee kun en ole riippuvainen naisten huomiosta vaan SEKSISTÄ ja ORGASMISTA.

Ala vaikka himomasturboijaksi. Vai oletko jo?

Kyllä seksi on toisille tärkeämpää kuin toisille. Valitettavasti niiden, joille se ei ole kovin tärkeää, näyttää olevan kovin vaikea ymmärtää ja hyväksyä tämä seikka. Toivottavasti kaunis puhe nyt riittää tekemään asian selväksi tältä osin.

Minulle tuli ap:n tarinasta sellainen kuva, että kyse ei ole seksistä sinällään, vaan parisuhteen nuutumisesta. Intohimo ja rakastumisen tunne on kaikonnut ja yks kaks maailma on puolillaan uusia houkutuksia. Olen kuullut puhuttavan seitsemännen vuoden kriisistä, ja siitähän tuossa olisi ajan puolesta kyse. Ehkä me ihmiset olemme kuitenkin niin samanlaisia, että useimmissa parisuhteissa on samankaltaisia vaiheita suunnilleen saman ajan kuluessa, jos suhde ulkoisilta puitteiltaankin on kutakuinkin tavallinen.

Omassa suhteessani tuo "seitsemännen vuoden kriisi" oli lähinnä viidennen vuoden kriisi, ja se oli hyvin raju. Olkoon nyt yksityiskohdat, mutta tuo ei minusta vielä kuulosta kovin pahalta, jos ei vielä ole petetty. Tosin varottaisin uskottelemasta itselleen, että minähän en petä. Olen liian monta kertaa nähnyt, mitä tapahtuu, kun on sopivasti alkoholia, ollaan vaikka työporukalla kaukana kotoa ja elämässä on kenties muutoinkin jokin uusi käänne... seuraavana aamuna sitten etsitään oikeutusta omalle teolle syyttämällä sitä omaa puolisoa, joka selvin päin odottaa kaukana kotona.

Nykyään ei ole sosiaalista painetta, joka kovinkaan paljon ehkäisisi tavallisten ihmisten avioeroja. Täällä kun lueskelee, niin ylen aikaahan joku ehdottaa eroamista ongelman ratkaisemiseksi. Jotkut toteuttavat sen monta kertaa, eivätkä ikinä kykene pitempään kuin muutaman vuoden suhteeseen. Vähiten kypsät eivät edes oivalla omaa osuuttaan siinä. Ehkä myös odotukset ovat kohtuuttomat. Kuvitellaan, että prinsessahäitä seuraa auvoinen perhe-elämä: hyvät työpaikat, kauniit ja helposti hoidettavat lapset joilla on terveet ja reippaat isovanhemmat... Ja sitten tulee työttömyys, omat vanhemmat sairastuvat, puolisosta löytyy uusia, kurjia piirteitä ja itsekin muututaan jostakin odottamattomasta syystä. Ei minua ihmetytä, että pettymyksen jälkeen toiset miehet tai naiset alkavat kiinnostaa. Toisten menestys ja komeus tai kauneus antaa vihjeen uudesta ihanasta suhteesta, joka kyllä herättää seksuaaliset halutkin. Sen kun vain muistaisi, että parisuhteen ongelmista puolet on aiheuttanut itse ja että uudessa suhteessa on täydellinen mahdollisuus toistaa joko vanhat virheensä tai tehdä ihan uudet...

Arvelen, kun en uskalla varmaksi väittää, että sitten liitto alkaa olla kypsä kahden aikuisen ihmisen liitto, kun romantiikka on karissut silmistä, on vähän ryvetetty tavalla tai toisella sitä omaa liittoa ja sen jälkeen löydetty uudelleen yhteisyys. Jonkun pitäisi vakuuttavasti sanoa se nuorille, että se ei ole helppoa. Kahnauksia, vaikeuksia ja suoranaisia kriisejä tulee aivan varmasti. Pettämistäkin esiintyy karkeasti sanoen puolessa liitoista (eri lähteissä 30 - 80%), niin rajusti kun sitä nykyään paheksutaankin.

-Kun vain tiedettäisiin, millainen valistus karsisi liian romanttisin sinisilmäisyyden tärvelemättä hyvää ja kaunista halua aloittaa parisuhde, perustaa perhe ja tehdä sen eteen työtä-

Mä en kyllä usko että kadonneen intohimon voi saada takaisin, enkä oikein ymmärrä mielipiteitä, että pitäisi vaan jaksaa olla kärsivällinen ja taistella suhteen kestämisen puolesta. Miksi ei muka voisi sitten erota jos toisen seura ei kiinnosta tai jos tuntuu että toinen on vain kuin kaveri. Meillä on kuitenkin vaan tämä yksi elämä enkä mä ainakaan haluaisi käyttää sitä olemalla huonossa suhteessa.

Olisit nyt lukenut, mitä täällä sanotaan! Meillä tosiaan on vain yksi elämä, ja sen todellakin voi elää toistamalla omia virheitään. On olemassa selvä tieto siitä, että kerran eronnut eroaa verrattain helpolla uudelleenkin. Sen ainokaisen elämänsä voi kuluttaa aina vain uuden etsintään. Tahti vain kiihtyy ja kiihtyy ja lopulta huomaa, että samaa se aina vain on. Hohto katoaa. Aikuiset ovat tässäkin viestiketjussa varoittaneet teitä nuoria monta kertaa, että sillä ei taatusti saavuta sitä hyvää, mikä pitkässä suhteessa on tarjolla. Ja sitä hyvää todella on!

Huonoon suhteeseen ei toki kannata jäädä. Mutta kyllä silloin pitää olla erittäin painavat perusteet ensin ottaa se avioero ja sitten kun se on käyty pääosin läpi, katsella uutta miestä tai naista. Tällä tarkoitan, että juoppoa tai narkkia ei tarvitse jäädä elättämään eikä ole millään muotoa kohtuullista jäädä väkivaltaisen puolison nyrkkeilysäkiksi ja raivon kohteeksi.

JOS KYSE ON ILMIÖSTÄ, JONKA HYVIN TIETÄÄ OLEVAN TAVALLINEN JA KÄSITELTÄVISSÄ, EI OLE VÄHÄÄKÄÄN TOLKKUA RUVETA HÖLMÖILEMÄÄN SELLAISTEN LATTEUKSIEN PERUSTEELLA, KUIN "MEILLÄ ON VAIN TÄMÄ YKSI ELÄMÄ". Ensin selvitetään, mitä on tehtävissä. Vasta kun muut mahdollisuudet on selvitetty, käytetään äärimmäisiä keinoja.

Olen ollut samassa tilanteessa puolet parisuhteesta ja pian on oltu yhdessä 15 vuotta. Lapset "pilasivat" parisuhteen lopullisesti eli lähes kaikki intohimo on mennyttä. Tietynlaista yhteenkuuluvuutta lapset lisäävät, mutta seksuaalista vähentävät. Sitten kun ruuhkavuodet on ohi niin mitään ei ole jäljellä. Aika sääli. Olisi niin mukavaa tarjota lapsille vanhempanakin "normaali" koti. Tosin ei tämä nykyinenkään normaalia ole.

Niin ja olen mies.

kuinka pystyn jatkamaan tätä niinsanottua " kulissiavioliittoa" jossa löytyy kyllä lämpöä ja rakkautta mutta se todellinen " intohimo" on kuollut?? Eikö kenelläkään muulla ole vastaavasta kokemusta? Olenko nyt huono vaimo ja äiti kun haaveilen jostakin muusta enkä ole tyytyväinen elämääni?

Ikävä kyllä taitaa tuo teidän avioliittonne olla nimenomaan normaali. Lapset muuttavat avioliiton luonnetta ja aika usein siihen suuntaan, että puolisoista tulee vain kämppiksiä. Ihmiset odottavat, että parisuhde säilyy samanlaisena kun ennen lapsia ja kun suhteen luonne muuttuu niin aletaan pettämään tai vaihdetaan uuteen puolisoon. Jonka kanssa sitten myös hankitaan lapsia ja kaikki jatkuu ennallaan...Kaikkea ei voi saada ja kannattaa miettiä mitä elämältä todella haluaa.



Noh eihän tämä ihan kaikkien kohtalo ole, mutta niin monen kyllä että kannattaa omalta kohdalta jo etukäteen tilannetta vähän miettiä.

kokonaista 7 vuotta yhdessä ennen lapsien hankkimista. Se oli kyllä mahtavaa aikaa. Molemmilla oli kroppa kunnossa, seksi oli hyvää ja muutenkin elämä täynnä nautintoja eikä huolia mistään. En voi kuvitellakaan mikä ahdinko on pariskunnilla, jotka tekevät lapsia suhteen alkumetreillä. He jäävät paljosta paitsi, vaikka suuri osa ei sitä ymmärrä eikä varsinkaan myönnä! Tottakai ymmärrän 3-kymppiset jotka ovat jo ehkä juoksunsa juosseet mutta nämä teinit ja parikymppiset säälittävät.

Parikymppinen on 45v kun 3 kolme lasta on lähtenyt kotoa ja alkaa toinen vapaampi elämän kun kolmekymppinen on 55v ja pilde alkaa kuivua.

kokonaista 7 vuotta yhdessä ennen lapsien hankkimista. Se oli kyllä mahtavaa aikaa. Molemmilla oli kroppa kunnossa, seksi oli hyvää ja muutenkin elämä täynnä nautintoja eikä huolia mistään. En voi kuvitellakaan mikä ahdinko on pariskunnilla, jotka tekevät lapsia suhteen alkumetreillä. He jäävät paljosta paitsi, vaikka suuri osa ei sitä ymmärrä eikä varsinkaan myönnä! Tottakai ymmärrän 3-kymppiset jotka ovat jo ehkä juoksunsa juosseet mutta nämä teinit ja parikymppiset säälittävät.

Parikymppinen on 45v kun 3 kolme lasta on lähtenyt kotoa ja alkaa toinen vapaampi elämän kun kolmekymppinen on 55v ja pilde alkaa kuivua.

Ikinä ei ole hyvä. Nyt 55-vuotiaana olisi aikaa harrastaa seksiäkin, mutta pillu tahtoo sanoa yhteistyösopimuksen irti. Kuiva on ja penis ei enää tunnu juuri miltään. Orgasmia en saa enää. Koko touhusta on mennyt hohto pois. No, ehkä se on niin, että aikansa kutakin. Onhan sitä paljon muutakin elämässä kuin seksi.