Galluppia abortin läpikäyneille
meitäkin on täällä varmaan monta? Kaduttaako?
Ei,ei ja ei. En edes haluaisi tietää missä jamassa olisin ilman aikoiní tehtyä keskeytystä.
Kommentit (15)
Abortti tehtiin lääkkeellä ja n.rv9 -kokoinen alkio putosi alushousuihin.
En kuitenkaan voinut riskeerata omaa elämääni, jo olemassa olevan lapsen elämää, enkä halunnut ottaa riskiä peruslääkitykseni todennäköisitä haitoista sikiölle.
Miehet pääsee aika helpolla.
Mutta ei kaduta tai harmita.
muuta mahdollisuutta ei ollut. se siitä sitten. miksi turhaan sitä enää pohtisin.
lääkkeellinen, hyvää kohtelua sairaalassa ja terkkulassa. Ei kaduta.
Koko elämä oli vinksinvonksin ja mullinmallin. Ilman keskenmenoa ja sen sellaista se lapsi täyttäisi joulukuussa 2-vuotta. Mutta en ajattele sitä tuolla tavalla.
Nuo kaksi muuta lasta tarvitsevat äitiään.
Nyt vanhemmiten on alkanut kyllä kaivelemaan se, mitä tuli tehtyä.
Aborttien jälkeen syntyneet lapset ovat niin "monisieluisia", että on käynyt jopa mielestää, että abortuitujen sielut muuttivat heihin minua piinatakseen. Ei kuulosta terveeltä, mutta jos se oli minun rangaistukseni?
Nyt vanhemmiten on alkanut kyllä kaivelemaan se, mitä tuli tehtyä. Aborttien jälkeen syntyneet lapset ovat niin "monisieluisia", että on käynyt jopa mielestää, että abortuitujen sielut muuttivat heihin minua piinatakseen. Ei kuulosta terveeltä, mutta jos se oli minun rangaistukseni?
Olen itse ollut lapsesta asti mt-ongelmainen ja äitini ei ole tehnyt yhtään aborttia. Jos Raamattua tulkitaan tai siis me kaikki noudataisimme sitä, me kaikki olisimme syntisiä!
Kukaan ei rankaise sinua ja olet vain ihminen kaikkine tavallisine puutteinesi.
Jos ajateltaisiin noin rangaistuksen kannalta, eikö Stalin, Hitler tai Hussein joutuisi aivan kammotavaan käristykseen jo eläessään?
on jo 14 vuotta eikä todellakaan kaduta. Se oli ainoa oikea ratkaisu silloin. Minusta lapsella on oikeus syntyä haluttuna. Päätös oli helppo tehdä eikä mitään traumoja jäänyt.
2 kertaa joutunut tekemään, ja elämäntilanne on ollut pakottava, ja jälkeenpäin ajatellenkin tein oikean ratkaisun kaikkien kannalta.
Kerran olen tehnyt ja elamantilanne todellakin oli mita oli. ja kyseessa oli vahinko ja ei kylla silloisen poikakaverin kanssa edes voitu ymmartaa miten niin oli edes paassyt kaymaan. niin tai nain niin paatos tehtiin yhdessa ilman mitaan draamaa.
tietenkin se tilanne oli raskas, nahda et siella todellakin on joku ja vieda hanelta mahdollisuus elamaan. eika tilannetta helpottanut syyllistavat hoitsut!!!se oli karmeaa...kokoajan jankutettiin mikset voi pitaa lasta jne...haluatko tietaa kumpi se oli?! mutta ehka heidan tarkoituksenaan vaan oli saada ihminen miettimaan onko tama juuri se ainoa ratkaisu joten en syyttele.
Muuten ei kaduta, mutta mietityttää, onko minulla oikeutta päättää milloin joku kuolee.
Uskon kuitenkin, että oli oikea ratkaisu. Toivottavasti en enää joudu uudestaan samankaltaiseen tilanteeseen.
en voi 100 % varmasti sanoa, että jos uudestaan joutuisin samaan tilanteeseen mikä olisi ratkaisu. En koskaan uskonut voivani tehdä aborttia, mutta tässä olen.
Abortista 2 vuotta. Syynä miehen painostus, oma ikä, raskausaika olisi ollut täynnä riskejä ja mitään takuuta omasta selviämisestäni eikä lapsen selviämisestä olisi ollut. Hienosti mennessään olisimme saaneet täydellisen lapsen, heikosti kuolleen tai pahasti vammaisen. Näihän se tietysti on aina, mutta nyt riskit olivat isot.
Niin vaikea valinta, eikä minusta yksin ollut jatkamaan raskautta. Miehen mielestä päätös keskeytyksestä oli ainoa vaihtoehto. Itse on olisi aborttia halunnut, mutta tein sen olemassa olevien lasten ja miehen takia. Syyt ja perustelut ovat moninaiset.
Onko ollut vaikeaa: on. Pahimpina aikoina ilman olemassa olevia lapsia olisin ottanut purkillisen unilääkettä. Pitkiä aikoja, jolloin en ole nähnyt elämässä enää mitään odotettavaa tai toivoa.
Mutta kuten totesin. Kun ajattelen uudestaan joutuvani saman valinnan eteen, en voi 100 % varmasti sanoa, että en aborttia tekisi.
Ensimmäisen kerran abortti tehtiin kun tulin raskaaksi hyvin pian esikoisen syntymän jälkeen, ikäeroa oli tullut n. 11kk ja minä joudun vielä synnyttämään kaikki lapseni n. kk etuajassa erittäin rankkojen raskauksien jälkeen.
Toisen kerran pillerit petti.
Katunut en ole. Kolme lasta olen saanut aborteista huolimatta.
Muutama vuosi abortin jälkeen tulin raskaaksi, siis ihan toivottiin perheenlisäystä. Sain myöhäisen keskenmenon ja synnytin vauvan väistämättömään kuolemaan..
Tuntuu, että se oli kosto minulle :-( En pysty asiaa järjellä ajattelemaan.
En kuitenkaan ole ryhtynyt abortin vastustajaksi ja minunkin tapauksessani se oli siinä tilanteessa oikea vaihtoehto. Silti jossittelen..
olen teettänyt abortin kolme kertaa ja saanut kolme keskenmenoa. Olen miettinyt että olivat jumalan kostoja, minulla on useampi ihana jumalan lahjakin.
En kadu. Lapsi pitää olla tervetullut ja siihen pitää olla voimaa.
kaavinnalla (vuosi 1998). Ei ole kaduttanut, en olisi vain ollut valmis!
Nyt odotan halutusti ja olen 33 kun syntyy. Puolivälissä mennään, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka.
Nyt kun on oma rakas lapsi niin olen enemmän ja enemmän alkanut miettiä, millaista elämäni olisi ollut, jos olisin silloin nuorena saanut lapsen ja millainen hän olisi nyt 14-vuotiaana. Mutta silloin en muistaakseni edes harkinnut pitäväni lapsen.