Oletko sinä opettanut lapsillesi sanan KIITOS?
Mä olen pitänyt sitä tärkeänä ja mun kaikki 3 lasta osaavat kiittää vaikka unissaan jos saavat vierailta jotain. Se tulee ihan automaattisesti eivät edes ajattele koko asiaa. Omakehu haisee kai kun sanon että mun lapset tuntuvat tässä suhteessa olevan parempitapaisia kuin nämälukuisat naapurien lapset joille se kiittäminen tuntuu olevan ihan utopiaa...ja siis puhun jo 7-12v lapsista. Lapset ovat mulle ihan tuttuja ja löpisevät mulle kaikenlaista eli ei ole kyse arkuudesta.
Kommentit (11)
Kerran olimme koko perheen voimin kaupassa ostamassa tytöllemme luistimia (ikää oli 3v.). Siinä sitten kysyimme myyjältä neuvoja ja tämä opasti, neuvoi ja selitti luistimien eroista jne. Kun myyjä oli lähtemässä pois, tyttömme sanoi "Kiitos oikein paljon avusta". Olimme mieheni kanssa ihan ällikällä lyötyjä. Ymmärrän, jos olisi vain todennut "kiitos" kuten on opetettu, mutta kiitti oikein avusta. Meni siinä myyjältäkin vähän pasmat sekaisin.
Silti mun kuopus, 8-vuotias tyttö, ei sano juuri koskaan kiitos. Tytön mielestä on kuulemma hyvin teennäistä olla kohtelias.
jäädä parikin kertaa ilman synttärilahjaa tms jotta oppisi että kiittämisessä ei ole mitään teennäistä.
Ei tuo ässä vielä oikein suhahda tuon reilu puolitoista vuotiaan suusta, joten "kiitti" joka ruokailun jälken riittää toistaiseksi.
11, 8 ja 7v muistavat kiittää joka kerta pöydästä lähtiessään tai jotain saadessaan.
Ollaan opetettu ja 4,5-vuotias saattaa toisinaan jopa muistaa sanoa. 1,5-vuotias sanoo "kiituu" ihan muistuttamatta =)
Vajaa 3 vuotias kiittää yleensä jo oma-aloitteisesti, mutta aina ei kehtaa jolloin pitää patistella ja sitten yleensä uskaltaa vaikka kuiskata. Toinen lapsi ei osaa vielä oikein puhua, mutta tietää mitä kiittäminen on ja sanoo titi. Tarkoittaa kiitti ja nyökkäilee:)
Hyvät käyttäytymistavat on pienestä asti osattava. Meillä kolme alta 5-vuotiasta ja kaikki kiittävät. Ja myöskin osaavat puhua kohteliaasti, kätellä...
Ei nyt mitään enkeleitä ole arjessa vaan ihan tavallisia lapsia, mutta eipä nuo ominisuudet poissulje toisiaan. :)
Tosin joskus haittaa, jos lapsen kohteliaisuuteen kiinnitetään huomiota. Olimme hotellissa ja respa sanoi usein " oletpas sinä kohtelias" kylläpäs osaa pyytää kauniisti yms. Lapsi ihmeteli sitä ja oli vaivautunut ( 8v). Kyseli sitten onko hän nörtti kun kun kiittää ja pyytää kohteliaasti ja jos ei muutkaan, niin ei hänkään sitten. Kun ne tossa iässä haluaa olla kuten kaikki muutkin, rupeaa jo tarkkailemaan itseään.
käyttänyt kiitos-sanaa. Nyt kun aloitti päiväkodissa, alkoi kahdessa viikossa sanomaan kotonakin aina ruoan jälkeen "kiitoskia" :)