Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan hirveä äiti?
14.10.2010 |
Mulla on aivan kamala olla. Kaupassa ollessa 4-v. lapsi alkoi kiukutella ja lopulta mulla paloi hermo, kun kävelimme käsi kädessä ja puristin poikaa hieman kädestä. Siis ihan vähän, en mitenkään rajulla voimalla. Poika raivostui tästä ja alkoi hakata minua nyrkeillä ja karjua, että "äiti älä satuta!" Vähänkö nolo tilanne ja itselle tuli aivan kauhea olo, kun päreet palaa tuolla tavalla :'( Harmittaa, hävettää ja tunnen itseni ihan hirviöksi. Käykö teille muille koskaan näin? Meillä 4-v on todella uhmakas välillä ja suuttuessaan raivoaa perinpohjin, karjuu, huutaa ja nyrkkeilee.
Kommentit (31)
ole sattunut. Minusta tuota voi verrata siihen, jos vanhempi nappaa lapsen turhan kovin ottein syliin ja kiikuttaa pois, ei sen kummempaa ja sitä tapahtuu varmasti monelle ihan tavalliselle äidille ja isälle. Että en nyt vetäisi ap:n tapauksessa huonoa oloa tuosta itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin käy kenelle tahansa? Edelleenkään en ymmärrä vanhempia, jotka ei hillitse itseään!
ole sattunut. Minusta tuota voi verrata siihen, jos vanhempi nappaa lapsen turhan kovin ottein syliin ja kiikuttaa pois, ei sen kummempaa ja sitä tapahtuu varmasti monelle ihan tavalliselle äidille ja isälle. Että en nyt vetäisi ap:n tapauksessa huonoa oloa tuosta itselleni.
vaan sen jälkeen. Pienet lapset tarvitsevat jämäkkyyttä, ei ihme suunnanmuutoksia: ensin ollaan vihaisia, sitten pyydellään anteeksi. Anteeksi voi ja monessa tilanteessa pitääkin pyytää, mutta ei itseään "lyöden" tyyliin "Voi voi äiti oli nyt tuhma, tykkäätkö sinä enää äidistä lainkaan, ollaanhan kavereita" vaan jämptisti todeten, että äitikin suuttuu joskus ja pyytää anteeksi, jos satutti, se ei ollut tarkoitus. Eli ap, vähän ryhtiä, tai lapsestasi kasvaa manipuloiva pikkupirulainen.
vaan sen jälkeen. Pienet lapset tarvitsevat jämäkkyyttä, ei ihme suunnanmuutoksia: ensin ollaan vihaisia, sitten pyydellään anteeksi. Anteeksi voi ja monessa tilanteessa pitääkin pyytää, mutta ei itseään "lyöden" tyyliin "Voi voi äiti oli nyt tuhma, tykkäätkö sinä enää äidistä lainkaan, ollaanhan kavereita" vaan jämptisti todeten, että äitikin suuttuu joskus ja pyytää anteeksi, jos satutti, se ei ollut tarkoitus. Eli ap, vähän ryhtiä, tai lapsestasi kasvaa manipuloiva pikkupirulainen.
mitäs vikaa Keijo Tahkokalliossa on? Oman käsitykseni mukaan hän korostaa vanhemman ja lapsen välistä "törmäyskurssia" eli aika usein lapsi haluaa ja vanhempi sanoo "ei" ja lapsi suuttuu, mutta maailma ei kaadukaan siihen vaan vanhempi rakastaa yhä. Ja vanhemman ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että on jämäkkä. Kaiken taustalla on rakkaus, eikä koko elämäkään tietysti mitään rajojen asettamista ole, mutta tuo kurinpito aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia kasvattajille kuin hauskanpito eli siksi Tahkokallio varmaan kirjoittaa siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutamalla saako äidin/isän antamaan periksi jos huutaa: Ai, muhun sattuu!
Noloa tai ei niin ei olla tilanteessa satutetta. Lapsi on uhmaikänen ja tekee tollasta.
Se on sun päässä sitten onko joku noloa ja mitä tapahtuu tilanteessa.
Jos et satuta lasta ja se kiljuu valetta niin et ole tehnyt väärin.
ne, jotka eivät hermostu koskaan, eivät myöskään paskaakaan välitä, mitä niiden kauhukakarat touhuaa.
eihän lasta saa kieltää, eihän?
sille tulee trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän annoit ymmärtää viestissä 9 matelua! Minäkin oletin että sitä teit.
Jos kyselet: joko ollaan kavereita niin aika heikolta näyttää.
Puhua asiasta voi mutta kysellä oletteko kavereita? Anteeksipyyntöön liittyy sekin että toinen antaa anteeksi. Ei asiaa sovita noin.
Minustakin ap annat lapselle liikaa valtaa: ensin pidät kädestä. Lapsi kiljuu ja matelet lapsen edessa ja lapsi itse päättää milloin tilanne ratkeaa. Ei hyvä.
Itse olisin pitänyt kädestä, ja kun lapsi sitä kiljuu niin siinä puhuttelu huutamisesta ja siitä lapsi saa loukkaantua ja mököttää koko kauppareissun jos siltä tuntuu.
Kotona sitten kerrot että äiti kun sanoo niin totellaan ja siitä saa suuttua, mutta ei sitä kiljuta ja potkita.
Jos käytös jatkuu niin alat uhkaamaan tietokone- ja telkkarikieltoja ja toteutat ne.
Anteeksi saat pyytää; jos satutat vahingossa lasta. Mutta et sitä että kiellät lasta.
28
K
Itse olisin pitänyt kädestä, ja kun lapsi sitä kiljuu niin siinä puhuttelu huutamisesta ja siitä lapsi saa loukkaantua ja mököttää koko kauppareissun jos siltä tuntuu.
Kotona sitten kerrot että äiti kun sanoo niin totellaan ja siitä saa suuttua, mutta ei sitä kiljuta ja potkita.
Jos käytös jatkuu niin alat uhkaamaan tietokone- ja telkkarikieltoja ja toteutat ne.
Anteeksi saat pyytää; jos satutat vahingossa lasta. Mutta et sitä että kiellät lasta.28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvasin, että tämä keskustelu lopulta johtaa siihen, että tulee nämä arvostelijat, jotka moittivat alkuperäistä kirjoittajaa. Näin se menee aina. Ei täältä mitään loputonta sympatiaa voi odottaa, mutta ärsyttää nämä besserwisserit.
lasta sen enempää kuin että jos kaappaa lapsen kainaloon ja kantaa pois. Kohta ei omaan lapseensa saa vissiin koskea enää ollenkaan?