Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan hirveä äiti?
14.10.2010 |
Mulla on aivan kamala olla. Kaupassa ollessa 4-v. lapsi alkoi kiukutella ja lopulta mulla paloi hermo, kun kävelimme käsi kädessä ja puristin poikaa hieman kädestä. Siis ihan vähän, en mitenkään rajulla voimalla. Poika raivostui tästä ja alkoi hakata minua nyrkeillä ja karjua, että "äiti älä satuta!" Vähänkö nolo tilanne ja itselle tuli aivan kauhea olo, kun päreet palaa tuolla tavalla :'( Harmittaa, hävettää ja tunnen itseni ihan hirviöksi. Käykö teille muille koskaan näin? Meillä 4-v on todella uhmakas välillä ja suuttuessaan raivoaa perinpohjin, karjuu, huutaa ja nyrkkeilee.
Kommentit (31)
Hyvä merkki on ,että koet että tuo ei kuitenkaan ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran kysyt niin toimit kyllä rumasti ja olet hirveä äiti. Itsellä ei hermot mene lasten kanssa koskaan niin, että satuttaisin heitä mitenkään fyysisesti. En voi ymmärtää vanhempia, joilla palaa pinna ja seurauksena on tuollainen reaktio kuten sinulla.
taas yksi, joka pääsee kiillottamaan sädekehäänsä kun minähän en koskaan hermostu vaikka lapsi vippaisi nurin yhden telineen kaupassa...
Tuota ihan oikeasti sattuu. Yritäpä roudata raivokasta nelivuotiasta ulos "hellin ottein". En nyt tarkoita, että tarkoituksella ottaa siten kiinni, että lasta sattuisi mutta välillä sitä ei vain huomaa.
On tapahtunut mullekin.
vanhemmat hermot pitää niin sen kyllä huomaa, niin on kyllä kärryillä omista voimistaankin. Nimenomaan näitä liian kovia otteita tulee silloin, kun hermo palaa ja sitä ei ajattele sillä hetkellä. Niinhän ap:llekin kävi, että hermostuessaan kovensi otteitaan.
käynyt noin. Harmittaahan se aina jälkeenpäin kauheasti, mutta minusta se taas on terve reaktio. Sitten huolestuisin, jos tuollainen käytös olisi jokapäiväistä ja ei tuntuisi missään.
kerran kysyt niin toimit kyllä rumasti ja olet hirveä äiti. Itsellä ei hermot mene lasten kanssa koskaan niin, että satuttaisin heitä mitenkään fyysisesti. En voi ymmärtää vanhempia, joilla palaa pinna ja seurauksena on tuollainen reaktio kuten sinulla.
Sulla ei kyllä ole lapsia tai sitten et edes yritä opettaa heille käytöstapoja! Tai sitten lapsesi ovat juuri niitä,jotka rääkyvät kurkku suorana markettien autokärryissä ja sinä niitä äitejä, jotka antavat lapsensa vain "kiukutella" ja urheasti vain jaksavat sitä kuunnella. Tai sitten lapsesti ovat onneksesi vain helppoja. Mutta tiedoksesti: Lapset eivät ole aina helppoja, taikka pelkkää puhetta uskovia. Lapset ovat lapsia ja jokainen on oma luonteensa ja persoonansa, eivätkä aina odotusten mukaan toimivia robotteja. Lisäksi, ap EI "satuttanut lastaan fyysisesti", vaan ojensi, niinkuin vahnhemman kuuluukin tehdä. Siksi myös kasvatustavat ovat yksilökohtaisia, eikä kasvattaminen ole aina helppoa! Lasten pitää myös oppia sellainen, että omilla teoilla ja toiminnalla on seurauksensa. Ei-toivottu käytös ei elämässä kauas kanna. Tosin lasten pitää saada myös rauhassa kiukutellakin, mutta ei aina ja joka paikassa. Rajat pitää olla.
Et ap ole huono äiti, kukaan ei olisi lapsellesi parempi! Nämä tämän tasoiset vastaajat osaavat aina kasvattaa toisten lapsia parhaiten. Jokamiehen johtopäätöksiä (joista itsekin esimerkin annoin)on helppo tehdä kun kieltäytyy ajattelemasta yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon minäkin aikoinani pitäny napakammin kiinni,ku ois pitäny.ihmisiä me ollaa.kait pyysit anteeksi?
pyysin anteeksi lapselta sen sata kertaa, mutta ei kuulemma vielä olla kavereita ;) pelikaveriksi kyllä kelpasin. Lapsi on todella ärhäkkä kun suuttuu ja raivo kestää pitkään päällä. Oma harmi ja syyllisyydentunto on nyt päällä, kun eihän nyt tuollain sais tehdä niin kuin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap mielestäni mitenkään tolkuttomasti toiminut. Sellaista sattuu. Ja itsehän hän kirjoitti, ettei mitenkään satuttamalla satuttanut vaan piti napakasti kiinni. Ahdistus taisi tulla lapsen reaktiosta, koska koko kauppa varmaan ajatteli ap:n olevan kamala äiti :) Ei kannata provosoitua tuollaisissa tilanteissa, vaan todeta että "Minun täytyy pitää kiinni, koska kiukuttelet nyt niin paljon" tms. Jos lapsi tajuaa, että vanhempi pelkää muiden ihmisten mielipiteitä, oppii käyttämään tätä hyväkseen. Kasvata omilla periaatteillasi oli muita paikalla tai ei.
Siis lapsi käyttäytyi huonosti, sinä puristit häntä vähän kädestä ja nyt anelet lapselta anteeksiantoa? Anteeksipyytäminen toki ok, mutta sinä olet kuitenkin vanhempi, jonka tehtävä on ojentaa lasta, jos tarve vaatii, ja antamalla lapsesi pompottaa itseäsi noin, teet hänelle vain turvattoman ja levottoman olon. Yksi anteeksipyyntö riittää ja sitten elämässä eteenpäin.
t. lapsiaan useammankin kerran vauhdikkaasti jäähylle kantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kertoi puristaneensa lastaan tarkoituksella kädestä liian tiukasti. Näin ymmärsin. Kyllä silloin on anteeksipyynnön paikka. Mutta ehkä oletkin ruummillisen kurituksen kannattaja?
Sanoin ihan selvästi, että toki pitää pyytää anteeksi, mutta ap:han kertoi tehneensä niin "sata kertaa" ja kieriskelee nyt tuskissaan vähäpätöisen teon takia. Nykyajan lapset voivat huonosti, kun vanhemmilla ei ole selkärankaa olla vanhempia eikä kestetä lapsen negatiivia reaktioita.
Ja tiedoksesi, en ole kertaakaan tukistanut, töninyt, läpsinyt, heitellyt, puristellut tai luunapitellut lapsiani. Ääntäni korottanut kyllä, ja kuten sanonut, jäähylle kantanut vähemmän rauhallisin ottein
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellisesti samaa mieltä. Asetit lapselle rajoja ja nyt kadut sitä? Olisin itse vielä lisännyt siihen moitteet huonosta käytöksestä. Keskustelisin asian nyt kotona läpikotaisin, äiti kuulostaa olevan nyt kyllä aika pahasti pompoteltavissa.
kovalla työllä 3 lasta aikaansaanut hlö olen hirviö. Kyllä se pinna vaan palaa meikäläisellä, kadehdin näitä joilla ei. Noita isompia uhmaavia lapsia saa välillä aika voimalla kammeta syrjemmälle riehumaan. Pahimmat kohtaukset onneksi kotona. Lapsemme ovat tosi isokokoisia, että hikipäässä saa heidän kanssa välillä painia..
Olen hirveä, kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti ja viittaan nyt tähän, että olen pyytänyt anteeksi sen sata kertaa. Tottakai moitin lasta käytöksestä :-O Ja en antanut periksi asiassa mistä hän kiukuttelunsa aloitti. Oma reaktioni oli silti ylimitoitettu. Mielestäni lasta ei olisi tarvinnut puristaa kädestä, mutta kun suututti niin hitosti niin tein näin.
jos ei ole tarkoitus satuttaa vaan lähinnä viestiä lapselle, että äiti pitää kiinni, et saa alkaa riehua. Jos lapseen oikeasti on sattunut ja on kovasti pois tolaltaan, voi todeta, että äiti on pahoillaan, kun sinuun sattui, mutta äidin on pidettävä sinusta kiinni, kun sinä riehut, jotta ei satu mitään pahempaa. Turha anelu tosiaan viestittää lapselle, että olet tehnyt jotain väärää ja lapsi taas vastaavasti jotain oikeaa.
Lasta ei tietenkään saa satuttaa tarkoituksellisesti mutta meillä on tosiaan lapsi lähtenyt jäähylle välillä raahaten tai kantaen ja joskus olen pidellyt rimpuilevasta lapsesta kiinni esim., parkkipaikalla ja lapsi on saattanut karjua, että sattuu, mutta enhän voi päästää irti autojen allekaan.
Pakko lisätä vielä, että missään nimessä en hyväksy itsekään fyysistä kurittamista, se on väärin. Mutta tiukemmin kädestä kiinni ottaminen? Kannattaa myös pitää mielessä, että joillekin pelkkä kiinni pitäminen, eikä edes mitenkään tiukasti, kiukuttelutilanteessa aiheuttaa raivarit ja huutosirkuksen.
kädestä puristamista voisi verrata tukistamiseen. Molemmissa on tarkoitus satuttaa ja kurittaa lasta. Siinä mielessä ymmärrän ap:n huonot fiilarit.
Ap: Luepa muutama Keijo Tahkokallion kirja ja mieti sitten itse asiat läpi uudestaan.
Tahkokallio on itse välillä melkoinen "kasvattaja". Hänen kirjojaan ei suosittelisi ihan kaikille.
kerran kysyt niin toimit kyllä rumasti ja olet hirveä äiti. Itsellä ei hermot mene lasten kanssa koskaan niin, että satuttaisin heitä mitenkään fyysisesti. En voi ymmärtää vanhempia, joilla palaa pinna ja seurauksena on tuollainen reaktio kuten sinulla.