Lue keskustelun säännöt.
Kumpi aikuinen perheessänne on suvaitsevaisempi esim. seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan?
13.10.2010 |
Onko suhtautumisessanne selviä eroja?
Meillä mies on selvästi suvaitsemattomampi. On jollakin lailla "vanhanaikainen" monissakin asioissa, suhtautuminen mm. homoseksuaalisuuteen on sen mukaista. Minua se ärsyttää suunnattomasti, kaikista eniten lasten vuoksi, mutta olen tullut siihen tulokseen, että voin vain omasta puolestani yrittää antaa suvaitsevaisen ihmisen esimerkin lapsille.
Vanhin lapsista on nyt murkkuiässä ja provosoi selvästi tahallaan miestäni (ei ole lapsen biol. isä) näillä ja monilla muilla suvaitsevaisuusasioilla, samaten huomaan mieheni "tahallaan" ärsyttävän murkkua puheillaan (omasta mielestään vain karaisee lasta kestämään ärsytystä). Todella raivostuttavaa! Miehen mielestä sellainen sanailu on hauskaa(?), minä olen ehkä tosikko, mutta haluaisin opettaa lapsille mallin suvaitsevaisuudesta.
Tämä on toki vain yksi asia monien joukossa, josta kotona voidaan olla eri mieltä, ja onhan meilä jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen.
Kommentit (20)
ajatellaan näissäkin asioissa. Ei ole kummallakaan mitään fobioita vaikkapa homoseksuaalien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmia seuraa parisuhteessa, jos puolisoiden arvomaailmat ovat kovin erilaiset.
Ei ole eroa Enkä ikinä olisi alkanut olla miehen kanssa, joka ei hyväksy samoja asioita kuin itse hyväksyn. Tottakai juteltiin kaikista asioista ennen naimisiinmenoamme.
minä olen se suvaitsemattomampi. Olen kaiken kaikkiaan vähemmän sosiaalinen ja "ihmisystävällinen" kuin mieheni, joka tulee ihmisten kanssa ihan loistavasti juttuun.
Yritän toki olla laukomatta älyttömiä kommentteja lasten kuullen, mutta joskus lipasahtaa ja silloin harmittaa.
mies eritoten, koska hänen veljensä on homo :-)
Mies kyllä suvaitsevainen myös... tarkemmin ajatellen taidamme olla samanlaisia
Joissakin asioissa hän on minua jopa suvaitsevaisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä mitään suvaitsematonta ukkoa katteliskaan. Minulla on läheisinä ystävinäkin monta ei-heteroa ja ei siitä mitään tulisi jos mies olisi jotenkin fobinen.
olen suvaitsevaisempi, mutta ei mieskään mikään tiukkapipo ole. Hänestäkin homoille kuuluu samat oikeudet kuin muillekin, mutta esim. ei halua nähdä miehiä suutelemassa tms. koska se "ällöttää". Johtunee siitä ettei ole tottunut.
En voisi olla ihan erilaisia arvoja kannattavan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ero ei ole iso, mieskään ei mitenkään tuomitse homoja tms, mutta suhtautuu ehkä vähän varautuneemmin?
Mies on aika suvaitsematon ainoastaan juoppoja, röyhkimyksiä, fanaatikkoja ja kiilailijoita kohtaan. Mun arka kohta on taas huumeet, en siedä hymistelyä sen kohdalla lainkaan. Mutta ihonväri, seksuaalisuus, kieli yms ei vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti kerro ihmisen todellista ajattelumaailmaa. Tai sitten sitä vain muuttuu, molemmat. Sellaiset asiat alkavat ärsyttää, joihin on osannut alussa suhtautua huumorilla jne. Kaikkea ei osaa ennakoida eikä ottaa huomioon. En pidä itseäni tyhmänä tai lapsellisena, seurustelimme mieheni kanssa kolmisen vuotta ennen yhteen muuttoa, keskustelimme alkuvuosina paljon, mies huomioi loistavasti edellisen liittoni lapset (jotka olivat tuolloin pieniä) jne. Mielestäni tunsimme hyvin toisemme yhteen muuttaessamme. Tästä kaikesta huolimatta yllätyksenä on tullut mm. mieheni suvaitsemattomuus. Ja moni muukin asia, varmasti myös miehelle minun tiukkapipoisuuteni "leikinlaskun" suhteen (siis tosikkomaisuus). En tiedä miksi näin on, mutta jotenkin 10 yhteisen vuoden jälkeen olemme koko ajan vain enemmän erilaisia...
ap, joka on ehkä yllättäen huomannut miten paljon tietyt asiat vaikuttavat parisuhteeseen
En voisi seurustella suvaitsemattoman ihmisen kanssa. Minulle on todella tärkeää, että omataan samanlaiset arvo. Kaikenlainen rasismi aihdistaa minua suunnattomasti, enkä voisi altistaa lastani kotona suvaitsemattomuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme molemmat suvaitsevia seksuaali ja useimpia muita vähemmistöjä kohtaan. Mies ei tosin aina ymmärrä muslimeja Suomessa, mutta ei inhoakaan. Meidän "täytyykin" olla suvaitsevia, koska mieheni on maahanmuuttaja ja meidän suhdettamme tietysti arvostellaan ja halutaan kieltää ihan samoin kuin homoseksuaalienkin.
Tai siis vähemmistöjä kohtaan olemme molemmat varmaankin yhtä suvaitsevaisia, mutta mies on meistä parempi suvaitsemaan suvaitsemattomuutta.
Mä olen se, joka aina netissä päätyy inttämään rasistien ja muiden idioottien kanssa, mies osaa kohauttaa olkapäitään ja yrittää opettaa mullekin ettei kaikkiin ihmisiin ehkä aina kannata uhrata aikaansa ja hermojaan.
Eli kuten yllä olevasta voi aavistaakin, musta ei olisi olemaan hetkeäkään suvaitsemattoman miehen kanssa. Onneksi ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuitenkin enemmän, käsittääkseni miehelleni ei olisi täysin ok esim homojen oikeus adoptoida (vieras) lapsi. Ei nyt mikään iso ongelmakaan silti.
Kukin tehkööt makuukammarissaan (tai muissa kammareissa) mitä lystää kunhan kaikki osapuolet ovat siinä mukana omasta tahdostaan, ilman painostusta tms.
Ja niin kauan kun tutkimuksissa ei voida osoittaa että vanhempien homoseksuaalisuudella on negatiivista merkitystä lapsen kehitykselle, mielenterveydelle jne en näe mitään syytä vastustaa homojen ja lesbojen lapsensaantia.
mutta ehkä minä. Gallupeissa tulee järjestään ilmi, että naiset ovat avarakatseisempia, empaattisempia ja viisaampia kuin miehet. Naiset vastustavat enemmän ydinvoimaa ja prostituutiota, noin esimerkiksi. Miehet on enemmän hällä väliä -osastoa.
Mies on suvaitsevampi kuin minä. Vaikken minäkään mikään nipo ole.
että ei oo kamalasti varaa olla ennakkoluuloinen kummankaan. :)
ap:n mainitsemassa asiassa ollaan varmaan suunnilleen yhtä suvaitsevaisia, mutta muuten on kyllä mieheni suvaitsevaisempi.
Enkä ikinä olisi alkanut olla miehen kanssa, joka ei hyväksy samoja asioita kuin itse hyväksyn. Tottakai juteltiin kaikista asioista ennen naimisiinmenoamme.