Korreloiko painonhallinta muuhun elämänhallintaan?

alipainoisilla?

Tai ainakin jos ajatellaan toisin päin, että oikean ravinnon ja ruokavalion löytyminen korreloi tasapainoa muillakin alueilla. Asia tosin ei ole noin yksinkertainen, koska esim. hormonitoiminnan tasapainottuminen (vhh) tasapainottaa kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään painoa. Koskee sekä alipainoisia että ylipainoisia.

mä olen ainakin tosi laiska siivoamaan tai urheilemaan ja olen normaalipainoinen.

mutta kotityöt ja kaupassa käyminen on tuskaa. Olen reilusti ylipainoinen.

Miksi en voi olla "urheilullinen", koska olen ylipainoinen? Harrastan joka päivä urheilua eri muodoissaan ja eri vuodenaikoina eri lajeja monipuolisesti. Silti olen pyöreähkö. Miksi urheilullinen = "bodattu".

Kyllä mä ainakin olen. ;o) T: edellinen liikkuja.

Kaksi ylipainoista, jojoilevaa aikuista, muuten elämä aivan hyvin hallussa. Jos et nyt sitten sitä tarkoita, että esim. työhuoneessa on kaapit sotkuisena?



Vastaavasti tunnen ihmisiä, jotka ovat täysin normaalipainoisia, mutta muuten elämänhallinta totaalisesti hukassa.

Kun aloitin laihdutuksen, aloin myös ajatella itseäni enemmän kuin aiemmin, eli aina olin asettanut lasten tarpeet etusijalle, josta sitten kärsin tavallaan.



Nyt meillä on iloista, aikaansaavaa ja hoikkaa porukkaa!

pikemmninkin niin, että mulla ruuan ajatteleminen, jatkuviin terveisiin elämäntapoihin pyrkiminen ja niistä ahdistuminen on aina merkki siitä että elämä ei ole tasapainossa. Kun asiat on hyvin, mä koen voivani oikein hyvin oli ylikiloja tai ei. Mulla on siis selvästi tapana syyttää elämäntapoja ongelmista jotka ei niihin mitnkään liity.

Mutta kieltämättä suurin osa ns. menestyjistä on hoikkia, vaikka ei tietenkään kaikki. Nykyään ilmeisesti menestyäkseen pitää hallita myös ulkokuortaan.

mieheni ylipainoinen bmi 31, mutta ainakin meillä mies on paljon urheilullisempi ja elämä muutenkin paremmin "hallussa". Voihan se ylipaino joillain olla merkki mielen tasapainottomuudesta tai heikosta stressinsietokyvystä tai on peräisin jostain kriisistä, mutta ei se kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Toisaalta, eihän normaalipainokaan merkitse, että ihmisellä menisi muuten hyvin tai edes keskinkertaisesti.

ja uskoisin että joku yhteys voi olla. Ainakin ns menestyneet on yleensä hoikkia tai ainakin normaalipainoisia, eli se tietty itsekuri tekemisissä ulotetaan sinne syömis-ja muihin elämäntapoihin.

Omalla kohdallani pitää paikkaansa. Täytyy kuitenkin muistaa että ihminen voi pitää itsensä hoikkana hyvin erilaisin keinoin. Jos se on sairaus ja neuroosi, ihmisen muu sisäinen ja ulkoinen elämä voi olla täyttä kaaosta.



Ihmisen ulkonäöstä ei pidä vetää liikaa johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.

Tulen aika kehnosta perheestä ja lapsena jo minua lohdutettiin ruualla. Se tapa onkin minuun aika juurtunut eli aina ahdistuneena, surullisena yms. siirryn etsimään lohtua jääkaapista. Ja koska näitä suruja on ollut suhteellisen paljon, olen lohduttanut itseäni ruualla paljon ja sen seurauksena olen ylipainoinen :(

Ainakin itseni kohdalla sanoisin, että jos lihoisin tästä tolkuttomasti, niin elämänhallinnassa olisi häikkää paljonkin. Minulle hoikkuus on nimittäin todella tärkeää. Samalla ymmärrän kuitenkin, että kaikille se ei ole niin tärkeää.

Laihat jotenkin nipoja ja pullukammat leppoisampia, eikä vain stereotypioissa. Lihavat ehkä armeliaampia itselleen ja ympäristölleen. Silleen niinkuin keskimäärin.



Tähän ei lasketa sairauden takia lihoneita/laihtuneita.

Minun ylipainoni kertoo vain sen surkean asiantilan, että rakastan ruokaa ja herkkuja. Olen siis erittäin oraalinen tyyppi.

että kun muut elämän osa-alueet ovat kovin vaativia, on painonhallinta jäänyt näiden muiden asioiden jalkoihin.



Ja miten niin menestyvät ihmiset ovat aina hoikkia??? Puhutteko te nyt Hollywood-näyttelijöistä vai mistä? Koska ihan pienellä funtsimisella löytyy liuta pulskia menestyjiä. Keski-ikäiset miehet, yritysjohtajat ovat lähes järjestäen reippasti ylipainoisia. Kansanedustajista löytyy niin naisista kuin miehistä ylipainoisia. Eihän se meidän Tarjakaan mikään keijukainen ole.

mitä tarkoitetaan elämänhallinnalla. Ihmisellä voi olla elämä ihan hyvää ja tasapainoista, vaikkei olisi uraa, omaisuutta, korkeaa koulutusta tai terveyttäkään. Tai vastaavasti voi olla noi edelliset, mutta ihmissuhteissa on stressiä, tulee avioero tai ihminen voi kokea olevansa kuitenkin hyvin yksinäinen. Kaikkea elämässä ei oikein voi kuitenkaan hallita, eikä kaikilla ole samanlaisia vaatimuksia hyvään elämään.



Suomalaisista yli puolet on ylipainoisia, ja suurin osa heistä on kuitenkin ihan hyvinvoivia vaikka pullukoita. Moni lihoo iän ja hormonitoiminnan myötä ilman mitään suuria kriisejäkin, ja moni lihoo raskausaikana vaikka kokisi voivansa hyvin sen ajan. Mä en siis ihan allekirjoittais tuota, että paino ja elämänhallinta menis yksi yhteen.