Tietääkö joku miten leikki-ikäisen lapsen nukutus (siis leikkaussalissa) tapahtuu?

lapsella oli ikää 1,5-v ja kyllä hän selvästi vähän panikoitui, kun maski laitettiin kasvoille. Mutta eipä siinä mennyt kuin joitain sekunteja, kun lapsi oli unessa. Ja mitään traumoja tuo ei ole jättänyt.



Me siis saimme olla lapsen vierellä siihen asti, kunnes hän oli nukahtanut.

ettei kannata tänne kirjoittaa 60-70-luvun nukutuksista, ajat ovat hivenen muuttuneet niistä.. sama kuin joku kyselisi hammashoidosta ja laittaisitte 40-50 vuoden takaisia kokemuksia..



Eli maskinukutus ei ole mitenkään traumaattinen kokemus, älä ap huoli!

joka kuukausi. Se tehdään joko "unimaidolla" tai maskilla. Lapsi saa valita. vanhemmat saa saattaa ovelle... mutta tämä on valitettava rutiini ja ei varmaan kerro koko totuutta

nukutetaan maskilla suurimmaksi osaksi. Valitettavasti lapsesi saa kokea piikinkin, koska suonensisäinen reitti avataan aina varmuuden vuoksi jo valmiiksi. Tämä siksi, koska jos leikkauksen aikana sattuu jotain, on oltava valmis reitti lääkityksiä varten.

nukutetaan maskilla suurimmaksi osaksi. Valitettavasti lapsesi saa kokea piikinkin, koska suonensisäinen reitti avataan aina varmuuden vuoksi jo valmiiksi. Tämä siksi, koska jos leikkauksen aikana sattuu jotain, on oltava valmis reitti lääkityksiä varten.

Tämäkin varmaan jonkun tietyn sairaalan/lääkärin käytäntö. Kuten sanoinkin, meillä lapseen ei pistetty yhtään piikkiä ennen nukutusta. Eli ei "aina" laiteta kanyylia ensin.

t. 9

nukutetaan maskilla suurimmaksi osaksi. Valitettavasti lapsesi saa kokea piikinkin, koska suonensisäinen reitti avataan aina varmuuden vuoksi jo valmiiksi. Tämä siksi, koska jos leikkauksen aikana sattuu jotain, on oltava valmis reitti lääkityksiä varten.

Tämäkin varmaan jonkun tietyn sairaalan/lääkärin käytäntö. Kuten sanoinkin, meillä lapseen ei pistetty yhtään piikkiä ennen nukutusta. Eli ei "aina" laiteta kanyylia ensin. t. 9

Aivan, kanyyli voidaan laittaa nukutuksen jälkeenkin. Riippuen tietysti käytänteistä.

Pojalla(4v) korvia putkitettaessa nukutettiin maskilla ja yksityisellä käytiin. Sain pitää pojan sylissä kunnes nukahti mutta vastaan pisti aika kovasti. Itku tuli sekä pojalla että äidillä.



Kunnallisella puolella riippuu paikasta missä tutkimus tehdään. Töölöön sairaalassa en saanut mennä mukaan vaan tytölle 1v annettiin huoneessa rauhoittavaa ja sitten veivät saliin.



Lastenklinikalla taas sain olla mukana kanyylin laiton ajan ja nukutus vaiheessa. Sitten kun lapsi nukahtanut piti lähteä pois. Puudutteen käytössäkin on ollut vaihtelua. Töölöön nukutuksessa saatiin kotiin emlat mutta lastenklinikalla eivät suositelleet koska lapsella on pienet suonet ja emla supistaa suonia. Lapsen ikäkin voi vaikuttaa asiaan. Meillä on nukutettu 1v ja 4v.

Olen itse nuori pediatrinen vuodeosastohoitaja, voisin kirjoitella omia kokemuksia lasten nukutustoimenpiteitä.

Anestesialääkäri päättää esilääkkeen tarpeen ennen toimenpidettä tapahtuvan tapaamisen (tässä tapaamisessa lääkäri varmistaa, että lapsen nukuttaminen on turvallista) perusteella. Esilääkkeen tarpeeseen ja määrään vaikuttaa lapsen ikä ja koko, väkisin sitä ei anneta jos lapsi on sen ikäinen, että osaa ja haluaa lääkkeestä kieltäytyä. Esilääke aiheuttaa usein rentoutta, mutta voi saada monet myös hieman sekaviksi ja ns. kikatteleviksi. Sekavuuden aiheuttaman kaatumavaaran vuoksi lapsi ei saa nousta vuoteesta enää lääkkeen saatuaan esim. vessaan.

Hyviin käytäntöihin lasten kanyloimisessa kuuluu Emlojen käyttö, mutta ne tosiaan myös supistavat suonia jolloin laskimoita on vaikeampi löytää eli kanyylin laittaminen voi hankaloitua entisestään = enemmän pistelykertoja kun suonet "piilossa". Emlojen puudutevaikutus alkaa hitaasti ja on pitkä, joten ne tulisi poistaa jo hyvissä ajoin ennen suoniyhteyden avaamista, tällöin suonia supistava vaikutus ehtii lakata, mutta puudutusvaikutus vielä jatkuu. Jos Emloja ei ehditä laittaa riittävän ajoissa ennen kanylointia, on Ametop-voide pikaisempi vaihtoehto ihon puuduttamiseksi. Nämä puudutevalmisteet vievät tosiaan tunnon vain ihon pinnalta. Niistä huolimatta laskimokanyylin asettaminen tekee usein jonkin verran kipeää, riippuen anatomiasta ja kanyloivan lääkärin taidoista. Koska ennen toimenpidettä on oltava pitkään ravinnotta ja toimenpiteeseen pääsyä joutuu joskus odottamaan pitkäänkin, on usein tarkoituksenmukaista asettaa laskimokanyyli jo hyvissä ajoin vuodeosastolla, jotta lapselle saadaan aloitettua suonensisäinen nesteytys ehkäisemään huonoa oloa ja heikotusta. Vanhemman läsnäolo kanylointitilanteessa voi auttaa rauhoittamaan lasta, mutta jos itse on neulakammoinen eikä halua olla tilanteessa, se kannattaa sanoa suoraan.

Oma kokemus nukutuksista on se, että lähes aina anestesia aloitetaan suonensisäisesti Propofolilla (se valkoinen neste, jonka anestesialääkäri pistää kanyyliin, "unimaito") tai vastaavalla, ja sitä ylläpidetään nukutuskaasulla, joka johdetaan intubaatioputken kautta suoraan keuhkoihin. Näin taataan tasainen pitoisuus. Tietysti sedaation syvyys riippuu toimenpiteestä, lasta (tai aikuista) on turha tainnuttaa yhtään enempää kun se toimenpiteen onnistumiseksi on tarpeellista. Esimerkiksi biopsioissa (koepalan otto), nopeissa kuvantamisissa tai esimerkiksi keskuslaskimokatetrien laitoissa pieni Propofolihömpsy riittää usein takaamaan lapsen paikallaanpysymisen, ja mitä pienemmäksi annos jää sitä nopeammin lapsi nukutuksesta toipuu ja voi kotiutua. 

"Oikeassa" toimenpiteessä jossa sedaatiota on tarkoituksenmukaista ylläpitää pidempään annostellaan ennen anestesian aloitusta laskimonsisäisesti ensin kipulääke, joka voi hieman pistää päätä pyörälle, sekä puudute joka estää nukutuslääkettä kirvelemästä suonessa. Nukutuslääkkeen jälkeen annostellaan myös lihasrelaksantti, joka nimensä mukaisesti relaksoi lihakset, jolloin intubointi ja itse leikkaaminen helpottuu. Jos intubointi (=hengitysputken asettaminen) ei jostain syystä onnistu, on relaksaatio voitava tarvittaessa kumota nopeasti, sillä se estää myös oman hengityksen lamaamalla hengityslihakset. Muun muassa tämän vuoksi nukutustilanteessa on potilaalla oltava laskimokanyyli, jota kautta nopea lääkkeenanto tai relaksaation kumoaminen mahdollistuu. Lasta ei siis pistellä kiusallaan eikä varsinkaan yhtään enempää kun on välttämätöntä.

Kaasulla nukuttamista en ole koskaan nähnyt (en ole itse anestesia- tai toimenpidehoitaja) enkä tiedä sen käyttöindukaatioita mutta Propofoliakin käytettäessä tuodaan lapsen liukuessa kohti unta happimaski ensin lähelle kasvoja, ja nukahtaessa kiinni kasvoille (hereillä ollessa saattaa olla ahdistavan tuntuinen kun kumista maskia painetaan kiinni kasvoihin). Maskista tulee siis pelkkää puhdasta happea, nukutus tapahtuu sen laskimokanyylin kautta. Näin varmistetaan, että potilas on kunnolla hapettunut ennen intubointia (anestesialääkäri asettaa hengitysputken) jolloin tulee luonnollisesti parin sekunnin tauko hapensaantiin kun oma hengitys ei enää toimi, ja kone ei sitä vielä avusta. Näin varmistetaan aivojen ja koko kehon riittävä happeutuminen.

Oman kokemuksen mukaan ainakin osassa toimenpiteitä vanhempi/vanhemmat pääsevät saattamaan lapsen toimenpiteeseen, ja tietyissä paikoissa saavat olla myös läsnä anestesian aloituksessa. Tämä on lapselle miellyttävämpää, kun hän ei yhtäkkiä jää "yksin" vieraiden ihmisten keskelle pelottavaan, uuteen tilanteeseen. Tietysti jos vanhemmat itse ovat kovin hätääntyneitä, paniikki tarttuu vääjäämättä myös lapseen. Tällöin saattaa olla, että vanhempia pyydetään poistumaan. Vanhempia ei ajeta pois mitenkään "kiusallaan", vaan toimintatavoilla ajetaan aina lapsen etua, ja pyydettäessä henkilökunta kyllä perustelee, miksi toimitaan milläkin tavalla.

Esimerkiksi leikkausosastolle ei työpaikallani vanhempia päästetä puhtaussyistä, mutta mm. hammastoimenpiteissä ja röntgenosastolla tehtävissä pienissä toimenpiteissä vanhemmat ovat tilanteen sen salliessa tervetulleita anestesian aloitukseen. Näin tilanne on usein lapselle miellyttävämpi, kun tuttu ja turvallinen aikuinen on mukana.

Toimenpiteen jälkeen lapsi siirretään heräämöön, josta hoitaja hakee hänet vuodeosastolle kun lapsi on tarpeeksi hyvin hereillä. Heräämöön ei vanhempia päästetä, mutta vuodeosastolle he ovat tietysti tervetulleita. Monesti vanhempien kanssa sovitaan esimerkiksi, että hoitaja soittaa heille suoraan heti kun on itse saanut tiedon, että lapsi voi siirtyä heräämöstä osastolle. Näin vanhempien ei tarvitse "päivystää" osastolla odottamassa lapsen paluuta, ja he voivat itse käydä rauhassa esimerkiksi syömässä ja tauolla, ja ovat silti lasta vastassa hoitajan tuodessa hänet heräämöstä takaisin osastolle.

Osastolla/päiväsairaalassa lapsen vointia seurataan vähintään tuntien ajan riippuen tehdystä toimenpiteestä. Lyhyissä toimenpiteissä kotiinpääsyn kriteerejä ovat esimerkiksi tietynmittainen vuodelepo, toimenpidealueen seuranta ja vakaa verenpainetaso (biopsiat, varmistetaan, ettei pistokohta jää vuotamaan sisään- tai ulospäin), syöminen ja virtsaamisen onnistuminen. Ravinnottaolon jälkeen syömistä kannattaa aloitella varovasti, sillä lapselle tulee helposti huono olo jos hän liian pian heräämisen jälkeen syö liian "tuhtia" ruokaa.  Toimenpiteen jälkeen lapselle tarjotaankin usein alkuun vain esimerkiksi mehua tai jugurttia, ja vasta hetken päästä varsinaista ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

1½ vuotias sai ensin rauhoittavan lääkityksen suunkautta ja me vanhemmat saatettiin leikkaussali osaston (?) oville. En tiedä kuinka nukutettiin mutta kanyyli oli jo valmiiksi kädessä. Ehkä sitä kautta?

Juuri näin, ensin suun kautta hyvänmakuinen rauhoittava esilääkitys, usein lapsi nukahtaa jo tähän. Kanyylilla tai maskilla, riippuen mitä tehdään ja kuinka pitkä nukutus tarvitaan. (Kanyyli, jos pitkä leikkaus ja nukutusta lisätään leikkauksen aikana. Myöskin jos esim. risat leikataan, koska sillon maskilla ei voisi lisätä nukutusta) Eikä se maskinukutus mitään kidutusta ole, esilääkitys rauhoittaa, eikä sitä maskia paineta heti tiukasti kasvoille.. ja sieltä kyllä tulee happea :D Mitä lie nuo muutamat tuossa höpisee..

Kysy lääkäriltä :)

Meillä lapsi nukutettu 6 krt ja aina maskilla ja sai nukahtaa syliini eli pääsin mukaan leikkaussaliin. Pienempänä pisti kovastikin hanttiin maskia eli oli aika kirkumista nukutus. Usein herättyään jatkoi sitten ns.samassa tilassa, mihin nukahti eli huuto jatkui heräämössä. Kanyyli on laitettu maskinukutuksen jälkeen, ja ennen operaatiota sai aina tupla-annoksen Pronaxenia. Yksityisellä puolella nukutukset.