Mikä avuksi - 2½v ei suostu nukkumaan päiväunia

siitä, että nyt ilta on oikeasti meidän aikuisten omaa yhteistä aikaa. Tuntuu ihmeelliseltä että talo on hiljainen jo 20:30, kun ennen siihen aikaan vasta syötiin iltapalaa ja sitten alkoi ainakin tunnin mittainen nukutustaistelu.... :) Ja takuulla on helpompaa kyllä sitten kun vauva syntyy, eiväthän nuo kuitenkaan varmaan nukkuisi samaan aikaan niitä uniaan... En ollut asiaa näin ajatellutkaan :)

Ap

Meillä sama homma. Odotin kakkosta viimeisilläni, kun päiväunitaistelu alkoi. Ja ikää tuolloin 2v2kk. Sitten mentiin jonkin aikaa niin, että nukkui ehkä aina joka kolmas päivä päikkärit, eli vaan kun oli selkeästi väsynyt. Ja jos olen ihan rehellinen, niin se helpotti elämääni kovasti! Kun vauva syntyi, esikoinen jätti pian nukkumiset kokonaan pois. Se oli mielestäni tosi hyvä juttu, koska minun ei tarvinnut enää olla pari tuntia puolilta päivin kotona, joka päivä. Pieni vauva nukkuu helposti rattaissa, joten pääsimme liikkumaan ja kyläilemään paljon vapaammin. Ja sitten kun vauva nukkui kahdet unet olisi ollut tosi rasittava, jos esikoinen olisi vielä nukkunut siinä välissä, mullahan olisi aina toinen ollut nukkumassa. Ulkoiltiin aina aamupäivällä (esikoinen puistotädillä) ja sitten lounaan jälkeen touhuttiin vähän aikaa jotain rauhallista, luettiin kirjaa, tehtiin palapeliä tai katsottiin lastenohjelma (saa äitikin huilattua;) Ja suuri plussa oli myös, että nukahti sitten iltaisin todella helposti jo kahdeksalta ja nukkui koko yön hyvin. Eli loppujen lopuksi mä koin, että mulla/meillä oli paljon enemmän "omaa aikaa", kun päikkäreitä ei enää nukuttu. Nyt kakkonen täyttää kaksi ja välillä nukutus päikkäreille takkuaa. Vielä tarvitsee niitä kyllä, mutta on jo ollut päiviä, kun on jättänyt päikkärit väliin. Meneeköhän taas saman kaavan mukaan? Saa nähdä.

Ihania olette, miten stressittömäksi te oloni saattekaan näillä viesteillänne :) Onhan se ihan totta, että ei meidän tartte minkään standardiaikataulun mukaan elää - kotona kun kaksin möllötetään... Ehkä todellakin nyt vähän löysään tätä nutturaani ja alan uskoa että minun ei väkisin tartte lastani uneen saada - niin ihanteellista kuin se yleisen käsityksen mukaan olisikin :)

Ap

ja unohdetaan yksilöllisyys. Minusta on paljon luonnollisempaa, että kaksivuotias jättää päiväunet pois (jos on iloinen ja nukkuu hyvät yöunet), kuin se että päiväkodissa pakkonukutetaan vielä viisivuotiaita. Se on se päiväkotikierre, herätetään aamulla, nukutaan päikkärit pk:ssa, haetaan myöhään pk:sta, liian vähän yhteistä perheaikaa, laitetaan liian myöhään nukkumaan (koska ei myöskään nukahda aikaisemmin) ja herätetään taas aamulla kesken unien jne. Mutta eihän kotihoidossa olevan kaksivuotiaan elämä tarvitse olla tällaista. Ihan hyvin voi pärjätä ilman päikkäreitä, menee illalla aikaisemmin nukkumaan ja saa aamulla nukkua niin pitkään, kuin haluaa.

Eli montako tuntia poika nukkuu yöllä? Mietin että käy aika myöhään unille, herääkö silti aikaisin..? Voi apua jos meidänkin poika tulee olemaan kovin vähäuninen jo noin pienenä... :D Itse mielelläni nukkuisin pitkät yöunet, ja päälle vielä päiväunet... Tuntuu ihan absurdilta että 2v tuntuu jo nyt olevan virkumpi ja vähäunisempi kuin minä :)

Ap

Poika, 4v ei nukkunut tarhassakaan, vaikka makasi paikallaan hiljaa tunnin. Onneksi hoitajat huomasivat, että pärjää ilmankin ja siirtyi eskareiden kanssa puuhastelemaan. (Näin kiva tilanne ei ymmärtääkseni joka tarhassa ole)

2 krt on nukahtanut päiväunille tarhassa (uimaressun tms jälkeen) ja sitten valvotiinkin kotona 24.00 asti, muutoin menee 22.00 nukkumaan. Suunnilleen, vähän vaihdellen