Lue keskustelun säännöt.
en uskalla hakea apua
10.10.2010 |
pelkään laspseni menettämistä jos myönnän,että olen ihan loppuunpalanut, masentunut, yksin ja että en jaksa mistään välittää, itken vain yöt. lapsen isä ei ole koskaan lastaan suostunut tapaamaan, vanhempani ovat kuolleet, suurin osa kavereista kaikkosi raskausaikana ja sukulaiset asuvat toisella puolella suomea. eli ei ole minkäänlaista tukiverkostoa. lastani kuitenkin rakastan yli kaiken,mutta en vain enää jaksa yksin. toivon vain herääväni tästä painajaisesta, jossa en tiedä kenen puoleen voin kääntyä ja mistä uskallan apua pyytää.
Kommentit (7)
Kerroin neuvolassa, että olen väsynyt ja pelkään joskus, että saatan vielä satuttaa lasta.
Sain sitä kautta neuvon mennä perheneuvolaan ja perheneuvolassa keskusteluapua.
Myös sitä kautta, että kerroin väsymyksestä ja ahdistuksesta, järjestyi lapselle päivähoitopaikka.
Eräitä tuttavalapsia ihan sukulaisetkin yrittivät saada lastensuojelun piiriin ja huostaan, ja vaikka äidin huumeiden käytöstä oli vahvat näytöt, ei lapsia sukulaisten toiveista huolimatta piiiitkään aikaan saatu sijaisperheeseen. Joten ihan kevein perustein ei sellaista kyllä tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Mä pystyin kyllä nousemaan itse siitä, koska pelkäsin puhua kellekään juuri tuon lapsen menettämisen takia.
Mitään konkreettista neuvoa en osaa antaa, ainoa vaihtoehto on se neuvolassa puhuminen jotta saisit perhetyöntekijän avukseksi.
Missä päin asut? Ehkä voisin jelppiä =)
Minkä ikäinen lapsesi on? Onko isyys tunnustettu?
Niin mekin luulimme - että huostaanotolle tai sen uhalle tai edes lastensuojeluilmoitukselle olisi tooossi painavat perusteet - kunnes meistä tehtiin tuo ilmoitus.
Minäkin kerroin neuvolassa vauvan kanssa käydessäni yksinäisyydestäni, isomman lapsen yksinäisyydestä, vaikeudesta sopeutua uuteen paikkakuntaan, kotona olevista asioista, jotka ahdistavat ja suututtavat.
Minulta kysyttiin aina, koenko olevani masentunut. Vastasin, että ei, en ole, mutta olen väsynyt tilanteeseen, johon en voi itse vaikuttaa, se ahdistaa.
Meillä EI ollut huumeita, alkoholia eikä väkivaltaa, ei edes taloushuolia tuohon aikaan, enkä ala tässä tilittämään mitkä ne uuvuttavat asiat olivat, sillä muutakin murhetta ja ahdistusta voi ihmisellä olla kuin päihteet ja väkivalta.
En myöskään koskaan kertonut, että pelkään satuttavani lapsia, koska en pelännyt sellaista - se oli asia, jota ei vain tapahtuisi. Ymmärrätkö? Lapset ja kodin hoidin aina. Ja hyvin.
Kun sitten erään episodin jälkeen ratkesin neuvolassa ja itkin koko ahdistavan elämäntilanteeni heidän syliinsä, minusta tehtiin ls-ilmoitus, jonka mukaan olen sanonut itse, että aion vahingoittaa lapsiani. Ja näin kun en sanonut, en aiemmin enkä tuossakaan tilanteessa.
Joten kyllä näitä tapahtuu, ohi- ja ylilyöntejä. Jos niitä tapahtuu siihen suuntaan, ettei lapsia oteta pois, vaikka kotiolot ovat aivan järkyttävät, niitä kuule tapahtuu ihan oikeasti siihenkin suuntaan, että lastensuojelu alkaa syynäämään ihan huostaanottoon asti, vaikka kotiolot ovat aivan kunnossa ja lapsilla hyvä olla - ls-laki on kuitenkin sen verran ympärpyöreä, että sen voi tehdä ihan tuon lain puitteissa.
-kakkonen-
Kerroin neuvolassa, että olen väsynyt ja pelkään joskus, että saatan vielä satuttaa lasta. Sain sitä kautta neuvon mennä perheneuvolaan ja perheneuvolassa keskusteluapua. Myös sitä kautta, että kerroin väsymyksestä ja ahdistuksesta, järjestyi lapselle päivähoitopaikka. Eräitä tuttavalapsia ihan sukulaisetkin yrittivät saada lastensuojelun piiriin ja huostaan, ja vaikka äidin huumeiden käytöstä oli vahvat näytöt, ei lapsia sukulaisten toiveista huolimatta piiiitkään aikaan saatu sijaisperheeseen. Joten ihan kevein perustein ei sellaista kyllä tapahdu.
Koska nämä yliväsyneet äidit ovat sitten tehneet peruuttamattomia tekoja.
Siksi en ainakaan henk.koht lähtisi sille tielle, ettei apua voi hakea. Liikaa suomessa (kin) kuolee lapsia, vanhempiensa tekojen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..kysyn, missä ap asuu, olisin oikeasti ja vilpittömästi tarjoamassa apua, ystävyyttä ja ihan mitä vaan.
Olen ihan normaalijärkinen, tavallinen, rehellinen luotettava äiti-ihminen...
t. kakkonen
En edes pysty suosittelemaan, että mene vaan ja kerro ja pyydä apua jne plaaplaa, sillä omakohtainen kokemukseni ei siihen edes kannusta. Minä eredyin ja purkauduin neuvolassa raskaasta elämäntilanteesta, vähän samantapainen kuin sulla nyt. Lopputulos oli niin rankkasainanen lastensuojeluilmoitus, että huostaanottouhkaus oli ilmassa ihan todellisena uhkana ja pelkona viikon ajan. Olen siitä täällä kertonutkin useaan otteeseen useissa ketjuissa.
En ikinä IKINÄ enää uskoudu kellekään ns. viranomaistaholle omasta elämäntilanteestani, olkoot se miten kaaoottinen tahansa. Olen tottakai joutunut jonkin verran kertomaan missä mennään ja mikä on tilanne - lAstenneuvola ja th on eri kuin tuossa tapauksessa - ja silti th.t kirjaa ihan täyttä potaskaa taustapapereihinsa. He vaan eivät kuuntele loppuun asti, olettavat, eivät tee tarkentavia kysymyksiä ja kirjaavat sitten sinne ihan virheellistäkin tietoa. Esim. että olisin erään lääkekuurin lopettanut itse lapseta. No en lopettanut, kuuri syötiin loppuun mutta en halunnut jatkoa ko. lääkkeelle, koska siitä ei ollut mitään apua !! enkä halunnut aloittaa sitä myöhemminkään uudelleen.
AP: missä kaukana asut? JOs vaikka asuisit tässä lähellä, auttaisin mielelläni - ihan siksi, että olen itse ollut samassa tilanteessa ja olisin toivonut ystävää ja apua, enkä saanut. Olisin toivonut edes kuuntelijaa ja kun ei muita ollut kuin neuvola, puhuin siellä. VIRHE VIRHE VIRHE.