Kertokaapa miten voimakkaat vihan tunteet lasta kohtaan eivät ole enää normaaleja?

Melkein jokainen äiti varmaan tietää sen hetkellisen tunteen, kun lapsi saa raivon pintaan ja tulee tunne että voisi nakata koko tenavan sinne missä pippuri kasvaa. Mitään pahaa lapselle äiti ei tietenkään tee, mutta hetkellisesti kuohahtava vihan tunne voi silti olla hyvin voimakas.



Minun siskoni on sairaalassa ja joudun katsomaan hänen poikaansa jatkuvasti. Tietenkin sen teen, koska on pakko. Silti en voi valehdella ettei se ottaisi koville. Tunnen todella negatiivisia tunteita lasta kohtaan. Hän on vasta alle 2 vuotta.



Jos hän tarvitsee jotain, syliä, ruokaa tms, tekee mieli huokaista ja kirota että antaisi mun olla rauhassa. Olen siis todella väsynyt. Ja häpeissäni. Ja mietin olenko jotenkin mieleltäni sairas, kun minun kuuluisi tuntea empatiaa lapsiraukkaa kohtaan, onhan hän paljon erossa äidistään. Tunteeni ovat lähinnä kylmät.